En vain milloin ja kuinka paljon. On minulla omat käsitykseni, en vain usko niitä.
Tiedän että ajattelet minua.
Anonyymi
62<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 62
Vanhimmat
Mistä tiedät?
Tiedän vain. Sain jotain mieleeni mutta en luota siihen.
Tiedät, mutta et luota? Eihän se mitään tietoa sitten ole. Ehkä sulla on jotakin enemmän luulosi pohjalle.
Tietenkin on jos jo useampaan kertaan luotto on mennyt niin se on tietoa.
Onko luotto mennyt luulojesi perusteella vai faktan? Kannattaisi pohtia sitä.....
Faktaan tietenkin, en kai muuten sitä sanoisi. Aikaa on mennyt kaiken turhan takia hukkaan keskimääräisen ihmisen elämän pituuden mukaan jo naurettava aika. Silti mitään ei ole saavutettu positiiviseen suuntaan. Muillakin kuin itselläni kellojen pitäisi alkaa soida mielessä ettei tästä vain tule yhtään mitään. Eikä ensinnäkään ole mitään syytäkään. Tuskin koskaan mitään palkintoa ihminen siitä saa että kaikki asiat on mennyt mitä voi mennä. Kun ei hetki, mieli, tunne, aika, aistit eikä mikään kohtaa omistajaansa ei palkinto ainakaan voi olla se. Ja kun mistään ei ole mitään hyötyä tai iloa niin herää kysymys ja epäilys pelkästään tahallisesta pahanteosta.
Itsellä sama ajatus hukkaan heitetystä ajasta, tuo neljän kirjaimen mies pyörii edelleen mielessä vuosien jälkeen. Tilanne ei edisty mihinkään, olen vain kiinni ajatuksessa.
Mietin noin 2 tunnin välein.
Vaikea uskoa että mietit niin usein, aamulla kukaan ei miettinyt. Jääköön se arvoitukseksi.
Voisit hommata sellasen ohjelman, että lukisit ajatukseni.
Olisitko sit tyytyväinen
En haluisi lukea kenekään ajatuksia, enkä usko sellaisen olevan mahdollista edes.
Ajattelen melkein koko ajan sinua, vaikea keskittyä mihinkään muuhun.
Ajattelee "melkein koko ajan", siinäkin on aika käsite sitten että mikä on "melkein", onko se 0 vai 1 numeroina _:D
hmm...niin joo Ristohämähäkki, jos katsotte kuu-ukkelista eli googlaa jonkun Ristihämähäkki, juuri sen näköisiä ovat kuin jossa Starship Troopers -elokuvassa ne oliot /olijat planeetalla, lyövät ihmisiä tehokkailla raajoillaan :D
Esim itselleni tuo merkkaa taaskin sitä että kaikki suunnitelmat jää tekemättä ja tulot on 0€, Kirjoituksestasi löytyy vastaus miksi. Kapelimestari maksaa elämisen viulut, sopii mulle.
Nyt häivyn lopullisesti täältä. Enkä tule takaisin.
No aika usein ja ihan tarpeeksi. Ajatusta pitäisi seurata ja vaalia, niin se kasvaa ja kukoistaa... Muuten kaikki on valmista.
Kuulostaa tervepäiseltä.
Ihan liikaa taas. Illalla puuhailen muuta, mutta sinä olet vielä mielessäni älä pelkää. Kaikki on hyvin ja olet rakas, mutta sä tiedät kyllä sanomattakin että kävelet nuoralla mua kohti. Otan syliin jos pystyt siihen.
Ja vielä tää, jos joskus haluat tavata, haluan että aloitetaan vaikeimmasta. Sinun pahuudesta ja narsismista, joihin jatkuvasti viittaat täällä. Sopiiko niin? Ilman muureja.
Mistä te tiedätte kenen kanssa juttelette täällä??? Noihan voisi olla keneltä vaan :D
Sekin mahdollisuus otetaan huomioon.
No tämä palsta on täynnä mielenvikaisia :D
Niinkin voisi joskus luulla ja aiheita muotoilla.
