Mutta rakkauden voittokulkua ei estä enää mikään. Kukaan ei voi sitä estää … koko maailma muuttuu totaalisesti … tiedekin muuttuu täysin.
Mutta, voi voi
Anonyymi
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nyt ei, siis tällä hetkellä, tunnu kovin rakkauden voittokululta. Tunnetilaa tulee kahdesta täysin eri suunnasta: yksi on lähinnä epäonnistumisen tuoma PETTYMYS ja SURU kuorrutettuna helpotuksella, että asia on vihdoin saatu päätökseen. Monta vuotta kitunut rakkaudeton liitto saa päätöksensä.
Toinen taas on SURU siitä, että on pakko luopua omista vahvoista tunteista (sitten kun pystyy) olosuhteista johtuen. Ja päälle SURU ja luopumisen KIPU ettei luultavasti kohtaa suuria vanhoja tunteita enää tässä elämässä. Ihastuksia kyllä tulee ja menee, mutta jos haluaa suhteen, joka perustuu molemmin puoleiseen syvään rakkauteen, eipä niitä kovin usein osu kohdalle.
T. Hellsten on kirjoittanut: ”Saat sen mistä luovut”. Olisipa tuo totta, mutta ei se taida olla. :-( Tällä hetkellä luovun rakkaudesta ja toivosta saada parisuhderakkaus elämääni. Sattuuhan se niin p*rkeleesti. Onneksi elämässä on monta asiaa, jotka on superhyvin.
Ei auta kuin uskoa, että hyppy tuntemattomaan ja pimeän kantaa ja kun hyppy loppuu alla on tukeva alusta.
Saat sen mistä luovut.
Olen miettinyt tuota aina toisinaan, ja useampaankin tilanteeseen se on sopinut. Viimeisin ja vielä vuosia myöhemmin tuntuva on 2000 alussa kun luovuin syntymäkodistani vastikkeetta mutta tuskaa ja salaten unettomuutta ja vihanpurkauksia tuntien sisareni hyväksi. No hän sitten kuoli ja minä sain sen , mutta hintalappu silläkin on. Ei välttämättä euroissa mitattuna tai arvotettuna minulle. Talo on täynnä vanhaa elämää esineissä ja paneelikattojen tummassa patinassa. Ei ole mitään teleporttia löytynyt kuten tietokonepeleissä, mutta mennyt aika kuitenkin aika ajoin ottaa kiinni ja aukeaa muistoissa hyvin eläväksi.
Ehkä muutan sinne kohta asumaan. Miten voin muuttaa mitään sieltä tai heittää pois. Jonkinlainen myrsky on kyllä käytävä mielessä läpi. Toistaiseksi olen paennut sitä ajatusta, että joskus on aloitettava.
Sellainenkin sanonta on, että varo mitä toivot sillä toive saattaa toteutua.
Kyllä minä uskon ja tunnen sinun surusi kun luin vaikka ihan eri asia mutta toisaalta ihan sama koska en halua kertoa ihan kaikkea.... kuka sinä sitten oletkin?
Vähän nuorempana eräs yritteliäs ja pitkään ikään elänyt uskovainen "naapuri"rouva sanoi minulle, kun taistelin eräitä vastuksia vastaan , "kuule, elämä on taistelua... se on elämän tarkoitus" . En unohda niitä sanoja koskaan. Ne antoivat silloin, ja antavat yhä edelleen voimaa mennä eteenpäin. Toki joku Jumalanpilkkaaja katsoo tätä tekstiä karsaasti, mutta tälläistä pulpahti mieleen kun tarinasi luin.