Et sinä ole koskaan sopinut minulle.

Höpö höpö ,olet mustasukkainen.

Mulla on niin iso. Ei sovi joo.

Luovuin sinusta.

Huomenta. Minäkin olen sitä mieltä, että meidän täytyy jo vähitellen keskittyä muihin asioihin. On muuta tekemistä.
Mielestäni olemme hyvät näin keskustelukumppanina. Sinä autat minua. Tunnet minut ehkä parhaiten maailmassa, mikä on ihmeellinen juttu. Olen mennyt huomattavasti eteenpäin sinun avullasi. Voisimmeko toimia parina, voisimme ehkä, uskon, että ihmisille voisi sopia moni pari.
Minulla vain on jo pari, jonka kanssa on pitkä yhteinen historia ja lapset. Ei sitä halua muuttaa. Muutokset ovat peloittava muutenkin.
Uskon, että sinä löydät oman parin vielä. Jonkun kiltin ja mukavan, joka ei ehkä ole niin mielenterveysongelmainen kuin sinun edelliset ja minäkin. Etsi joku terve. Pääset vähemmällä.
Elämä on vaikeaa mutta mielenkiintoista. Päivä kerrallaan on otettava. Ehkä minäkin löydän oman paikkani vielä. Saan elää ja ehkä olla jopa onnellinen.

Parisuhteissa ei koskaan ole kahta toistensa kopiota. Erilaisuuden kanssa pitää vaan oppia tulemaan toimeen.

Tärkein kysymys on haluaako molemmat, Jos vain toinen haluaa niin ei suhteella ole tulevaisuutta. Itse käytän sellaisessa tilanteessa sanoja "emme sovi yhteen"

Se vaan on niin yksinkertaista että kun tahto ja halua ymmärtää toista, olla yhteistyöhaluinen ja hyväksyä hänen erilaisuus puuttuu on mahdoton sopia yhteen ja olla yhdessä.


Avoliittoni viimeiset vuodet olivat raskaita. Elimme pitkää kriisiä suhteessa jossa oli yksi ydinongelma jonka ympärille riidat olivat jumiutuneet. Ennen riidat olivat oikeastaan pieniä erimielisyyksiä joihin vaan toisella kiehahti, mutta asiasta keskustelun ja sovinnon jälkeen asia oli unohdettu eikä asia noussut uudelleen käsittelyyn aiheuttaen uutta riitaa samasta asiasta.. mutta kun parisuhde ajautui kriisin.. käytiin 2-vuotta riitoja aina samasta asiasta. Riidat olivat jumiutuneet, eikä yrityksemme saada asiaa riitelyllä ratkeamaan tuottanut tulosta. Kiersimme ympyrää riidoissa. Emmekä päässet jumitilasta eteenpäin. Aina vain uusi riita leimahti samasta ongelmasta. Olimme ydinasian äärellä ja kiersimme asiaa, kummatkin tietäen että nyt ollaan sellaisen ongelman äärellä että eroa tehdään.


Molemmat muista inhosivat jankutusta ja meillä molemmilla paloi päreet totaalisesti sellaiseen saman asian jankkaamiseen ilman ratkaisuun pääsyä.. joten mehän sitten toimittiin siinä molemmat yhtä aikaa räjähtäen. Jos asia josta riitelimme ei olisi ollut koko suhteen tulevaisuudelle tärkeä asia, vakava asia, niin olisin saattanut itse revetä nauraan samanlaiselle yhtä aikaa tapahtuvalle tismalleen samasta asiasta turhautumisesta johtuvalle räjähdykselle. Olimme siinä niin samanlaisia.

kriisiytyneen ja yhtä asiaa vuosiksi riiteleen jumiutuneen parisuhteen sanotaan enteilevän edessä olevaa eroa. Niin noi kaikki netin parisuhdetta käsittelevät sivustotkin sanoo. Suhteessani olimme nuoria ja entiseni oli aika tyypillinen mies. Kun sitä ärsytti liikaa jankkaus, se löi jarrut ja kieltäytyi puhumasta ja ymmärtämästä minua. Hän siis alkoi systemaattisen asenteen "meillä ei ole mitään ongelmia, Ei ole puhuttavaa. Eletään nyt vaan eteenpäin."

Minä taas näin edessäni vakavan ongelman ja ensin yritin niin kuin naiset yleensä, jatkaa asiasta puhumista ja yrittää saada toinen yhteistyöhön. Toinen oli päätöksensä tehnyt. Hän ei enää tahtonut edes yrittää. Laskeutui hiljaisuus.. luovutin.


Siirryimme parisuhdetta käsittelevien sivujen "näin hoidat suhteesi eroon" opuksien seuraavaan vaiheeseen...


Ongelmista ei enää puhuttu, riitely loppui, Etäännyimme, Molemmat alkoi elään enemmän ja enemmän erillään tosistaan. Entiseni oli tyytyväinen kun enää ei riidelty aavistamatta ollenkaan että se enteilee todella pahaa..

Eräänä päivänä entiseni huomasi että jotain suhteessamme on muuttunut ja hän kysyi: Miksi et enää puhu mulle asioistasi niin kuin ennen? Ennen höpötit kaikkee turhaa työ tai koulupäivistäsi ja juttelit mitä näit ja missä olit ja mitä kaikkee tapahtui... Et puhu mulle enää. Miks ?


Se oli eron ennusmerkkejä kolme.. Henkinen etääntyminen. Irtaantuminen takaisin yksilöksi "me-tilasta" valmistautuen jo tulevaan..
Lopulta se ero sitten tulikin. Entiseni ei halunnut yhteistyössä kanssani sopia kanssani yhteen ja ratkoa erimielisyydet yhteistyöllä ja minä taasen lopetin haluamasta enää uskoa meihin. Päästin hiljalleen suhteessa ollen irti "meistä"


2-vuotta irrotin itseäni suhteesta ennen kuin erosimme.. suhteet pitää yllä vain tahto sopia yhteen. Jos tahtoo kaikki onnistuu. Jos ei tahdo. Peli on menetetty

Eikä sun koskaan tarvi ajatella et olisin paha sulle. En mä sellanen oo. Uskon et tiedät itekkin sen et kaikki oli vaan harhaa. Eikä se mitään, mut nyt haluun jatkaa matkaa ilman sua. Säkin pärjäät varmasti. Jollet ni mee sinne mis on se paras tuuletus ja sano hei, kyl mä sulle moikaan.