On se kumma, että sähköä ja lääkkeitä vaan tuputetaan, vaikka kumpikin on täysin turhaa ja ajastaan jäljessä olevaa "hoitoa". Ei tarvitse ihmetellä, että aikaa ja tupakkaa kuluu toipumiseen, kun aivot sekoitetaan lääkekokeiluilla ja muisti viedään sähköshokki "hoidoilla".
https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/28c7a413-fdb1-4f3d-8299-07f74978dc35
https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/28c7a413-fdb1-4f3d-8299-07f74978dc35
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sekä lääkkeet että sähkö ovat tehokkaita hoitomuotoja näillä saadaan nopeasti ja helposti potilaat hiljaisiksi.Hoitajat haluavat rauhassa rentoutua taukohuoneessa ilman että potilaat häiriköivät heitä jatkuvalla valituksellaan.
"On se kumma, että sähköä ja lääkkeitä vaan tuputetaan, vaikka kumpikin on täysin turhaa ja ajastaan jäljessä olevaa "hoitoa".
Kertokaapa nyt sitten meille muillekin millä tavalla pitäisi vaikeaa masennusta hoitaa?! Teillä kun varmasti on se salaisuus hallussanne.
Ajatelkaapa: teillä on rahanarvoinen tieto hallussanne! Voisitte lyödä miljooniksi, sen verran masennuksesta kärsiviä kun maailmasta löytyy!
Sanos muuta. Tietävät toimivat parannuskeinot, mutta eivät kerro.
Ensinnäkin, masentuneisuus johtuu elämästä ja, koska jokaisen elämä on erilainen sekä henkilö on erilainen, ei pakettiratkaisuja voi olla. Yhtä masentaa avioriidat, toista kiusataan, kolmas toivoisi olevansa lentäjä, neljä on raiskattu, viidennellä ei ole ystäviä, kuudes on menettänyt läheisen ihmisen... Kaava lienee selvä.
Jotta ketään voidaan suruunsa auttaa, täytyy henkilö tuntea ihmisenä sekä hänen elämänsä, jotta toiveitaan ja tavoitteitaan sekä tapahtumia ja toteutumaan voidaan verrata ja yrittää sitten keksiä vaikka yhdessä ratkaisuja niiden saavuttamiseksi. Ohituskaista elämänongelmien ratkomiseen on tietenkin vetää pää täyteen huumeita, mitä valtio suosittaa.
Masennusta ei välttämättä kannata "hoitaa", koska nykyaikaiset hoitomuodot eivät paranna masennuksen spontaania paranemistodennäköisyyttä eli sitä, että vaikeuksien jälkeen ihminen löytää taas mielen ja merkityksen elämästään. Ne voivat jopa heikentää masennuksen todennäköisyyttä parantua spontaanisti eli tosin sanoen nykymuotoinen käypä hoito lisää työkyvyttömyyseläkkeelle joutumisen riskiä verrattuna paljon halveksuttuun tapaan suhtautua masennukseen inhimillisenä reaktiona, joka menee ohitse ihan psykososiaalisella tuella, kun sille antaa aikaa ja mahdollisuuden.
Jotta voisit hoitaa masennusta sinun tulisi ensinnäkin hahmottaa, että mitä masennuksella tarkoitetaan. Se voi tarkoittaa menetyksestä johtuvaa surua, torjutuksi tulemisen traumaa, näköalattomuuden aiheuttamaa toivottomuutta taikka kilpirauhasen vajaatoimintaa jne. Et voi mitenkään hoitaa näitä ongelmia samaa sapluunaa hyödyntäen tavalla, jota suositaan lääkärien keskuudessa. Vähän samalla tavalla et voi hoitaa sydänkohtausta ja närästystä samalla tavalla, vaikka niiden oireet usein sotketaan toisiinsa. Onneksi somaattisella puolella useinkaan diagnooseja ei tehdä oireiden perusteella, koska siinä tapauksessa siellä tehtäisiin tällaisia massiivisia hoitovirheitä, joista osa johtaisi kuolemaan. Masennuksen diagnosoinnissa pitäisi jo lähtökohtaisesti kiinnittää huomiota siihen, mistä masennus voi johtua yksilön kohdalla ja keskittyä siihen, että hän saisi apua juuri näiden ongelmien ratkaisemiseen.