Sä tiedät että sä voit luottaa muhun ja sä tiedät että avoimuus nyt on sun paras mahdollisuus, jos ikinä sitä haluut. Ja sä tiedät että sun on turha alkaa mulle. Tai jos alat niin mä lähden vetää. Ja tän kaiken takana on rakkaus, usko ja luottamus, älä ryssi tätä nyt.
Lähde ihmeessä vetämään, sitä tässä ollaan odotettu jo ties kuinka kauan.
Ehkä joillakin on sitten eri käsitys rakkaudesta, silloin ihminen on onnellinen täyteläinen oma itsensä. Ei oma tilani ole lähelläkään sitä mistä voisi ajatella sanaa rakkaus. Edelleen olo on huonoin mahdollinen- mihin tätä nyt vertaisi. Keuhkokuumeeseen, oksennustaudin ja kokovartaloreuman sekoitukseksi. Pirun vaikea rakastaa sellaista olotilaa.
Mutta niin kuin olen sanonut, ihmiset ovat yksilöitä nyt ja tulevaisuudessakin. Kenestäkään ei voi vetää minkäänlaista johtopäätöstä verrattaessa muihin. Sellaista yhteyttä tai tilaa ei ole olemassa jossa haluan olla, koska en näe tulevaisuutta sellaisessa mikä ei ole totta tai aitoa itseään. Uskon tämän olevan syy tämän maan suuriin itsemurha määriin, kun aletaan sanomaan mikä on lempibändisi tai elokuvasi, voidaan todeta jo etukäteen ettei sellainen ole tai tule koskaan olemaan mahdollista. Tai sitten elämä on täyttä tuskaa niin kuin itselläni.
Joo, mä kyllä yritän, on vaan vähän haastavaa, kun tämä on tällaista pimeässä ammuskelua...
Miksi edes pitää? Et tule koskaan löytämään pimeässä etkä valossakaan sellaista asiaa josta pitäisin. Koska ainoa tila missä voin olla onnellinen on 0- tila. Siellä ei ole muita eikä mitään, vain minä itse. Se tarkoittaa ettet ole missään etkä kenellekkään, pelkästään itsellesi. Jos tämä ei nyt mennyt yksinkertaisella selityksellä jakeluun niin tarkoitan töpselin vetämistä seinästä irti, se on ainoa asia mikä kiinnostaa. Saa sen tietenkin jossain muussa maassa jollei täällä saa rauhassa olla.
Jaa, ikävä kuulla, vaikka tuskin tunnemme.
Ihmisten yksin ja yhdessä oleminen on aina suhteellista, ei koskaan ehdotonta. Ennemmin sitä kannattaa kuitenkin yleensä yrittää korjata kuin vetää piuhoja kokonaan irti. Etäisyyttä voi tietysti olla hyvä toisinaan ottaa.
Etkö voisi ajatella että saisit olla siinä tilassa jonkun toisen kanssa? Jonkun joka hyväksyy sinut kokonaan. Se vaatii sulta ensin avautumista koska muuten yhteys todella on valheellinen ja se ei voi olla kestävää, ymmärrän hyvin. Ymmärrän myös jos et halua ja haluat jatkaa elämää niin kuin tähän asti. Kuulostaa vaan että asiat voisivat olla sulla paremminkin.
Ei kiitos. Mikään ei muutu ennen kuin kaikki on loppu. Siis kokonaan, mikään muu ei tässä elämässä itselleni kelpaa. Muuten näen etten edes elä. En nauti siitä enkä tule vain koskaan olemaan onnellinen niin kauan kun joku on lähelläni. Tämä on vain kylmä fakta, se ei tule muuttumaan koskaan.
Mikä siinä lähellä olemisessa sitten on niin vaikeaa ja onnellisuuden mahdottomaksi tekevää?
Ai mikä? Koska en tunne itseäni siksi joka olen. Tiedän tasan tarkkaan millainen olo itselläni on kun olen yksin. Mieleni on kirkas ja nään hyvin, olen ilman muita fyysisiä vaivoja ja olen skarppina, opin asioita ja näen kaiken selvästi. Kun jokin on vierelläni, tunnen, koen ja kaikki muukin on niin haitallista terveydelleni etten vain pysty elämään kenekään kanssa. Se tuottaa itselleni niin suurta tuskaa, ettei se ole verrattavissa mihinkään aikaisempaan mitä olen kokenut. Se ei vain sovi minulle. Voin vain todella huonosti, en voi tehdä töitä, urheilla, en mitään. Niin paljon siitä on haittaa.
