"Ruoka -pahin vihollinen"

En minä ainakaan vihaa ruokaa! Rakastan sitä ja niin myös kaikkia herkkuja.
Suunnittelen päiväni niin, että juoksen n.3 tuntia päivän aikana plus kävelen ja jumppaan. Sitten illalla istun ruokapöytään ja nautin kaikkea hyvää ja paljon. Yöllä teen 500 kyykkyyn ylös hyppyä. Seuraavana päivänä sama homma. Liikun jotta saan syödä. Joskus tosin paastoan, ja paino tippuu, sitten taas saan syödä kilot takas:)

minä kirjoitti:

En minä ainakaan vihaa ruokaa! Rakastan sitä ja niin myös kaikkia herkkuja.
Suunnittelen päiväni niin, että juoksen n.3 tuntia päivän aikana plus kävelen ja jumppaan. Sitten illalla istun ruokapöytään ja nautin kaikkea hyvää ja paljon. Yöllä teen 500 kyykkyyn ylös hyppyä. Seuraavana päivänä sama homma. Liikun jotta saan syödä. Joskus tosin paastoan, ja paino tippuu, sitten taas saan syödä kilot takas:)

Kyllä minä pidän monista ruoista, varsinkin hyvistä ja lihottavista.
Mutta en voi syödä niitä, kun heti, jos syön, niin peilikuva näyttää siltä, kuin olisin syönyt vähintään norsun kokoisen otuksen ja tulee paha mieli ja paha olo.
Toinen syy, miksi pystyy kieltäytymään ruoasta, on se, että ei ihan rehellisestikään ole kovin usein nälkä.
Olen aina ollut sellainen, että keho käyttää ilmeisesti kaiken tehokkaasti hyväkseen, niin etten tarvitse paljon tullakseni kylläiseksi.
Sehän on lääketieteellisesti kaiketi tosiasiaksi todettu, että mahalaukkukin kutistuu, jos ei syö paljoa, niin, ettei pystyisikään paljoa syömään.

Suurin osa näläntuntemuksista on opittuja.
Ihmiset ovat erkaantuneet luonnosta, jossa kuului elämään se, että syötiin silloin kun oli ruokaa tarjolla ja lopun aikaa elettiin vararavinnolla ja säästöliekillä.
Nykyihmiselle opetetaan jo lapsesta pitäen, että kuuluu syödä aamulla, puoliltapäivin ja illalla ja ihan joka välissä.
Minä tunnen olevani lähempänä luontoa, koska en ole ikinä tottunut tähän opeteltuun järjestelmään, vaikka sitä on turhaan väkisin koitettu opettaakin. Syön vain, kun on nälkä.