Jos ihmisen ongelma on alkoholismi ja yksinäisyys, niin voit määrätä hänelle mitä mömmöjä tahansa "masennukseen", ei hänestä työkykyistä tule koskaan. Jos hoidat taas keskiluokkaisen tädin keski-iän kriisiä, niin masennuslääkkeellä voi olla hypoteettinen plasebovaste hänen mielentilaansa, koska hänellä ei ole todellisia ongelmia eikä hän tarvitse oikeasti apua, koska hänellä on keinot selvitä kriisistään toisin kuin sillä alkoholistilla, jota kiusattiin lapsuutensa ensimmäiset yhdeksän vuotta, jonka isä oli myös alkoholisti ja joka selvisi juuri ja juuri peruskoulusta hengissä. Eli ehdotan, ettei kannata hoitaa esim. näitä kahta ihmistä samalla tavalla, mikä on hyvin yleinen käytäntö. Kuulostaako typerältä idealta sinusta?
Media on täynnä psykiatrista propagandaa. Lukaisin tuon jutun eilen sen ilmestyessä. Psykiatrian mainoshan tuo on eikä pohjaa milläänlailla realismiin. Jutussa suoraan ukotetaan lukijaa luulemaan, että sähköshokki on turvallinen. Sähköshokkihan perustuu aivojen tarkoitukselliseen vaurioittamiseen epileptisen kohtauksen kautta. Sähköshokkiin voi myös kuolla suoraan eikä kuolleisuusprosentti ole mikään pieni. Tehokkuudesta tai tehottomuudesta on turha väitellä, koska ei ole mitään sairautta minkä pohjalta tehdä vertausta. Sähköshokki vaurioittaa aivoja, minkä seurauksena henkilö ei enää välitä elämästä samalla tavalla kuin aikaisemmin. Hänen itsetietoisuutensa ja kognitio heikkenevät. Tätä dementia-lopputulosta psykiatriassa kutsutaan parantumiseksi. Itse kutsun sitä vaan ihan aivovaurioksi. Se mikä taas on suositeltavaa riippuu keltä kysytään. Psykiatrian näkökulmasta tietenkin suositeltavaa, koska saavat siitä elantonsa ja henkilön hiljennettyä iäksi. Lisäksi saavat todennäköisesti loppuiäksi uhrista "asiakkaan", jota käyttää hyväksi sekä psykiatrian alan eksistentiaalisten että taloudellisien tavoitteiden toteuttamiseen.
Juttu on täynnä paljon muutakin propagandaa muun muassa siitä mitä psykiatrisessa laitoksessa ihmisille tapahtuu. Tietenkään en kiistä kenenkään henkilökohtaista kokemusta, mutta juttu antaa mielikuvan, että ihmisiä kuunneltaisiin, mikä ei toki pidä paikkaansa. Psykiatrit eivät ole kuuntelmassa vaan kontrolloimassa ihmisiä.
Kiinnitin huomiota myös jutussa käytettyihin kuviin ja niihin perustuvaan otsikointiin "kuvat ennen ja jälkeen parantumisen", mitkä toimittajan mielestä ilmeisesti kertovat tämän mystisen masennus-sairauden olemassaolosta. Kuvissahan sama henkilö on vain ensin surullisen ja sitten iloisen näköisenä. Mitä ihmettä toimittaja kuvittelee vain yrittääkö tarkoituksella harhaanjohtaa lukijaa? Ei oikeiden sairauksien kohdalla oteta kuvia henkilön naamasta, kun tutkitaan onko parannuttu esimerkiksi syövästä tai keuhkokuumeesta. Todella koomista toimintaa toimittajalta ja mahdollisesti asianosaiselta, jos hänelle tuo todistaa jotain. Ja varmasti monelle hieman ajattelemattomalle lukijalle kuvat todistavat myös jotain lääketieteellistä.
Neljäs asia, jonka nostan esiin on jutun tapa kertoa psykiatriassa käytettävistä huumausaineista (aka "lääkkeistä"). Kertoja antaa kuvan, että psykiatriassa nämä "lääkkeet" toimisivat, kuten esimerkiksi antibiootit bakteereihin vaikka kyseessä on vain alkoholin, amfetamiinin tai vaikka kannabikseen verrattava käyttö. Se mikä huume "toimii" kellekin on tietenkin kiinni siitä minkä huumausaineen vaikutuksesta kukin yksilö tykkää vai tykkääkö minkään. Ketään ei saa pakottaa ottamaan mitään. Henkilö oli kokeillut useita huumeita ja "sairaalassa kuudes kokeiltu masennuslääke alkoi viimein toimia."
