Etelä-Saimaan lukijapalstalla käsiteltiin jokin aika taaksepäin psykiatrisia ADHD - lausuntoja. Jotta ihmisiä ei todellakaan voitaisi enää ehdollistaa mielivaltaisella psykiatrialla, niin silloin ihmisiä on ehdottomasti alettava kohtelemaan kokonaan mielen vapaudellisten oikeuksien pohjalta. Ihmisten mielen vapaudelliset oikeudet tarvitsevat välittömästi lakisääteisen tarkistuksen ja tarkennuksen, jotta yksilöiden ehdollistaminen ”psykiatrialla” ei olisi enää mahdollista ja kansalaiset säilyttäisivät näin aina ensisijaisen oikeutensa omaan mieleensä. Kun ihmisiä aletaan käsitellä ja kohdella ainoastaan mielen vapaudellisten oikeuksien pohjalta, niin silloin he voivat säilyttää myös mielen terveytensä ja alkaa käsittelemään todellisesti omaa suhdettaan ympäröivään maailmaan, kuin lähimmäisiinsä, että itseensä ja kaikkeen muuhun mahdolliseen olemassa olevaan. Mielen vapaudellisten oikeuksien pohjalta ihmisten on enää mahdotonta ”sairastua”psykiatrisesti”, jolloin kansalaisilla ja ihmisillä on myös todellinen mahdollisuus kohdata itsensä, eikä vain vääräperusteisia ja valheellisia ”psykiatrisia lausuntoja”. Jotta valtiovalta itse ei syyllistyisi rikokseen ja Suomi voisi säilyä demokraattisena oikeusvaltiona, niin silloin valtiovallan tulisi välittömästi huomioida kaikkien kansalaisten ja ihmisten mielen vapaudelliset oikeudet ja turvata ne kaikelta järjestelmälliseltä ehdollistamiselta erityisellä lainsäädännöllä. On todellakin aika hylätä mielenterveydelliset käsitteet rikoksena ihmiskuntaa kohtaan ja alkaa puhumaan ainoastaan kansalaisten mielen vapaudellisista oikeuksista.
Mielen vapaudellisista oikeuksista
Anonyymi
7<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ajatuksesi vaikuttaa ymmärtämäni perusteella ihan kauniilta, mutta puhut ehkä huomaamattasi itsesi kanssa ristiin. Sanot, että ei pitäisi käyttää "mielenterveydellisiä käsitteitä", mutta samalla itse viittaat mielenterveyteen aiempana, kun puhut sen säilyttämisestä. Mielenterveyshän on metafora, jolla tarkoitetaan sitä, että henkilö ajattelee, tunteilee ja käyttäytyy siten, kun valtio, jota psykiatria edustaa, haluaa. Mielenterveys ei siis ole lääketieteellinen vaan sosiaalipoliittinen konsepti. Vertaa: Mielisairas on ei-toivottu/ei-toivotunlainen ihminen ja mielisairaus ei-toivotunlaista ajattelua, tunteilua ja käytöstä sekä niiden yhdistelmiä.
Toiseksi, mieltä ei ole olemassa materiaalisesti. Jos viittaa tällä ihmisen ajatteluun, tunteiluun ja ehkäpä käytökseen niin ok, mutta suositan luopumaan koko käsitteestä, sillä se on vaikeasti käsitettävä ja siten useille kuulijoille tai lukijoille harhaanjohtava. Mielummin puhuu vaikkapa ajattelun ja tunteilun vapaudesta, mikä heti kertoo mistä puhutaan. Psykiatria kontrolloi ihmisten ajattelua, tunteilua ja käyttäytymistä rankaisemalla siitä naamioiden toiminnan kuitenkin lääketieteelliseksi hoidoksi ja humaaniksi auttamiseksi. Mitä tarkoitat "mielen vapaudellisilla oikeuksilla" en ole varma.