Tein niin paljon kaiken tämän eteen töitä turhaan. Aivan turhaan. Sitä virhettä en tee enää toista kertaa. En vain voi jäädä odottamaan tänne jotain mitä ei ole. Se vaatii poislähdön, koska minua ei arvosteta eikä kuulla. Tälläkin hetkellä juon sen takia, että joku on lähelläni, muuten en olisi koskenutkaan alkoholiin...
Ok. Kuulostaa suht hankalalta. Sellaista tasapainotteluahan suhteissaolo toki vaihtelevasti yleensäkin on; itsenäisyyden (omaehtoisuuden) ja läheisyyden (yhteenkuulumisen) välillä. Molempia ihminen yleensä tarvitsee ja kaipaa, mutta yhteensovittaminen onkin sitten vaikeampaa...
Luin alempana olevat jutut vasta tuon aiemman kommenttini, kysymyksen jälkeen.
Onko olemassa jokin raja siinä, miten läheisissä tekemisissä voit olla jonkun kanssa, ilman että koet muun olemisesi kärsivän ja hajoilevan? Voisitko ajatella pyrkiväsi johonkin sellaiseen yhteyteen; johonkin mikä tuntuu itsestäsi hyvältä (ei itsesi uhraamiselta tms.)?
Ei ole kysymys siitä. En vain silloin ole se kuka haluan olla. Jo pelkästään tieto pilaa arkeni ja mahdollisuuden elämään. Eikä etäisyys tai muu siihen auta, se vain on niin häiritsevää. Se ei vain tule kysymykseen. Tunnen itseni terveeksi ja hyväksytyksi vasta kun olen täysin yksin. Toiset tämän jo ovat aikoja sitten huomanneet kuinka paljon ollaan kiusattu ja kytätty. Siinä tulee vain olo tyhmyydestä ja ihmisarvon merkityksettömyydestä. Vastaus kuitenkin on ei, en tule koskaan hyväksymään yhtäkään lähelläni. Sellaista tilaa ei ole olemassa jonkun toisen kanssa, missä tuntisin oloni hyvälle. Tämä asia on vain pakko tajuta ja hyväksyä! Ei voi olla niin, että ihminen ajetaan kotimaastaan pois näiden asioiden johdosta.
Eikä tässä olekaan menetetty kuin noin 50 tuhatta rahaa sen takia kun joku on ollut vierellä enkä ole kyennyt toimimaan normaalisti ja käymään edes töissä. Siinä hiukan rajumpaa faktaa siitä mitä tässä oikein tarkoitan.
Jospa voisit luottaa muhun ja siihen että pystyn tajuamaan sua. En silti hyväksy kaikkea. Ja voi olla etten pystyisi kestämään juttuja päivääkään, mutta en näe muuta reittiä kuin ns Pohjanmaan kautta. Eikä tarvi luvata mitään puolin tai toisin. Sulla on oma elämä ja mulla oma, palat osuu tai ei. Mutta todella paljon voi itse vaikuttaa omalla käytöksellä. Sori, jouduit heti myllynkivien väliin.
En valitettavasti voi luottaa. Eikä se ole tässä se tärkein pointti, vaan se että en edes hyväksy kenenkään mielipiteitä siitä miten pitäisi elää. Niin kauan tunnen jonkun olevan säätämässä vierelläni, niin en ota yhtäkään vihjettä tai suuntaa antavaa kuuleviin tai tunteviin korviini. Elän itselleni ja puhtaalle vapaalle mielellä, en kenenkään tiskirättinä tai koeputkilapsena olemiselle. Nämä asiat ovat itselleni niin tärkeitä ettei niitä voita mikään asia maailmassa. Siihen asti kaikki on turhaa.
