en minä väitä että näin on mutta kysyn onko masennus vain laiskuutta? tiedän varmuudella että ainakin puolissa tapauksia on. lääkkeet pilaa vain terveyden eikä kylä masennukseen auta. ainoa mikä auttaa on työ. ja nyt on turha sanoa ettei masentyunut jaksa töitä. hoidot pitäs suunnitella niin että masentunut otetaan sisään laitokseen ja pakotetaan työhön. siten masennus poistuu.
onko masennus laiskuutta?
Anonyymi
8<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos masennus on laikuutta niin kerro mulle miksi mä itkin koko 7 vuotta kun sairastin masennusta.Laiskuus tuskin pistää ihmisen itkemään.
ehkä masennus onkin yliherkkyyttä. ratkaisu on karaistuminen.
Ei masennus aito masennus ole laiskuutta, joskus masentunut ihan oikeasti haluaa ja tekeekin työtä, mutta on silti masentunut. Ja toisinaan masentunut haluaisi, mutta ei vaan ihan tosissaan jaksa.
Eiköhän masennuksen syynä ole useimmiten sosiaaliset syyt, kuten yksinäisyys. Näin ollen masennusta hoidetaan parhaiten kun pidetään huolta, että kaikilla on joku läheinen ystävä. Toki ystäviä voi saada myös työn kautta, joten ei se töihin meneminen sinänsä huono idea ole. Masentuneen vaan pitää saada työskennellä omaan tahtiin ainakin sen aikaa, että parantuu, koska liian kova työ tahti voi vaan olla haitaksi.
Aloittaja ei ole varmaan ikinä ollut oikeasti masentunut.
Minä sain kuulla haukkumista puoli vuotta ja siinä vaiheessa kun itsekkin aloin uskoa miten surkea olin, oktiinkin jo vaarallisilla vesillä. Ajoin autolla monesti pois kotoa ja mietin mitä itselleni tekisin. En ikinä anna exsälleni anteeksi sitä nöyryytystä minkä minulle aiheutti. Viikon olin suljetulla osastolla viisi vuotta sitten. Avioero oli rahastuksen vuoksi ja halusi tehdä tilin kodillamme. Nyt viisi vuotta myöhemmin hän on rahaton ja minä olen saanut jo kohta lainani maksettua. Univaikeudet tuosta episodista jäi pysyvästi. Masis ei johdu laiskuudesta vaan kaikki emme kestä tätä kovaa maailmaa. Raha määrää kaiken ja sen takia voidaan rikkoa perheitä...
Olen kroonisesti masentunut, joskin myös melko ok työelämän tehnyt vanhuuseläkeläinen. Nykyään masentuneella, ahdistuneella ja väsyneellä mielialalla kärsin jatkuvasti kovastikin syyllisyyttä siitä, että olen laiska. Jatkuvaa kamppailua kun vertaan itseäni muihin. En oikein saa tehtyä mitään, ei kiinnostusta, olen kurja tyyppi.
Eli sanoisin, että mä haluaisin olla ahkera ja pystyvä, mutta en kykene, masennus pitää jarrut päällä ja jatkuvaa pahaa oloa.
Sen tiedän, että työssäkäynti auttaa elämää elämään vaikka masentuneenakin. Siis jos sairaudeltaan vähänkään pystyy pakertamaan ja jos työpaikka on. Itse sain aikoinaan terapioita sekä jatkuvasti oli jotakin lääkettä. Näin selvisin työelämän, vaikka poissaolojakin oli runsaasti mielenterveysongelmieni takia, jaksamattomuuden takia. Sairauslomat olivat lyhyitä vain.
Nyt kun vertaan elämänvaiheitani, niin kyllä työnsyrjässä riippuminen auttaa masentunutta, vaikka elämä työlästä. Nyt kun työssäkäyntiä ei ole, haaste pysyä tasapainossa on paljon suurempi, se on hyvin suuri. t. eläkenainen
liity johonkin eläkeläisten ryhmään, niin saat virikettä yhdessä toimimisesta jaksamisesi mukaan.
Joo hei tuo on hyvä ajatus tilanteeseen, mutta se ei mulla ole toiminut. Olen kyllä yrittänyt. En pysty kokemaan yhteenkuuluvuutta, olen ryhmätilanteissa hyvin kompleksinen. Ja suoremmin sanottuna en kykene yhdessä tekemiseen. Sehän harmi onkin ettei esim. edes naisten käsityökerhot minulta lainkaan suju. Jos jotakin, niin keskusteluryhmät ravitsisisi. Keskustelu yleisistä asioista. Koen muutoin, että eläkeläiset täynnä perheitään ja kotejaan jutuissaan, boring.
Olen masiksen lisäksi neuroottinen luonne ja ahdistunut. Vuosia sitten yrittelin joihinki vapaaehtoistehtäviin menoa, mutta ne eivät toimineet ja sairastuinkin. Mä siis toisaalta kun en pysty em. Siinä se onkin. Ja sitten vielä yksi selitys on, että kun oikeasti yhtikäs mikään ei kiinnosta. Tämä paikkakuntanikin on aika pieni. Nuorena olen ollut hyvä ihmisiin suuntautuneissa tehtävissä, mutta nyt on kamala tunne siitä, ettei kerta kaikkiaan jaksa. En jaksa antaa itsestäni. -Siis näin nyt tuli mieleen tuosta, mitä kyllä hyvinkin lausuit. Ihan kuin se ei olisi mulle mahdollista. t. eläkenainen