Olen ollut rakastunut erääseen mieheen todella kauan aikaa. Hän pysyy itsepintaisesti mielessäni vaikka olen aktiivisesti koettanut unohtaa hänet.
No, sitten kerran huvin vuoksi kysyin selvännäkijältä rakkauselämästäni. Hän näki tämän haaveideni vaalean miehen ja sanoi suoraan ettei näe meitä yhdessä johtuen siitä että miehellä on tapana " pitää omastaan liiankin hyvin kiinni " mitä se nyt sitten tarkoittaakin. Jokainen voi omassa mielessään päätellä mitä se voisi olla, itse mielsin asian niin että mies on itsekäs, pidättyväinen ja ehkäpä ahne tai saita. Se voi hyvinkin pitää paikkansa.
Kysyin selvännäkijältä, että miksi hän asuu itsepintaisesti ajatuksissani, sillä emmehän me ole missään tekemisissä toistemme kanssa? Sain merkillisen vastauksen. Olemme kuulemma molemmat juuttuneet toisiimme jonkin toisen, aiemmin eletyn elämämme aikana.
Olemme eläneet toisessa maassa, toisessa ajassa, kauan aikaa sitten. Hän oli ollut taitava kylän seppä ja minä ison talon tytär. Olemme olleet rakastavaisia tässä aikaisemmassa elämässämme ja saaneet yhdessä pojan mutta emme ole voineet elää yhdessä jostain syystä. Mitä niitä sen aikaisia syitä onkaan ollut.
Kuitenkin olemme rakastaneet toisiamme enemmän kuin ketään toista ja vannoneet rakastavamme toisiamme ikuisesti. Tämä side meidän välillämme aiheuttaa kuulemma nämä rakkaudelliset ajatukset minussa ja hänessä. Ja että hän kuulemma tuntee samoin, ja pohtii myös että miksi tuntee tällä tavoin. (Pohtiikohan hän sitä kenties näillä palstoilla!?)
Mielenkiintoinen näkemys selvännäkijältä, hauska tarina ja iltasatu. En varsinaisesti usko entisiin elämiin ja sielunvaellukseen mutta onhan tuollainen mielenkiintoinen näkemys.
No, sitten kerran huvin vuoksi kysyin selvännäkijältä rakkauselämästäni. Hän näki tämän haaveideni vaalean miehen ja sanoi suoraan ettei näe meitä yhdessä johtuen siitä että miehellä on tapana " pitää omastaan liiankin hyvin kiinni " mitä se nyt sitten tarkoittaakin. Jokainen voi omassa mielessään päätellä mitä se voisi olla, itse mielsin asian niin että mies on itsekäs, pidättyväinen ja ehkäpä ahne tai saita. Se voi hyvinkin pitää paikkansa.
Kysyin selvännäkijältä, että miksi hän asuu itsepintaisesti ajatuksissani, sillä emmehän me ole missään tekemisissä toistemme kanssa? Sain merkillisen vastauksen. Olemme kuulemma molemmat juuttuneet toisiimme jonkin toisen, aiemmin eletyn elämämme aikana.
Olemme eläneet toisessa maassa, toisessa ajassa, kauan aikaa sitten. Hän oli ollut taitava kylän seppä ja minä ison talon tytär. Olemme olleet rakastavaisia tässä aikaisemmassa elämässämme ja saaneet yhdessä pojan mutta emme ole voineet elää yhdessä jostain syystä. Mitä niitä sen aikaisia syitä onkaan ollut.
Kuitenkin olemme rakastaneet toisiamme enemmän kuin ketään toista ja vannoneet rakastavamme toisiamme ikuisesti. Tämä side meidän välillämme aiheuttaa kuulemma nämä rakkaudelliset ajatukset minussa ja hänessä. Ja että hän kuulemma tuntee samoin, ja pohtii myös että miksi tuntee tällä tavoin. (Pohtiikohan hän sitä kenties näillä palstoilla!?)
Mielenkiintoinen näkemys selvännäkijältä, hauska tarina ja iltasatu. En varsinaisesti usko entisiin elämiin ja sielunvaellukseen mutta onhan tuollainen mielenkiintoinen näkemys.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Olen ymmärtänyt asian niin, että itsekin tapasin jo entuudestaan tutun sielun. Siitä se tuttuuden tunne, kyky ymmärtää toista sielujen tasolla johtuu. Turha yrittää taistella vastaan ikiaikaista tunnetta joka on ollut jo ennen tätä maanpäällistä vaellusta. Turha on yrittää vaikuttaa sen voimaan tai kestoon. Uusi kohtaaminen on uusi mahdollisuus.
Tein itsehypnoosimeditaation edellisestä nimestä. Sain meditaatiossa mieleeni nimen, ja ihmettelin päässäni mikä intiaani nimi tuo nyt oikein on.
Kyseinen henkilö vain oli oikeasti ollut olemassa, ja kuollut vuosi ennen syntymääni.
Jossain eripuolella maailmaa ollut aikoinaan kuuluisa ja vaikutusvaltainen, mutta suomalaisille niin etäinen etten oikein ymmärrä, mistä alitajuntani nimen olisi poiminut, kun en suoraan tiennyt kuka tämä edes oli.
Mielenkiintoista. Todellakin.
Tuohan täsmää, mutta en maksa elareita takautuvasti.
Hahahahaa. Tämä oli paras vastaus. Nauran täällä... 200 vuotta vanha lapsi ja noin... / aloittaja
Anteeksi, mutta selvännäkijän opeillako viet elämääsi eteenpäin, etkö ole itse oman onnesi seppä?
Selvännäkijän "istunto" oli kyllä ihan hupia, en minä sellaisia ota tosissaan. Olen jalat maassa kulkeva ihminen, en mitenkään hörhö. Tosin pohdin asioita monelta kantilta, myös hengelliset asiat kiehtoo silloin tällöin. Mutta kuten sanottu, mielenkiintoinen näkemys selvännäkijältä, en antanut hänelle mitään taustatietoja asiaan liittyen. / aloittaja
Selvänäkijä. Noin kirjoitetaan.
Thanks. Voi se olla selväkuulijakin.
Sen verran jatkan vielä, kyseinen mies on nykyään irl tavallaan seppä. Aika hauska yhteensattuma. /aloittaja
Et ole nainen.
Vai, että seppä? No joo "tavallaan" Olenhan minä kuparintuotannossa töissä. Kuka olet? Ja ketä etsit? :)
En varmaankaan sinua. Hän ei työskentele kuparintuotannon parissa.
Hän on ollut seppä jo syntyessään.
Kiva tarina, voisin ehkä uskoa että olemme tavanneet kaivattuni kanssa edellisessä elämässä.
Voi voi ja hah hah. Maksatteko selvännäkijöille höpsöt, kiehtooko sadut?
Ei hän perinyt mitään maksua. Ikävä tuottaa pettymys.
Jos toi kaikki kertomasi on totta niin sul on kyl käynyt todella huono tsäkä? Ehkä teillä oli sit jotain ikäviä, kesken jääneitä vastoinkäymisiäkin siellä, ku ette hakeudu hanakammin toistenne seuraan?
Niin, minä taidan enemmän paikoilla häntä. Liian suuri tunne nähkääs.
Pitääkö sitänyt joka elämässä samaa miestä passata..
Kokoo noi parhaat ja tee romsku.
Voisin kirjoittaakin romaanin, mutta siinä olisi ehdottomasti onnellinen loppu. Jane Austenin tapaan.