Kaksi anonyymiä yllä ei luota toisiinsa. Jopas on ja luulen, että aika yleistä. Omiin korviini kuulostaa oudolta jonkun kommentti ettei halua kuullä jonkun mielipiteitä. Miksi on sitten mielipidepalstalla.
Kunnioitan sitä, se on sun valinta. Mutta et myöskään voi olettaa tai odottaa muilta alistumista sun tiskirätiksi eikö vaan?
En tietenkään oleta, enkä edes ajattele niin. Katson jokaisen olevan tyytyväinen silloin kun tuntee olevansa oma itsensä. Ja tuohon ylempänä, se että lukee mielipiteitä ei tarkoita sitä, että niiden mukaan tulisi toimia. Ne ovat vain mielipiteitä eikä mitään muuta.
Kun päivittäin katselee ihmisvirrassa henkilöitä touhuissaan huomaa itse olevansa eläin vailla elämää. Mikään ei muu ei voi olla ihmiselle kamalampaa elämässä kuin katsoa peilistä jotain toista. Olenkin sanonut lähipiirilleni useaan kertaa ettei kukaan ihminen ansaitse tälläistä, ei kukaan. Koen kaiken pelkkänä rääkkäyksenä ja tahallisena palkkitilastona kuinka paljon ihminen kestää paskaa lopulta.
Sä taidat olla hankala tapaus. Tajuan sua kyllä, mutta en ihan näe pointtia siinä että alkaisimme tässä enempää tutustua. Koska arvot ja odotukset ei kohtaa, sen huomaa jo nyt.
Ei ole alunalkaenkaan tarkoitus löytää mitään positiivista vaan katsoa juuri milloin naru on kaulassa. Sen eteen kyllä tehdään töitä, siltä se ainakin tuntuu. Oli asia miten vain, en tule koskaan luottamaan yhteenkään ihmiseen, jonka agenda on jonkun liittäminen heidän hyviin ajatuksiin indikaationa parempaan. Sellaista ei ole olemassa, ei nyt eikä tulevaisuudessakaan. Minulla on omat päämäräni ja ne ovat juurikin, että kunhan saan vain vähänkin ylimääräistä kukkaron pohjalle, lähden heti ensimmäisellä lennolle johonkin sellaiseen maahan jossa ihmisiä kunnioitetaan.
Jos kerrot yhdenkin ihmisen, joka haluaa olla vankina pois omasta itsestään niin haluaisin tietää. En usko kenelläkään olevan sellaisia arvoja ja oletuksia miten elämän on tarkoitus mennä.
Ja jos nyt totta puhutaan niin ei tarvitse olla mikään suuremman luokan oraakkeli tietääkseen, että jos en asuisi suomessa- en olisi koskaan joutunut viettämään tällistä aikaa elämässäni. Ehkä voisin jopa hymyillä ja olla onnellinen. Näin asia oikeasti on! Siksi juuri järkevä ihminen lähtee toiseen suuntaan ja aloittaa kaiken tyhjältä, siellä missä ei ole tuomittu olevan joku toinen tai toisten päiväuni. Eiköhän tämä asia ole harvinaisen selvä?
Rakas, sinä olet rakas. Vaikka täällä, niin kiitos että sanoit ton, arvostan rehellisyyttäsi ja tietoisuuttasi. Ei kaikki itseään tunne ollenkaan. Toivottavasti huomaat että en pelästy enkä tuomitse vaan uskon sua. Mutta surullista jos et itse usko siihen mistä yhdessä laulussa lauletaan - rakkauteen joka tekee ehjäksi. Mun on vaikea hyväksyä sitä, mutta alan vähitellen uskoa. Ja jos se on se jonka haluat hyväksyä muuttumattomaksi niin sitten se on niin.
En usko tota, koska mikä sua estää lähtemästä? Lähde, aloita kaikki alusta jossain. Helvetti. Ei ole pakko jatkaa. Itse sä sitä haluat enemmän ja enemmän koko ajan. Itse juokset itseäsi pakoon. Anteeksi mutta näen sen niin, olenko väärässä?
