Oon ylä-asteella olevan tyttö, ja tunnen kärsiväni jonkinasteisesta masennuksesta. Kaikki lähti ulkonäköpaineista, ja viiltelin niiden takia ensimmäisen kerran neljännellä luokalla. Valmentajani kysyi multa siitä kerran kahdenkesken ja muistaakseni vastasin et oli raapinu sitä tai jotai tällästä. Se keskustelu jäi sitte siihe. Mutta kyllä tyhmäkin huomas että ne oli viiletlyjälkiä eikä mitää raapimisjälkii. Pian kuvaan astui perhe-ongelmat, kotona huudettii koko ajan, mutta välillä oli ja on parempiakin viikkoja. Kuudennella luokalla tuli itseinho ja epävarmuus. Inhosin ja inhoan edelleen itseäni. Harrastan lajia jossa ihannoidaan laihuutta, enkä tosiaankaan oo mikään laiha. Tilannetta ei auta ainakaan yhtään että kaverini jotka ovat oikeasti tosi nättejä, laihoja ja hyviä lajissaan, haukkuvat itseään läskiksi, rumaksi, ja huonoksi urheilijaksi, vaikka tietävät itsekkin olevansa paljon laihempia kuin esim minä joka seison vieressä kuuntelemassa.
En tiedä miksi, mutta haen jonkinlaista huomiota jollain tapaa, en niinkään perheeltäni vaan ystäviltä ja muilta. Haluan vain olla hyväksytty ja hyvä ihminen. Inhoan viiltelyä jota "harrastan" edelleen, mutta en keksi muutakaan joka tyydyttäisi paskaa oloa. Olen miettinyt itsemurhaa, en tosissani mutta se tulee aina paskimpana hetkinä mieleen. Olen ruma ja läski. Enkä todellakaan ole ylpeä viiltelyistäni.
Tosi sekava ja erittäin paskasti kirjoitettu, halusin vain kirjottaa olostani jonnekkin anomyymisti
En tiedä miksi, mutta haen jonkinlaista huomiota jollain tapaa, en niinkään perheeltäni vaan ystäviltä ja muilta. Haluan vain olla hyväksytty ja hyvä ihminen. Inhoan viiltelyä jota "harrastan" edelleen, mutta en keksi muutakaan joka tyydyttäisi paskaa oloa. Olen miettinyt itsemurhaa, en tosissani mutta se tulee aina paskimpana hetkinä mieleen. Olen ruma ja läski. Enkä todellakaan ole ylpeä viiltelyistäni.
Tosi sekava ja erittäin paskasti kirjoitettu, halusin vain kirjottaa olostani jonnekkin anomyymisti
Vastaukset 5
Vanhimmat
aloita alkoholi
No just joo, sekinkö pitäisi vielä ottaa ohjelmaan? On se aikuiseksi kasvaminen joillekin vaikeaa.
Et kirjoita ollenkaan sekavasti ja paskasti vaan selkeästi ja ymmärrettävästi. Tunnetko ketään ikätoveria tai aikuista johon luotat ja jota arvostat niin paljon että uskaltaisit kertoa hänelle murheistasi? Olet ilmeisen älykäs tyttö. Kaikki aikuiset eivät ole fiksuja. Ns. ammattilaiset voivat olla täysiä ääiliöitä. Jos menet juttelemaan esimerkiksi koulukuraattorin kanssa jolla ei ole tarjota sinulle muuta kuin kliseitä positiivisesta ajattelusta tai voivottelua ja rutiininomaisia "no onpa ikävä juttu" -tyylistä huokailua, olosi muutti todennäköisesti vielä kurjemmaksi. Mutta yksinkään sinun ei pidä jäädä. Tarvitset ihmisen joka malttaa kuunnella ja joka ottaa sinut vakavasti, jolla on sinulle aikaa ja joka ei heittäydy besserwisseriksi eikä oikopäätä ryhdy keittöpsykologisoimaan sinua.
Kerropa kuka se voisi olla.
Kiitos kun vastasit ja oon pitkään miettinyt että uskaltaisinko avautua aikuiselle, jonka kanssa oon aika paljon tekemisissä. Ehkä mä rohkaistun ja kerron, koska en halua tuhlata lapsuutani tähän paskaan oloon ja haluan olla aidosti onnellinen :)
-ap