olen varmaan oikeassa kun tulkitsen niin että terveydenhoidossa on resurssipulaa ja lääkärit on koulutettu tekemään lääketehtaille rahaa resepteillä. siispä he kirjoittaa helposti reseptejä masennuslääkkeisiin. näillä lääkeillä menee loppukin terveys ja toimintakyky ja varsinainen masennuksen syy jää hoitamatta.
miksi ennenvanhaan masentuneita ei juuri ollut ja nykyisin neljäsosa kansaa syö masennuslääkkeitä. ihan sairasta.
miksi ennenvanhaan masentuneita ei juuri ollut ja nykyisin neljäsosa kansaa syö masennuslääkkeitä. ihan sairasta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nykyäänhän kansa uskoo kaikkien vaikeuksiensa häviävän näiden "onnellisuuspillereiden" syönnillä. Itsehän niitä käyvät pyytämässä lääkäreiltä.
Masennuslääkkeet perusteltiin alunperin minulle sillä, että masennus johtuisi muka jostain kemiallisesta häiriötilasta aivoissa ja serotoniinilääke olisi hyvästä siihen. Näin kusetettiin vuonna 2000 - luvun alkupuolella. Tuollainen väite on oikeastaan myytti tieteen valossa, eikä edes pidä paikkaansa että olisi joku todistettu aivokemioiden epätasapainotila. Tuolla myytillä ja masennusvalistuskampanjoilla lääkeyhtiöt tienasivat hirveästi rahaa, ja ihmiset pahaa aavistamattomina luottaen lääkäriinsä sekoittivat aivokemioitaan ja olivat näiden lääkkeiden koekäyttäjiä. Kuinka masennus olisi muka joku biologispohjainen sairaus, johon olisi tällainen mullistava hyvä hoitokeino. Voi kuinka paljon olenkaan tullut tuosta ajasta eteenpäin ja oppinut kantapään kautta.
Nykypäivänä masennuslääkkkeitä vissiin perustellaan sillä, että ne lisää neuroplastisuutta eli aivojen muovautuvuutta.Sitä ihmettelen, että mitään siitä toisesta puolesta ei kunnolla mainita. Aivojen muovautuvuutta lisätään näillä pillereillä, mutta silti niihin tulee vieroitusoireita, koska ne sotkevat aivokemiat uuteen uskoon, mukautumaan pillerien vaikutukseen. Sitten kun ne purkaa niin saa maksaa tuosta "neuroplastisuuden lisääntymisestä" ja aivokemioiden muuttamisesta lopetusoireina. Millään terveellä tavalla ei saa kyllä huijattua aivojaan muovautuviksi, kun sähköiskut vaan napsahtelee päässä lopetusvaiheessa ja olo on kamala. Mitään terveellistä ei masennuslääkkeiden syönti varmasti aivoille ole.
Kaiken tuon lisäksi ne tappavat ihmisten seksihalut ja en ihmettelisi sitä lainkaan, vaikka tekisivät ihmisistä välinpitämättömämpiä ja että ne puhkaisisi kroonista masentuneisuutta niitä pitkään käyttävillä. Aina kun yrittää purkaa lääkkeet, vaikuttaa että on entistä pahempi ja oudompi olo kaikkine oireineen kuin aloitushetkellä. Itse menin tuohon ansaan ja aloitin lääkkeitä uudestaan, kun "tarvitsin lääkehoitoa".
Itse hoidan nykyään masennustani ja ahdistustani mm. ruokavaliolla, sekä omien tunteiden hyväksynnällä.. On ok tuntea pahaa oloa ja olla ihminen. Masennuslääkkeet estää asioissa eteenpäin pääsyn, ja tunteiden ja asioiden käsittelyprosessin, koska osalla ne vie kykyä tunteita tunteita normaalisti ja oikeasti tutustua itseensä.
Viimeinen kappale edellisessä kirjoituksessa on niin totta . Osuma asian ytimeen.
Masentuneisuutta -siis alakuloa, toivottomuutta, itsetuhoisuutta, itseinhoa, näköalattomuutta ja psyykkistä/motorista lamaantumista näiden tunteiden johdosta -on ollut kautta aikojen varmasti. Tämän aikakauden ominaispiirre on siinä, että yhä lievempää alakuloa hoidetaan ja tunnistetaan "sairauksiksi", koska siihen on riittänyt taloudellisia ja ammattikunnan intresseihin liittyviä kannustimia. Tämä on ehkä ollut myös positiivista siinä mielessä, että ihmiset puhuvat vapautuneemmin myös negatiivisista tunteistaan ja vastoinkäymisistään. Toisaalta sen hinta on ollut siinä, että masennukseen liitetyt tunnereaktiot on niin patologisoitu, ettei niitä osata käsitellä osana inhimillistä normaalia kokemusmaailmaa. Patologisoinnin taustalla on halu huumata ihmisiä lääkkeillä, jotka tuottavat miljardivoitoja lääkeyhtiöille, vaikka taustalla toimivat oletukset masennuksen neurobiologiasta ovat tieteellisesti heppoisia, ristiriitaisia ja vailla kunnon empiiristä näyttöä. Tutkitusti erinäiset mielialalääkkeet ovat teholtaan plasebon luokkaa keskimäärin ja niiden tehoa on tutkittu niin lyhytaikaisesti ja niin vääristyneillä tutkimusastelmilla, että ne liiottelevat huomattavasti itsessään lääkkeiden koettua vastetta, eivätkä kerro mitään lääkkeiden todellisesta tehosta masennuksen spontaaniin kulkuun. Todellista eli lääketieteellistä vastetta niillä ei ole, koska masennuksella ei tiedetä olevan yhtenäistä neurobiologista pohjaa, jota voisi mitata. Vaikka lääkärit tykkäävät verrata sitä diabetekseen, se on diabetekselle aika vastakkainen ilmiö -kulttuurisidonnainen ja täten herkkä psykososiaalisille vaikutteille sekä tulkinnoille, vailla objektiivisia lääketieteellisiä testejä.