Tavattiin tuossa noin 4 viikkoa sitten – LUOJA kun aika on mennyt nopeaan. Sinä aikana olen ehtinyt tykästyä ja ihastua sinuun. Rakkaudeksi sitä tuskin voi vielä tässä vaiheessa kutsua – ehkä varovasti kuitenkin rakastumiseksi.
Kaiken tämän ihastelun lisäksi olen jo kerennyt vähän vihastuakin – ei mitään maailmoja suurempaa, mutta kommentti siellä täällä on jäänyt mielen taka-alalle hiertämään ja hakemaan merkistystään. Tämä asian ylös kirjoittaminen antaa siten perspektiiviä mielessäni kiertäville ajatuksille. Jo valmiiksi tuntuu typerältä, että niin monen positiivisen kokemuksen lomassa mieleen painuvimpia on juuri nuo muutamat hassut kommentit.
Jotenkin sitä tuntee tarvetta suojella itseään loukkauksilta, mutta toisaalta miksi? Ei tässä nyt niin hepposia olla, ettei muutama kolahdus sopisi ottaa vastaan. Tarkoittaen lähinnä sitä, että on sitä tullut koettua elämässä jo yhtä sun toista ja tässä sitä ollaan – suht positiivisella fiiliksellä vielä. Ja oikeasti pidän susta paljon. Jos nyt alan toppuuttelemaan tunteitani, löytyykö ikinä se oikea aika suhtautua avoimesti ikuisesti kysymysmerkkinä säilyvään tulevaan. Meillä voi olla edessä mitä ihanin aika yhdessä, ja sen kaiken ihanuuden saavuttamiseen voi tarvita astua juuri oikeista ovista – miksi siis lukita mahdollisuuksia niiden taa. Silläkin verukkeella, että olen ansainnut jotain ihanaa tapahtuvaksi ja varmasti olet sinäkin. Miksi en voisi koittaa antaa meille sitä mahdollisuutta omalta osaltani ja mahdollisesti juuri sinä olet kanssani tästä yhtä mieltä – yhtä valmis jakaamaan ja kokemaan elämän eteemme heittämiä ihanuuksia kuin myös haasteita.
Kaikki se mitä on joskus ollut - on mennyttä. Osa meitä molempia. Toivottavasti ollaan entistä viisaampia ja juuri nämä elämässämme kohdatut haasteet ja ihanuudet ovat portteja osaltaan sille kauneudelle, jonka voimme yhdessä jakaa.
Miten monesti olenkaan kieltänyt tietämättömuudessäni ja ainaisessa loukkauksien pelossani itseltäni juuri sen, mitä eniten kaipaan; keksinyt mielessäni valmiiksi toisen ihmisen tunteet ja sisäiset reaktiot omiin tekoihin. Eihän se ole reilua! – ei sinulle eikä minulle. Kiellän näin oikeutesi omiin tunteisiisi ja itseltäni mahdollisuuden avoimesti kokea sinun välittävän minusta. Ja elätellessäni liian pitkälle näitä tunteita, kiellän sinulta vastavuoroisesti mahdollisuuden kokea, miten syvästi minä voin sinusta välittää. Haluan suudella sinua, pitää lähellä ja hyväillä. Tahdon että sinulla on kanssani hyvä olla. Tahdon osoittaa, miten tärkeä olet ja miten paljon sinusta pidän. Tämän kaiken haluan sinulle kertoa hellin sanoin ja teoin... Kunnes ehkä joku päivä voimme jakaa oikean rakkauden,
Kaiken tämän ihastelun lisäksi olen jo kerennyt vähän vihastuakin – ei mitään maailmoja suurempaa, mutta kommentti siellä täällä on jäänyt mielen taka-alalle hiertämään ja hakemaan merkistystään. Tämä asian ylös kirjoittaminen antaa siten perspektiiviä mielessäni kiertäville ajatuksille. Jo valmiiksi tuntuu typerältä, että niin monen positiivisen kokemuksen lomassa mieleen painuvimpia on juuri nuo muutamat hassut kommentit.