Juttelin eilen ystävälleni siitä miten jäätävästi ihmistä voidaan tässä maassa kohdella. Pyöriteltiin yhdessä päätä ja ihmeteltiin mitä helvettiä täällä oikein nykyään tapahtuu. Jokainen ihminen kenen kanssa olen jutellut ja jotka vähänkään tuntee minut, ovat sanoneet että lähde vain äkkiä pois kun täällä ei ole tulevaisuutta. Tai ehkä olisi, paska sellainen. Kun kaikki ympärillä huomaa ja tietää miten asiat on- tietää olevansa oikeassa sen suhteen, mitä kannattaa tehdä tai ei kannata ja ystävien/ perheen suusta kuultuna kun sanotaan poislähdön oleva ainoa keino enää elää ja olla onnellinen vahvistaa omat ajatukset todeksi ja väkisinkin toteutettavaksi.
Todellakin olet, siinä mielessä oikeassa etten tosiaan ala elämään elämääni kenenkään huorana ja tiskirättinä. Ja en usko tämän maan yhteenkään lääkäriin/ terveydenhoitajaan tai muihinkaan alan sektoreihin, olen saanut tarpeeksi kaikesta sähläyksestä, säätämisestä ja paskasta. Tässä maassa ei vain osata hoitaa mielenterveyteen liittyviä asioita piste.
Tämäkin kokemuksen pohjalta. Ei ihmisellä tarvi olla kuin pieni ahdistus mikä kuittaantuu parilla oluella. Toinen vaihtoehto tosiaan on se, että koko perkeleen elämä menee vituiksi. Onko fiksua hakea tästä maasta mihinkään asiaan mitään apua. Ehkä toiset ei sano, mutta minä sanon, koska olen vieläkin saman paskan/ ihmisen alasajon kohde. Mulle on ihan sama mitä muut ajattelee, siitä että joku antaa suuntaa, jotkut voivat saada siitä oikeasti jotain hyvääkin ja varmasti saakin. Tämä oli vain oma kokemukseni miten näen ja olen kokenut asiat.
Nyt Mä nostan kädet pystyyn. Täällä ei voi keskustella enempää. En usko ettei olisi mahdollista olla onnellinen. Aina on mahdollista. Pakko olla. Tai sitten ei ole ja vaan hyväksyt sen, niin kuin olet tehnyt. Onhan monet asiat todella hyvinkin, paremmin kuin monella ja olet ihan erityinen ja omanlainen. Sinunlaista ei ole toista. Mutta en ymmärrä mitä sitten multa haluat?
Täällä kun paikkaillaan kumia vaikkei siinä edes ole reikää ja laitetaan ilmaa vaikkei se ole edes tyhjä! No sen tietää tyhmempikin miten siinä käy, se alkaa tulemaan hauraaksi ja lopulta menee rikki. Se on täysi vastakohta eheytykselle. En pysty paremmin antamaan vertauskuvaa siitä miten asioitani ollaan käsitelty kaikki nämä ajat.
En mitään. En kertakaikkiaan yhtään mitään.
Mä tajuan ja uskon sua., olkoon niin. Pahoittelut jos ärsytin sua, mutta kiitos että selvensit edes jotain itsestäsi. Ja rakastan sua aina, muista se. Lupaan silti hymyillä sulle jos joskus nähdään. Hyvää yötä ja jatkoa sitten. Näin tämän on mentävä. Veti vähän hiljaiseksi. Voimia rakas.
Sijoitan juuri aivoja narikkaan osamaksulla.
https://m.youtube.com/watch?v=UVzZUMbmCyg
En mieti enää se on turhaa. Ei musta tykkää kuitenkaan kukaan.
Kyllä sinä uskot. Et olisi muuten kirjoittanut tänne mitään....
Hyvä aloitus. Ajatelen ennen nukkumaanmenoa.
umaanmenoa.
Silmässäni on eräs verisuoni, joka on merkkinä seuralaisesta, koska kyse on toisen lähellä olemisen johtuneesta verenpaineen noususta, tiedän tarkalleen milloin yksikään ei ole lähelläni, vaikka etäisyys olisi mitä. Se lähtee pois kun olen yksin, näin keho ja mieli ilmoittaa jostain mikä ei kuulu olla osa sinua ja on haitaksi terveydelle.