Inhoan tätä epätietoisuutta...

Hei!

Minulla epäillään jonkinlaista sidekudos tautia, epäily on aika vahva. Aluksi epäiltiin nivelreumaa mutta nyt on varmaa, että se ei ole sitä---

Jatkuva epätietoisuus ja odottelu rasittavat mieltä ja välillä olen vaipua täyteen masennukseen. Tavallaan sitä odottaa, että saisi edes jonkin diagnoosin ja välillä turhautuu ajatukseen, että onkin sairas.

Olisi ihanaa kuulla saman läpi käyneiden kommentteja, miten jaksoitte eteenpäin ja kuinka helpottavaa/ahdistavaa oli kuulla se ns. tuomio?

Kiitoksia:)
3554
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Näin viestisi jo heti, kun se tuli. Jaksan vasta nyt vastata. Itse elän nivelreumauhan alla neljättä kuukautta. Aivan kamalaa tää epätietoisuus. Ensimmäisen kuukauden olin itsemurhan partaalla, toinen meni vähän paremmin, kolmas huonommin ja nyt taas suht jees. Kertakaikkisen hirveetä. Opiskelut on kaatuneet tämän takia enkä jaksa mitään muuta elämää kuin vain sairastaa. En tiedä mitään neuvoja. Et ole yksin. Jaksakaamme.

Äänestä
  • Hei!

    Oli kiva kuulla, etten yksin ole samassa tilanteessa, vaikka käytännössähän se on mahdotonta.

    Elämää toki on sairauden toteamisen jälkeen mutta juuri nyt kaikki tuntuu mahdottomalta.

    Minulta taas evättiin sairauden takia kokonaan unelma-ammattini ja ahdistus on senkin takia kova. Onneksi en ehtinyt aloittaa opiskeluja kyseiseen ammattiin.

    Ehkä se elämä tästä helpottaa, nyt juuri ei siihen vain usko riitä.

    Auringon paistetta ja hyvää mieltä sinulle!

    Äänestä

VOIMIA VOIMIA JA VIELÄ KERRAN VOIMIA

Diaknoosiin voi mennä aikaa, mutta helpottaa se sitten kun tietää nimen sairaudelle.

Itselläni prosessi kestänyt noin puoli vuotta mutta eteen päin porskitaan

Äänestä

Kommentoi aloitusta


tyttönen kirjoitti:

Hei!

Minulla epäillään jonkinlaista sidekudos tautia, epäily on aika vahva. Aluksi epäiltiin nivelreumaa mutta nyt on varmaa, että se ei ole sitä---

Jatkuva epätietoisuus ja odottelu rasittavat mieltä ja välillä olen vaipua täyteen masennukseen. Tavallaan sitä odottaa, että saisi edes jonkin diagnoosin ja välillä turhautuu ajatukseen, että onkin sairas.

Olisi ihanaa kuulla saman läpi käyneiden kommentteja, miten jaksoitte eteenpäin ja kuinka helpottavaa/ahdistavaa oli kuulla se ns. tuomio?

Kiitoksia:)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu