…muutosta on tapahtumassa Suomen poliittisessa ilmastossa. Siitä tulee melko vakuuttuneeksi tämän päivän lehtiä lueskellessa.
Ben Zyskowiczin uusi kirja saa lehdissä hyvin myönteistä huomiota siksi, että Ben annattelee täydeltä laidalta suomettumisemme ajan ilmiöistä. Viimeisimpänä näyttönä siitä, miten alas vajosimme, Ben pitää sitä, että kokoomuksen nuorisojärjestö ajettiin Suomen Rauhanpuolustajien eli Neuvostoliiton kommunistipuolueen peitejärjestön jäseneksi. ”Ei kyllä kunnian kukko laula sen ajan poliittisille toimijoille”, toteaa Ben, ja kirjassa muutenkin Benin peittoama Ilkka Kanerva arvatenkin kuuntelee Benin tekstiä niska ja korvat punaisina!
Ben toteaa, että ”Suomen kansa pelasti Suomen, kun ei valinnut presidentiksi Ahti Karjalaista. Jos suomettuneet poliitikot olisivat saaneet päättää, presidentiksi olisi ilman muuta tullut Karjalainen”. Ben arvostelee Matti Vanhastakin siitä, että nykyisin Vanhanen nimeää poliittiseksi esikuvakseen Johannes Virolaisen, mutta oli kyllä aikanaan Karjalaisen puolella ja Virolaista vastaan. No – monella muullakin kuin Matilla tuollaisia vanhoja syntejä on; hyvä, että Matti on oppinut läksynsä ja tunnustaa nyt olleensa väärässä.
Paavo Lipponen on puhunut UKK-perinneyhdistyksen kokouksessa, ja on todennut puheessaan, että yksituumaisuus ulkopolitiikassa on vahvistunut. Keskustassa on hänen mielestään tapahtunut ”poliittinen evoluutio”. Lipponen perustelee näkemystään monin esimerkein, kuten ”yhteisymmärrys peruspilarista, maanpuolustuksesta, on jokseenkin sataprosenttinen”, ”Keskusta tullut selkeästi sille linjalle, että Suomi osallistuu varauksetta EU:n puolustusyhteistyöhön” ja ”kolmas pilari on Nato-suhde”, josta myös Lipponen toteaa vallitsevan yksimielisyyden, eli kumpikaan hallituspuolue ei ole sillä kannalla, että nyt tulisi liittyä Natoon, mutta optio on pidettävä avoinna.
(Myös minä olen vähitellen tullut taipuvaiseksi tälle kannalle. Kun EU:n puolustusjärjestelmä kehittyy tarpeeksi ja me olemme siinä kiinteästi mukana, ehkä saamme tarvitsemamme turvan sitä kautta, sillä silloin varmasti myös Naton amerikkalainen potentiaali tulee mukaan kaikkien EU:n järjestelmässä olevien tueksi)
Erkki Tuomiojakin on todennut Ahvenanmaalla pohjoismaisessa demilitarisointisopimuksesta järjestetyssä seminaarissa, että hänellä ”ei ole huomauttamista tasavallan presidentti Tarja Halosen Ranskassa esittämään näkemykseen Suomen erillissodasta Neuvostoliittoa vastaan toisen maailmansodan aikana.
Mutta ehkä kaikkein suurinta toivoa herättävä on Ilkan - keskustan politiikan parhaan ilmapuntarin - kirjoitus ”Puolitotuuksia sota-ajasta”. Siinä lehti asettuu varauksetta niiden näkemysten kannalle, jotka historiantutkijoiden ja tavallisten kansalaisten enemmistössä ovat aina olleet itsestään selvyyksiä, ja joiden kannalle myös Tarja Halonen ja nyt Erkki Tuomiojakin oat tuleet.
Ilkka kirjoittaa: ”Venäjän ulkoministeriön ärhentely on osa propagandakampanjaa, joka liittyy Putinin Venäjän valmistumiseen toisen maailmansodan päättymisen 60-vuotisjuhlallisuuksiin. Suomalaisilla on lupa hieman huolestuneena kysyä, miksi Kremlissä on ryhdytty vetämään takaisin niitä rehellisiä arvioita, joita Venäjä presidentti Jeltsinin kaudella lähimenneisyydestä Suomen suhteen teki. Jeltsinhän esim. piti kiistattomana vääryytenä hyökkäystä Suomeen 1939”.
Muitakin esimerkkejä on poimittavissa tämän päivän lehdistä siitä, että päähallituspuolueet ovat ainakin ulkopoliittisesti, niin näkemyksessään historiastamme kuin tämän päivän ja tulevaisuuden tarpeista tulleet samalle kannalle, ja se kanta on se, mitä Paavo Lipponen on johdonmukaisesti jo kauan edustanut. Varmasti tuo kanta saa tukea myös muista puolueista, ainakin kokoomuksesta, ruotsalaisista ja kristillisistä sekä soininvaaralaisilta vihreiltä, joten poliittinen ilmastomme on todella toivoa herättävässä muutoksessa!
Ben Zyskowiczin uusi kirja saa lehdissä hyvin myönteistä huomiota siksi, että Ben annattelee täydeltä laidalta suomettumisemme ajan ilmiöistä. Viimeisimpänä näyttönä siitä, miten alas vajosimme, Ben pitää sitä, että kokoomuksen nuorisojärjestö ajettiin Suomen Rauhanpuolustajien eli Neuvostoliiton kommunistipuolueen peitejärjestön jäseneksi. ”Ei kyllä kunnian kukko laula sen ajan poliittisille toimijoille”, toteaa Ben, ja kirjassa muutenkin Benin peittoama Ilkka Kanerva arvatenkin kuuntelee Benin tekstiä niska ja korvat punaisina!
Ben toteaa, että ”Suomen kansa pelasti Suomen, kun ei valinnut presidentiksi Ahti Karjalaista. Jos suomettuneet poliitikot olisivat saaneet päättää, presidentiksi olisi ilman muuta tullut Karjalainen”. Ben arvostelee Matti Vanhastakin siitä, että nykyisin Vanhanen nimeää poliittiseksi esikuvakseen Johannes Virolaisen, mutta oli kyllä aikanaan Karjalaisen puolella ja Virolaista vastaan. No – monella muullakin kuin Matilla tuollaisia vanhoja syntejä on; hyvä, että Matti on oppinut läksynsä ja tunnustaa nyt olleensa väärässä.
Paavo Lipponen on puhunut UKK-perinneyhdistyksen kokouksessa, ja on todennut puheessaan, että yksituumaisuus ulkopolitiikassa on vahvistunut. Keskustassa on hänen mielestään tapahtunut ”poliittinen evoluutio”. Lipponen perustelee näkemystään monin esimerkein, kuten ”yhteisymmärrys peruspilarista, maanpuolustuksesta, on jokseenkin sataprosenttinen”, ”Keskusta tullut selkeästi sille linjalle, että Suomi osallistuu varauksetta EU:n puolustusyhteistyöhön” ja ”kolmas pilari on Nato-suhde”, josta myös Lipponen toteaa vallitsevan yksimielisyyden, eli kumpikaan hallituspuolue ei ole sillä kannalla, että nyt tulisi liittyä Natoon, mutta optio on pidettävä avoinna.
(Myös minä olen vähitellen tullut taipuvaiseksi tälle kannalle. Kun EU:n puolustusjärjestelmä kehittyy tarpeeksi ja me olemme siinä kiinteästi mukana, ehkä saamme tarvitsemamme turvan sitä kautta, sillä silloin varmasti myös Naton amerikkalainen potentiaali tulee mukaan kaikkien EU:n järjestelmässä olevien tueksi)
Erkki Tuomiojakin on todennut Ahvenanmaalla pohjoismaisessa demilitarisointisopimuksesta järjestetyssä seminaarissa, että hänellä ”ei ole huomauttamista tasavallan presidentti Tarja Halosen Ranskassa esittämään näkemykseen Suomen erillissodasta Neuvostoliittoa vastaan toisen maailmansodan aikana.
Mutta ehkä kaikkein suurinta toivoa herättävä on Ilkan - keskustan politiikan parhaan ilmapuntarin - kirjoitus ”Puolitotuuksia sota-ajasta”. Siinä lehti asettuu varauksetta niiden näkemysten kannalle, jotka historiantutkijoiden ja tavallisten kansalaisten enemmistössä ovat aina olleet itsestään selvyyksiä, ja joiden kannalle myös Tarja Halonen ja nyt Erkki Tuomiojakin oat tuleet.
Ilkka kirjoittaa: ”Venäjän ulkoministeriön ärhentely on osa propagandakampanjaa, joka liittyy Putinin Venäjän valmistumiseen toisen maailmansodan päättymisen 60-vuotisjuhlallisuuksiin. Suomalaisilla on lupa hieman huolestuneena kysyä, miksi Kremlissä on ryhdytty vetämään takaisin niitä rehellisiä arvioita, joita Venäjä presidentti Jeltsinin kaudella lähimenneisyydestä Suomen suhteen teki. Jeltsinhän esim. piti kiistattomana vääryytenä hyökkäystä Suomeen 1939”.
Muitakin esimerkkejä on poimittavissa tämän päivän lehdistä siitä, että päähallituspuolueet ovat ainakin ulkopoliittisesti, niin näkemyksessään historiastamme kuin tämän päivän ja tulevaisuuden tarpeista tulleet samalle kannalle, ja se kanta on se, mitä Paavo Lipponen on johdonmukaisesti jo kauan edustanut. Varmasti tuo kanta saa tukea myös muista puolueista, ainakin kokoomuksesta, ruotsalaisista ja kristillisistä sekä soininvaaralaisilta vihreiltä, joten poliittinen ilmastomme on todella toivoa herättävässä muutoksessa!
Vastaukset 10
Vanhimmat
- päähallituspuolueet ovat ainakin ulkopoliittisesti, niin näkemyksessään historiastamme kuin tämän päivän ja tulevaisuuden tarpeista tulleet samalle kannalle, ja se kanta on se, mitä Paavo Lipponen on johdonmukaisesti jo kauan edustanut.-
Kuinka voisi muuten olla, kun tosiassa demarit johtavat tätä hallitusta ja Paavo Lipponen johtaa demareita. Matti Vanhanen on demareiden ja Lipposen asiapoika ihan niin kuin Urho Kekkonen oli Neuvostoliiton ja Hrutsevin asiapoika, mistä asiasta olet itse paljon kirjoittanut.
"Ben toteaa, että ”Suomen kansa pelasti Suomen, kun ei valinnut presidentiksi Ahti Karjalaista. Jos suomettuneet poliitikot olisivat saaneet päättää, presidentiksi olisi ilman muuta tullut Karjalainen”."
-----------------------------
...Ahti Karjalainen ei ole ollut edes presidenttiehdokkaanakaan. Johannes Virolainen oli, mutta ei tullut valituksi.
Jos Benin kirja on tuon tason möläytyksiä, ei sitä kannata edes lukeakaan.
Ahti Karjalainen oli kuntolomalla ennen kepun sisäisiä, muistaakseni Sveitsissä. Remonttimies Harri Holkeri haki poliittisen ystävänsä ja moraalittomien punaparonien ykkösehdokkaan kotiin, presidentiksi. Jostain käsittämättömästä syystä kepun päättävä kenttä ei neuvostokärkeä valinnut presidenttiehdokkaakseen, vaikka suljettujen ovien takana esiteltiin Virolaisen neuvostovastaisia kirjeitä. Kepun ydin ei ollutkaan niin mätä, miltä johtajiensa ja Kekkosen pervoiluista saattoi kuvitella, onneksi.
Ei ollut Ahti presidenttiehdokkaanakaan, ei niin, vaikka Väyrynen ja kepun muu K-linja, raivoraitis Matti Vanhanenkin joukon jatkona yritti siihen tehtävään tuota alkoholistia työntää viimeiseen asti. Tukea tuli kovasti kommunisteiltamme ja myös punaisilta vuorineuvoksiltamme, joiden ainoa isänmaa oli raha, kuten näkyy Oiva Härköselläkin olevan.
Mutta sitten järki voitti kannattajakunnassa, tavallisissa keskustan jäsenissä ja varsinkin äänestäjissä, ei poliitikoissa. Mutta olihan kepun poliitikkojenkin oman nahkansa pelastaakseen taivuttava äänestäjien tahtoon ja asetettava ehdokkaaksi Virolainen. Virolainen oli varmaan Kyösti Kallion ohella paras presidenttiehdokas, mitä maalaisliitto/keskustalla on koskaan ollut, mutta kansan mielestä Koivisto oli vielä parempi, ja sillä kertaa kansa kyllä tiesi.