Vielä lyhyesti kommentoin, että ADHD on keskitty sairaus siinä missä kaikki muutkin psykiatriset sairaudet/häiriöt. Etelä-Saimaan juttua en ole lukenut.
Olisi pitänyt laittaa tuo "mielenterveytensä" todellakin lainausmerkkeihin. Tarkoitin kuitenkin, ettei kukaan oikeasti saa puuttua mielellisesti ulkoapäin kenenkään "mieleen" määrittelemällä se ulkoapäin "jonkinlaiseksi".
"kukaan oikeasti saa puuttua mielellisesti ulkoapäin kenenkään "mieleen" määrittelemällä se ulkoapäin "jonkinlaiseksi".
Olen eri kommentoija. Olet mielestäni asiassa täysin oikeassa.
Psykiatria perustuu juuri ulkoapäin määrittelyyn, kuten muutkin lääketieteen alat, koska lääketieteen taustalla on luonnontieteen positivistinen ihmiskuva. Koska mielen ilmiöitä ja ongelmia ei kuitenkaan ole mahdollista määritellä objektiivisesti ulkoapäin, ei psykiatria, muun muassa tästä syystä, voi koskaan olla oikeaa lääketiedettä.
Ihmiset tarvitsevat apua elämän ongelmissa, ja terapiat voivat parhaimmillaan olla tilanteita, joissa apua tarvitsevaa ei määritellä ulkoapäin eikä hänen ajattelun ja tunteiden vapauttaan rajoiteta, vaan pyritään päinvastoin lisäämään sitä. Terapiat ovatkin mielestäni, ja myös useiden tuntemieni terapeuttien mielestä jossain määrin periaatteellisessa ristiriidassa psykiatrian kanssa, ainakin sen nykyisessä muodossa. On toki monia terapeuttejakin, jotka ovat samalla myös psykiatreja, jos eivät koulutuksensa niin ajattelutapansa puolesta.
En tiedä, olisiko mahdollista olla psykiatriaa, joka ei toimisi kuvaamasi kaltaisesti. Ja kuinka psykiatria voisi pysyä lääketieteen haarana siinä tapauksessa.
Mikäli ihmiset saisivat mielen ongelmiinsa oikeanlaista, psykososiaalista tukea, ei psyykenlääkkeitä tarvittaisi kuin alle 10 prosenttia nykyisestä. (Tämä on mm. professori Peter Götzschen arvio.) Psykoaktiivisten aineiden määräämiseen tarvitaan ihmisiä, joilla on lääketieteen koulutus. Muuten on lääkärikoulutuksesta mielestäni lähes pelkästään haittaa tutkittaessa ja hoidettaessa mielen ongelmia. Terapeuttien, ja muiden jotka työskentelevät psyykkisistä ongelmista kärsivien parissa, pitäisi käydä erillinen lääketieteestä-poisoppimisen kurssi ennen kuin aloittavat terapiakoulutuksensa. (Melkein vitsi, mutta ei ihan. :)
On täysin sataprosenttisesti selvää, ettei ihmisen mielestä voida tehdä lääketieteellistä aluetta. Ihmisen mieli on aina yhteydessä toisten ihmisten mieliin ja kaikkiin maailman ilmiöihin ja kaikkeen muuhun mahdolliseen, jonka vuoksi yksilöiden yksilöllistä mieltä ei voida tältäkään pohjalta sanoa koskaan ”psykiatrisesti sairaaksi” sanomatta samalla koko maailman mieltä ”sairaaksi”. Ihmisen mieltä ei todellakaan pidä kutsua missään tapauksessa ”sairaaksi tai terveeksi”, vaan aina pitäisi tarkastella yhteisesti koko maailmaa ja ”maailman mieltä” ja katsoa tältä pohjalta ihmisten mielissä vaikuttavia negatiivisuuksia ja positiivisuuksia. Mikäli psykiatria toimisi edellä kuvatulla tavalla, niin silloin kaikki ihmiset säilyisivät mieleltään omina itseinään ja voisivar tarkastella omaa olemistaan turvallisesti ilman ” psykiatrista taakkaa”, eli ilman ”psykiatrisia määrittelyjä”.
