enää hiljaisuus muistuttamassa siitä että joskus meillä oli kauneus, toivo ja rakkaus. Huomenna enää tyhjä hiljaisuus. Hyvää yötä.
Huomenna on jäljellä
Anonyymi
15<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ehkä sulla siellä elämäsi on sellaista nyt, mutta jokainen elää tavallaan ja myös uskoo, toivoo sekä rakastaa eri tavoin.
En tiedä kenelle tämä on, mutta minusta on tuntunut siltä pidemmän aikaa. Aivan liikaa ihmisiä ollut "häsläämässä" ja kertomassa. Ahdistus menneiden vuosien tapahtumista ei lopu ilman hiljaisuutta. Kaikki se vahvistaa yksin olemisen tarvetta. Ei ole jaksamista ruveta tutustumaan keneenkään, liekö enää koskaan.
Rikkaan ja komean miehen saaminen ei käy tuosta vaan
Naisen pitää se ymmärtää.
Olet sä joku kateellinen ja köyhä vai minkä vuoksi kirjoittelet tuollaista?
Vihulaisen jälkeen.
"On hetki, jolloin tuuli uinahtaa."
Illat kylmenevät ja pimenevät. Katoamme syksyyn.
Mun kesä vasta alko....tai oikeastaan mä ole kesä. Ihmiset saavat valoa minusta :). Ja ne jotka imevät sitä minusta katkaisen välit 🥰
Tuo hymiösi naurattaa jo, varaudu katkaisemaan välit...
Olen kuin ulapalle katoava laiva. Masto peittyy sumuun, jota halkoo lokin yksinäinen ääni. Olin, ja pian minua ei enää ole. Harmaassa sumussa on pehmeää.
Myrskyävä meri on omani, se nousee vuoroin vastaan, vuoroin tuudittaa syvimpään uneen. Rajuilmat ovat elämäni. Suurin voima, joka kantaa. Kallioon voisi iskeytyä ellei tietäisi keulan olevan kohdillaan ja ruorin lujasti käsissä. Katson eteenpäin. Mennyt aalto on aina mennyt.
Huomenna on jäljellä ikuisuus.
Tiedättekö, miltä tuntuu kun saa toisen mahdollisuuden? Saa toisen elämän?
Olet kerran mennyt, mutta vuoksesi ei annettu periksi. Heräät uudelleen, olet tässä ja elämä ojennetaan syliisi vaikka kävit kaukana, kävit kysymässä otettaisiinko sinut vastaan toisessa maailmassa
Tänään. Se on käsissäsi, vaali sitä. Aikaa on muttei rajattomasti.
Ilman terveyttä ole elämää, semmoista oppii arvostamaan, kun sen menettää...
On tainnut kesälomaromanssi päättyä jollakulla, kun noin matalaksi vetää mielen. Pikkujouluaikaan olet jälleen liekeissä...
Yön pimeässä taivaantarhassa tähdet ovat kuin timantit mustalla sametilla. Pudonneet kannelle hajalleen tai ripoteltu puolihuolimattomasti sinne tänne. Välinpitämättömyyttä, sanoisi äkkirikastunut lordi. Tyhjästä talosta kaikuu pianosonaatti läpi villiviinirönsyjen . Soittajaa ei näy, mutta aistimus on huumaannuttavampi kuin lasissa aaltoileva cabernet franc. Yö muuttaa puutarhaan eksyneen kulkijan olemusta, vie varkain kulkijan sielun ja ojentaa viulun käteen.