Huomioitavaa jutussa onkin ennen kaikkea se, että (tässäkään) jutussa ei ole sanallakaan mainintaan psykiatrisesta pakottamisesta. Kyseinen lakiarikkomaton henkilö on vangittu ja pakotettu ottamaan huumausaineita, mikä olisi täysin sopimatonta sivistyneessä vapaassa valtiossa. Terapeuttinen valtiomme esiintyy vahvana.
Toimittaja Sneckiltä ala-arvoinen juttu.
Pirkolan sadut jätän omaan arvoonsa.
Kyllä ne sairaaloissa syöttävät rauhoittavia jos "ylivirkeä" potilas.
Samoin turruttuvat masennus potilaat lääkkeillä sähköllä.
Kuin myös muissakin operaatioissa, saadaan potilas rauhalliseen tilaan.
Olen tämän itse nähnyt ja kokenut.
Auttoiko sinun masennukseesi kyseiset hoitotoimenpiteet, vai olisitko tarvinnut vielä jotain lisähoitoja?
"Kyseinen lakiarikkomaton henkilö on vangittu ja pakotettu ottamaan huumausaineita, mikä olisi täysin sopimatonta sivistyneessä vapaassa valtiossa. "
Jännä kun sen sanoo tuolla tavalla. Mutta tottahan se on. Aivan perkeleen totta.:)
Siinä Iltalehden jutussa haastateltu tyttö on saanut terapiaa, ja potilastovereiden kanssa kontaktin, ja hänellä on mahdollisuus "soittaa aina kun tuntuu siltä". Tämä on luksusta. Useimmat eivät saa mitään näin paljon psykososiaalisella puolella. Hän on todennäköisesti paremmassa kunnossa nyt juuri sen takia, ei lääkkeiden eikä sähkön.
Käypähoito-suosituksissa väitetään, että lääkkeet olisivat välttämättömiä terapian rinnalla masennuksen hoidossa. Tämä on puppua. Akuuteissa kriiseissä voi olla hyötyä miedoista rauhoittavista ja/tai unilääkkeistä, lyhytaikaisesti, muuta ei yleensä tarvita eikä aina sitäkään. Sellainen lääkitys kuin jutun tytöllä on todennäköisesti aiheuttanut hänelle vain haittaa. Terapia ja muu psykososiaalinen tuki olisi riittänyt.
Anonyymi
3.8.2019 10:33
Ja uskon että hänellä on myös ainakin lievänä ns. tukholmansyndrooma. Hän on saanut sähköstä muistinmenetystä ja lääkkeistä haittoja kuten 25 kiloa ylipainoa (osa nyt pudotettu). Nämä haitat ovat vakavia, mutta hän näyttää pitävän niitä välttämättömänä osana "hoitoa." Sääli.
Onnekas nuori kuitenkin sikäli, että on saanut paljon enemmän psykososiaalista tukea kuin keskimäärin mt- potilaat saavat, ja hänen kohdallaan se näyttää olleen oikeanlaistakin, tarpeisiin suunnattua.
Anonyymi
3.8.2019 10:33
On se silti parempi, että hän itse kertoo, mistä on todennäköisesti oman kokemuksensa mukaan saanut omaan kokemukseensa apua, kuin että asiaa tohtoroidaan ja paremmintiedellään täällä jossain nettipalstoilla anonyymisti kovaan ääneen.
Älkää sekoittako näitä omia ylijulistamisianne hoitomenetelmien ja -instituutioiden kritiikkiin, siitä on vain haittaa asialle, jota pyritte nostamaan esiin.
Onko kyseessä riihimäen hullu näyttelijä?
Tv tojohojo
Kovin yksiselitteisen toimivia hoitokeinoja ei olekaan. Ja ne orientaatiot, joista olisi eniten apua, eivät todellakaan välttämättä ole niitä, joilla voi tehdä eniten rahaa ja jotka ovat siten sidoksissa mm. valtaan ja asemiin...
Varmaan ihmisen kohtaaminen jollakin tavoin voi kuitenkin olla parempi keino käsitellä mieleen liittyviä sairaustiloja kuin keskushermoston tykittäminen lääkkeillä tai sähköllä, joiden vaikutukset ja yhteydet johonkin sellaiseen kuin masennus tai tunne-elämä tunnetaan täysin puutteellisesti. Keskimäärin noin kahden synapsin päättelykyky voisi ehkä riittää tähän alustavaan päätelmään pääsemiseen...
Eivät lääkkeet tai ehkä sähkökään nyt täysin torjuttavia hoitokeinoja ole, mutta soveltamisessa riittää kyllä kehitettävää ja kritisoitavaa. Samoin tosin on vaikka terapioidenkin kohdalla.