Eli asia on juuri niin kuin Ben sanoo: Suomen kansa pelasti Suomen.
"Ei ollut Ahti presidenttiehdokkaanakaan, ei niin, vaikka Väyrynen ja kepun muu K-linja, raivoraitis Matti Vanhanenkin joukon jatkona yritti siihen tehtävään tuota alkoholistia työntää viimeiseen asti. Tukea tuli kovasti kommunisteiltamme ja myös punaisilta vuorineuvoksiltamme, joiden ainoa isänmaa oli raha, kuten näkyy Oiva Härköselläkin olevan."
-----------------------------------
Keskustan presidenttiehdokkaaksi, valittiin Johannes Virolainen Kuopion puoluekokouksessa, jossa asiasta päätti yli 4000 puoluekokousedustajaa, minä muiden mukana. Myös Ahti Karjalaista ehdotettiin, mutta hän hävisi äänestyksen selvin numeroin.
En tuossa kokouksessa nähnyt yhtään vuorineuvosta, en punaista, enkä sinistä, en myöskään kommunisteja, pelkkiä kepulaisia kaikki tyynni.
"Mutta sitten järki voitti kannattajakunnassa, tavallisissa keskustan jäsenissä ja varsinkin äänestäjissä, ei poliitikoissa. Mutta olihan kepun poliitikkojenkin oman nahkansa pelastaakseen taivuttava äänestäjien tahtoon ja asetettava ehdokkaaksi Virolainen."
------------------------
Kokouksessa ehdokkaita asettivat vain keskustan viralliset puoluekokousedustajat, jotka myös osallistuivat äänestykseen, ei muut.
" Virolainen oli varmaan Kyösti Kallion ohella paras presidenttiehdokas, mitä maalaisliitto/keskustalla on koskaan ollut, mutta kansan mielestä Koivisto oli vielä parempi, ja sillä kertaa kansa kyllä tiesi."
----------------------------
Riittävän suuri osa kansasta oli sitä mieltä, että Koivisto oli parempi kuin Virolainen, ei suinkaan koko kansa.
"Eli asia on juuri niin kuin Ben sanoo: Suomen kansa pelasti Suomen."
--------------------------
Jos nyt välttämättä täytyy sanoa, että Suomi "pelastui" Ahti karjalaisen presidenttiehdokkuudelta, niin minä ja yli 2000 muuta kepulaista "pelastimme" Suomen, emmekä me ole "Suomen kansa", ainoastaan Suomen kansalaisia.
jk. Tuo sinun tapasi kirjoittaa vääristelevästi ja suoranaisia valheita viljellen, ei anna uskottavuutta jutuillesi. Tyylisi sopii hyvin kaunokirjallisuuteen, muistelmiin ja sen sellaisiin, joissa mielikuvituksen on lupa vähän laukatakin. Mutta et kai sinä itsellesi mitään voi, pakko kai sinun on jollain tavalla purkaa kepukatkeruuttasi.
>> Mutta et kai sinä itsellesi mitään voi, pakko kai sinun on jollain tavalla purkaa kepukatkeruuttasi.
Miksi kirjoittelet tällä palstalla, kun niin inhoat keskustaa? Aina vaan täällä, etkö muualta saa vastinetta jorinoillesi?.,
Kehenkään ei voi enää luottaa. Sinäkin olet siis takinkääntäjä. Vai miten on ymmärrettävä tämä:
"(Myös minä olen vähitellen tullut taipuvaiseksi tälle kannalle. Kun EU:n puolustusjärjestelmä kehittyy tarpeeksi ja me olemme siinä kiinteästi mukana, ehkä saamme tarvitsemamme turvan sitä kautta, sillä silloin varmasti myös Naton amerikkalainen potentiaali tulee mukaan kaikkien EU:n järjestelmässä olevien tueksi)"
Mikään näköpiirissä oleva ei turvatekijänä korvaa Natoa, sinun sotilaana pitäisi se hyvin tietää.
Ahti Karjalaisen avulla kepun kimppuun hyökkääminen ei oikein skulaa. Ahti tuli alkoholistiksi ja samalla menetti poliittisen asemansa.
>> Ahti Karjalaisen avulla kepun kimppuun hyökkääminen ei oikein skulaa.