Jotenkin sitä tuntee tarvetta suojella itseään loukkauksilta, mutta toisaalta miksi? Ei tässä nyt niin hepposia olla, ettei muutama kolahdus sopisi ottaa vastaan. Tarkoittaen lähinnä sitä, että on sitä tullut koettua elämässä jo yhtä sun toista ja tässä sitä ollaan – suht positiivisella fiiliksellä vielä. Ja oikeasti pidän susta paljon. Jos nyt alan toppuuttelemaan tunteitani, löytyykö ikinä se oikea aika suhtautua avoimesti ikuisesti kysymysmerkkinä säilyvään tulevaan. Meillä voi olla edessä mitä ihanin aika yhdessä, ja sen kaiken ihanuuden saavuttamiseen voi tarvita astua juuri oikeista ovista – miksi siis lukita mahdollisuuksia niiden taa. Silläkin verukkeella, että olen ansainnut jotain ihanaa tapahtuvaksi ja varmasti olet sinäkin. Miksi en voisi koittaa antaa meille sitä mahdollisuutta omalta osaltani ja mahdollisesti juuri sinä olet kanssani tästä yhtä mieltä – yhtä valmis jakaamaan ja kokemaan elämän eteemme heittämiä ihanuuksia kuin myös haasteita.
Kaikki se mitä on joskus ollut - on mennyttä. Osa meitä molempia. Toivottavasti ollaan entistä viisaampia ja juuri nämä elämässämme kohdatut haasteet ja ihanuudet ovat portteja osaltaan sille kauneudelle, jonka voimme yhdessä jakaa.
Miten monesti olenkaan kieltänyt tietämättömuudessäni ja ainaisessa loukkauksien pelossani itseltäni juuri sen, mitä eniten kaipaan; keksinyt mielessäni valmiiksi toisen ihmisen tunteet ja sisäiset reaktiot omiin tekoihin. Eihän se ole reilua! – ei sinulle eikä minulle. Kiellän näin oikeutesi omiin tunteisiisi ja itseltäni mahdollisuuden avoimesti kokea sinun välittävän minusta. Ja elätellessäni liian pitkälle näitä tunteita, kiellän sinulta vastavuoroisesti mahdollisuuden kokea, miten syvästi minä voin sinusta välittää. Haluan suudella sinua, pitää lähellä ja hyväillä. Tahdon että sinulla on kanssani hyvä olla. Tahdon osoittaa, miten tärkeä olet ja miten paljon sinusta pidän. Tämän kaiken haluan sinulle kertoa hellin sanoin ja teoin... Kunnes ehkä joku päivä voimme jakaa oikean rakkauden,
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mikä Sinua on jäänyt hiertämään?
Kuin minun näppäimistöltäni. Ihan täysin. Alettiin tapailemaan nelisen viikkoa sitten, pidän hänestä todella ja silti samalla vähän mietityttää mihin olen alkamassa. Joskaan ei ole mitään sanomisia jotka olisivat jääneet hiertämään (toisella saattaa olla, jos hän on käsittänyt muutaman vitsiksi tarkoitetun heiton väärin), mutta muutama teko ja muualta kuultu asia on pistänyt miettimään.
Toisaalta ei pitäisi miettiä liikoja vaan kysyä suoraan eikä pyöritellä omassa päässään kärpäsistä härkäsiä. Toisaalta taas kokemus on opettanut että intuitio on yleensä oikeassa... Vaikeaa.
Nuo kommentit, jotka mieleen on jäänyt, on napattu pikemminkin sen oman varovaisuus-filtterin läpi. Tuskin niillä mitään suurempaa merkitystä on ollut - pikku juttuja oikeasti. Tunnen itseni hieman hölmöksi juuri siksi, että tajuan miten pienestä asiasta oikeasti on kysymys. En sano mitään, koska toivon hänen olevan jatkossakin avoin kertoimaan, mitä ikinä mielessä liikkuukin.
Kiva että löytyy muitakin, joilla meneillään samantapaisia fiiliksiä.
Sanasi olivat kauniita, mieleeni tuli suhde oman ihastukseni kanssa, joten auta tuskaani ja anna jonkinlainen tuntomerkki itsestäsi.
Kiitos sanoistasi. En kuitenkaan usko, että voit olla hän, koska tuohon aikaan, jolloin olet viestisi kirjoittanut, on hän ollut töissä. Olen kuitenkin lounaissuomesta - mulla on vaaleat hiukset ja vihreät silmät.
Toivon että teillä kaikki onnistuu parhain päin.