Alkupäräisen viestin lähettäjä
Ongelma on siinä, että jos ihminen tarvitsee jotain apua, tukea tai hoitoa, edellyttää se diagnosointia. On totta, että diagnosoinnin sivuvaikutus on leimaaminen. Itse olen kuitenkin "iloinen" diagnosoinnista, sillä ilman sitä en olisi koskaan saanut ensin sairaslomaa, sitten kuntoutustukea ja lopulta eläkettä. Ilman diagnoosia olisin kadulla (olin jo) ja hyvin pian olisin kuollut, koska en olisi pärjännyt olemassa olevilla itseavun keinoilla.
Asioilla on aina puolensa ja kääntöpuolensa. Ihminen voi olla "psykiatrisesti sairas", mutta silti asiallinen. Tai vaihtoehtoisesti "terve", mutta silti epäasiallinen. Itsemääräämisoikeutta voidaan rajoittaa enemmän tai vähemmän, mutta yleensä ihminen saa ajatella päänsä sisällä mitä lystää ja kertoa siitä jopa toisille - kuten aloittaja nytkin tekee. Diagnoosinimikkeen kieltäminen ei tee ihmisestä asiallista tai toimintakykykyistä, vaikka aloittajalla sen suuntaisia uskomuksia olisikin.
Et sinä tarvitse mitään tiettyä lääketieteellistä diagnoosia vaan vallankäyttäjän arvion siitä, että mikä on sinun henkilökohtainen toimintakykysi ja mikä on tahtosi. Jos olet sekä toimintakykysi että tahtosi seurauksena halukas eläkkeelle, niin lääkäri voisi suositella sinulle psyykkisistä syistä eläkettä ilman ensimmäistäkään diagnoosia.
Kyse on vain siitä, miten järjestelmä rakennetaan. Ei näitä lääketieteellisesti epävalideja diagnooseja oikeasti tarvita mihinkään. Ne itse asiassa eriarvoistavat potilaita. Toiset lääkitään hengiltä pelkän diagnoosin perusteella, ja toiset saavat perusteellista psykoterapiaa traumojensa hoitoon. Mielen vapaus ei tarkoita varmasti aloittajankaan mielestä oikeutta käyttäytyä asiattomasti tai sopeutua ehdoitta yhteiskunnan vaatimuksiin, vaan oikeutta tulla kohdatuksi sellaisena kuin on ja kokee olevansa, ei sellaisena, miksi sinut halutaan määritellä vallankäyttäjien taholta erinäisten historiallisten, valtapoliittisten ja taloudellisten intressien johdosta.
Todellisuudessa psykiatriassa on kysymys eräänlaisista ”mielivaltaisista sopimuksista”, jotta ihmismieliä voitaisiin näin käsitellä ikään kuin virallisesti luvan kanssa. Kysymys on kuitenkin rikoksesta, jossa psykiatria ikään kuin kaappaa yksinoikeuden vapaitten kansalaisten vapaaseen mieleen. Toisin sanoen valtiovalta ja psykiatria ovat näitä sopimusosapuolia, jotka ovat mahdollistaneet yhteiskunnallisesti ihmisten ”mielen anastamisen psykiatrialla” järjestelmän omaksi.
Toimeentulollisesti ajatellen kansalaispalkan tulisi korvata ”psykiatrinen mielivalta”, jotta ihmisiä ei voitaisi leimata psykiatrialla oman elämänsä ulkopuolelle. Valtiovalta kuitenkin ikään kuin pakottaa kansalaisensa myymään oman mielensä ”psykiatrian kautta mielivaltaiselle hulluudelle”.
Alkuperäisen viestin lähettäjä