Täällä Pohjantähden alla

Hyvä kysymys. Samalla hirveän laaja. Odotan suurella mielenkiinnolla saako Jaakko Syrjä aikaan "Muistissa Väinö Linna 2" teosta. Siitä tämäkin selviäisi, itsensä tekijän ajattelemana ja isoisäepun tarkasti taltioimana. Ykkösosa päättyi Tuntemattoman julkaisemisen juhlintaan, josta jopa isännöitsijä huomautti.
Oma vaatimaton ajatukseni on, että Linna halusi kuvata suomalaisen yhteiskunnan kehitystä suuren murrosvaiheen aikana. Torpparilaitoksen murtumista, luokkasotaa jota myös vapaussodaksi kutsutaan, valistuksen viriämistä ja aatteellisuuden heräämistä ja ennenmuuta ihmisiä. Pohjantähden henkilöt tuntuvat toisinaan elävämmiltä kuin omat sukulaiset.
Toisaalta voidaan nähdä myös pyrkimys kuvata historiaa vallinneesta, voittajien näkökulmasta poiketen, rupukansan, työväen ja pientalonpoikien näkökulmasta. Tekoja ei voi ymmärtää ellei tiedä syitä. Tässä katsannossa Linnaa voidaan sanoa vaikka suureksi eheyttäjäksi.

Lainaan Kurjensaarta: Vasta Väinö Linna on TPA-trilogiassaan luonut riittävän aikaperspektiivin käsittävän sosiologiseen katsomustapaan perustuvan dramaattisen sarjan, johon sisältyvät vuodet 1917 ja 1918.
(Matti Kurjensaari:Veljeni merellä myrskyävällä)

Matti Kuusi arvioi: Se luo historiaa taakse- ja eteenpäin.

Linna halusi kirjoittaa Suomen vähäväkisten historiasta, jota ei ennen TPAta ollut kansiin saateltu. Erityisesti kansalaissodan punertava kuvaus on keskeistä. TPA on mielestäni paitsi loistava historiallinen romaani, myös vahva poliittinen kannanotto. Se, että historian melskeitä tarkastellaan yhden suvun kannalta tuo tapahtumat lähelle, tekee ne lihaksi ja vereksi.

Enpä tiedä romaanisarjan syvemmästä olemuksesta, mutta kun se kerran tuo välillä kyyneleet silmiin ja niin edelleen niin sanoisin, että kyseessä on suomalaisten raamattu, kirja joka pitää lukea. Tarvinneeko sillä muuta tarkoittaakaan, jokainen isänmaallinen ihminen kyllä ymmärtää romaanisarjan syvimmän tarkoituksen luettuaan sen. Eikös vaan...

Uusi.

Ei se ainakaan ole tarkoitettu puolueettomaksi kuvaukseksi, tyyliin "juuri näin asiat olivat". Siinä on otettu tietty näkökulma asioihin ja katsotaan siltä kannalta. Korostetaan sitä, kuinka rikkaat eivät ymmärrä köyhiä ja romantisoivat heidän elämäänsä yms.

Se halusi kertoa Koskelan suvun taustoista.

Väinö Linnalta olen katsonut elokuvan "Tuntematon sotilas".
Siinä olevat henkilöt ovat kaikki erilaisia, aitoja, rehellisiä ja
minulle siksi jokainen on sankari.
Tulen todella liikuttuneeksi vain muistaessani kohtauksia siitä.
Yritän omia itselleni samaa vilpitöntä elämään suhtautumista.
Yritetään puolustaa omia kotikontuja ja elää omana herranaan.
Siinä minulle elämän motto!
Ja se Suomen ihana LUONTO! Hyvänen aika!
Häpeän tunnustaa, mutta kun loppuvaiheessä näytetään sodan tulos -
häväistyt metsät, katkotut männyt, poltettu, haavoitettu maa -
minut täyttää viha, raivo, voimattomuus, halveksunta sotaa kohtaan!
Luonto on minulle suojelun ja vaalimisen arvoista -
elämämme on riippuvainen siitä!

Olen oppimaton maalaispoika, jonka lukeneisuus on olematonta.

Kun Väinö Linnan Tuntematon sotilas ilmestyi kirjana olin olin 17-vuotias. Hiukan ihmetellen ja hämmentyneenä kuuntelin mielipiteitä puolesta ja vastaan. Satuin tuntemaan kesänaapurin, jota pidin hyvin sotaintoisena. Oli korkeahkossa yhteiskunnallisessa asemassa, mutta käytti sotilasarvoaan "tittelinään". Kun tämä sotaintoinen, jota pidin jopa natsina, antoi erinomaisen ja arvoatavan käsityksen kirjasta, kiinnostuin luonnostaan.
Vähillä rahoillani sain kirjan ostettua ja luin sen ahmien. Olen lukenut kirjan useita kertoja, varsinkin monien elävien repliikkien osalta. Kukaan ei käsittääkseni pysty kirjoittamaan "parempaa suomea" kuin Linna. Kuuleman mukaan Linna käveli ympäriinsä ja maiskutteli sanoja ja lauseita. Vain parhaat sanat ja lauseet hän hyväksyi kirjaansa ja varmaan jokaisen kirjaansa.

Tuntematontakin ansiokkaampana pidän Täällä pohjantähden alla kirjoja, joista selviää ihmisten elämät niin puolueettomasti, rehellisesti ja aidosti, etten sanotuksi saa.