Sairaalloista ujoutta ei oteta vakavasti. Minun elämäni se on sotkenut ihan totaalisesti. Sen takia olen masentunut, turhautunut ja on aiheuttanut minulle syömishäiriöitä. En uskalla hakea mistään apua, koska häpeän itseäni. Milloin tämä kärsimys loppuu?
Oikeasti vakava aihe
kyllästynyt
2807
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kun itse, ihan ITSE!!! tiedostat sen, että Sinä et ole ujous, olet sinä, jollä on ujo piirre. Ujous ja sinä ovat eri asioita. Muut tietävät sen, itse sitä ei ehkä huomaa. Sinä olet sinä ja sinussa on varmasti paljon piirteitä, myös ujous. Sinä et ole myöskään iloisuus, vihaisuus, masentuneituus, turhautuneisuus, hilpeys, syömishäiriö, rakkaus tai joku sellainen piirre. Ne tunteet ovat sinulla, menevät ja tulevat, kuin pilvet, mutta nekään eivät ole sinä.
Sinä et ole se muiden ihmisten ajatus. Jos pelkäät, että muut leimaavat, niin et ole se leima, tiedät sen itsekin. Älä leimaa itseäsi ujoksi ihmiseksi luonteenpiirteen takia. Olet oma itsesi vain siksi, että olet olemassa. "Sinä" ja Sinun Arvosi eivät ole mitenkään riippuvainen omista tai toisten tunteista. Jotkut terapeutitkaan eivät tätä ymmärrä ja kohtelevat asiakastaan "ujona ihmisenä", kun kysymys on ihmisestä, jolla on ujo piirre. Ihminen ei ole ujous, eikä tunne. Et sinäkään. Ujous on tunne tai vain luonteenpiirre. Sinussa on kaikki tunteet ja paljon eri asioita, mutta mikään niistä ei ole Sinä itse.
Kiitos tosta sun viestistä. Se oli kuin just mulle kirjoitettu. Ja lohdutti tosi paljon.