No, niin tässäpä tulee. Palstaa lukevien joukossa lienee kokemuksen omaavia?
Ensimmäiset merkit.
- Itselläni olivat seuraavanlaisia: Kohonnut syke (n.80), kohonnut verenpaine, sydän jätti lyöntejä väliin (jonkinlaisia "rytmihäiriöitä" siis, varsinkin levossa tuntuvia, mutta muutenkin), lämpöily 37,1 - 37,3. Mainittakoon, että lämpöily nousi aamupäivän aikana ja katosi n. klo 21 ennen nukkumaan käymistä (toisin kuin "flunssassa", missä lämpö pikemminkin kohoaa iltaa kohti. Oireet kestivät yhtäjaksoisesti pari kuukautta, minkä jälkeen hävisivät. Kasvoille ilmestyi myös puna, mikä ei varsinaisesti kadonnut muiden ilmiöiden häviämisen myötä. Se korostuu kylmällä ilmalla sekä auringonpaisteessa. Kysymys ei ole normaalista punoituksesta pakkasesta sisään tultua, vaan tämä pysyy pitkään, tuntikausia.
Lääkärit eivät ottaneet mitään kantaa tai sitten vetosivat asiakkaan ahdistuneisuuteen, jopa luonteenpiirteisiin(?) SLE-tyyppiseen punoitukseen vain mumistiin. Sillä mukamas ei ole mitään selkeää yhteyttä autoimmuunisairauksiin. No, ainakin lääketieteen sivut antavat ymmärtää varsin päinvastaista.
Joltain nettisivulta löysin aikanaan nuo oireet. Siellä todettiin niiden nimenomaisesti olevan autoimmuunisairauksien alkumerkkejä. Ilmeisesti ko. sivu on poistettu. Ainakaan näistä ei tunnuta ääntä pidettämän.
Mainittakoon, että aivan virallisestikin lääketieteen taholta on ilmaistu, mitenkä autoimmuunisairaus myönnetään olevaksi vasta sitten kun se vaikuttaa päivittäisten rutiinien hoitamiseen. Eli siinä valossa edellä mainittuja oireita ja merkkejä ei tietysti olemassa olekaan.
Ensimmäiset merkit.
- Itselläni olivat seuraavanlaisia: Kohonnut syke (n.80), kohonnut verenpaine, sydän jätti lyöntejä väliin (jonkinlaisia "rytmihäiriöitä" siis, varsinkin levossa tuntuvia, mutta muutenkin), lämpöily 37,1 - 37,3. Mainittakoon, että lämpöily nousi aamupäivän aikana ja katosi n. klo 21 ennen nukkumaan käymistä (toisin kuin "flunssassa", missä lämpö pikemminkin kohoaa iltaa kohti. Oireet kestivät yhtäjaksoisesti pari kuukautta, minkä jälkeen hävisivät. Kasvoille ilmestyi myös puna, mikä ei varsinaisesti kadonnut muiden ilmiöiden häviämisen myötä. Se korostuu kylmällä ilmalla sekä auringonpaisteessa. Kysymys ei ole normaalista punoituksesta pakkasesta sisään tultua, vaan tämä pysyy pitkään, tuntikausia.
Lääkärit eivät ottaneet mitään kantaa tai sitten vetosivat asiakkaan ahdistuneisuuteen, jopa luonteenpiirteisiin(?) SLE-tyyppiseen punoitukseen vain mumistiin. Sillä mukamas ei ole mitään selkeää yhteyttä autoimmuunisairauksiin. No, ainakin lääketieteen sivut antavat ymmärtää varsin päinvastaista.
Joltain nettisivulta löysin aikanaan nuo oireet. Siellä todettiin niiden nimenomaisesti olevan autoimmuunisairauksien alkumerkkejä. Ilmeisesti ko. sivu on poistettu. Ainakaan näistä ei tunnuta ääntä pidettämän.
Mainittakoon, että aivan virallisestikin lääketieteen taholta on ilmaistu, mitenkä autoimmuunisairaus myönnetään olevaksi vasta sitten kun se vaikuttaa päivittäisten rutiinien hoitamiseen. Eli siinä valossa edellä mainittuja oireita ja merkkejä ei tietysti olemassa olekaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Noin mitättömistä "oireista" ei voi päätellä mitään varsinaista sairautta.
Ei nimenomaisesti voikaan. Juttu ei olekaan siinä, että mukamas voisi. Täysin selväähän tässä onkin se, että lääkärit lyövät laskun kouraan ja osoittavat ovea. Vaan siinä, onko kenelläkään myöhemmin autoimmuunisairauteen diagnoosin saaneella muistikuvia jostakin tuon tyyppisestä? Mahdollisesti vuosiakin aikaisemmin tapahtuneesta? Kyseiset sairaudet harvemmin iskevät tyyliin "halolla päähän nurkan takaa" vaan niilläkin on määrätty "itämisaika".
Noin vähäisillä oireilla ei ole mitään merkitystä minkään sairauden ennakointiin.