Heippa vaan .
Mulla on sellainen ongelma että kaaduin tässä taannoin ja istuin pyörätuolissa jonkun aikaa ja nyt en uskalla lähteä rollaattorin kanssa kaupungille asioille ,vaan turvaudun taksiin ja sehän on kallista. Kun yritän pihaltani lähteä kaupunkiin päin ,iskee pakokauhu ,jalat ovat hyytelöä ja sydän hakkaa ja huippaa. Jos vähän matkan menen, takaisin pihalle on mentävä,niin kauhea olo on. Olen kiertänyt korttelin muutaman kerran,jupisen hiljaa "hyvin menee, hyvin menee " ja kun pääsen pihalleni, huokasen helpotuksesta.Mulla ei ole ketään jonka kanssa liikkua. Tämä on ihan naurettavaa, mutta minkä peloilleen voi. Mitä teen?
Mulla on sellainen ongelma että kaaduin tässä taannoin ja istuin pyörätuolissa jonkun aikaa ja nyt en uskalla lähteä rollaattorin kanssa kaupungille asioille ,vaan turvaudun taksiin ja sehän on kallista. Kun yritän pihaltani lähteä kaupunkiin päin ,iskee pakokauhu ,jalat ovat hyytelöä ja sydän hakkaa ja huippaa. Jos vähän matkan menen, takaisin pihalle on mentävä,niin kauhea olo on. Olen kiertänyt korttelin muutaman kerran,jupisen hiljaa "hyvin menee, hyvin menee " ja kun pääsen pihalleni, huokasen helpotuksesta.Mulla ei ole ketään jonka kanssa liikkua. Tämä on ihan naurettavaa, mutta minkä peloilleen voi. Mitä teen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vastaan vaikka en asu Suomessa enkä oikein tunne mahdollisuuksia siellä, mutta mietin olisiko kunnalta saatavana jotain apua? Tai jostakin vapaaehtoitoiminnasta, sieltähän voi käsittääkseni saada vapaaehtois ystävän juuri ulkoiluun, asiointiin, vaikka kahvilassa käyntiin yms. https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua/kasvokkain/tukea-tukihenkilöltä
Tuossa yksi linkki mutta muitakin varmaan löytyy netistä. Ota rohkeasti yhteyttä, nämä paikat on matalan kynnyksen palveluita joihin on turvallista ottaa yhteyttä.
Ja maksuttomia.
Hei! Ymmärrän hyvin pelkosi! Sinuun sattui pahasti kun kaaduit ja luunmurtuman kivut ovat niin järisyttävät että ei ihme että se voi jättää pelon tai trauman mieleen.
Minulla on kokemusta aiheesta valitettavan paljon. Voin omalta kokemukseltani sanoa että akuutein pelko aika vamman jälkeen on 2-3 vuotta.
Siis pelko haaverista ja murtumasta.
Aika pikkuhiljaa haalistaa pelkoa, ellei tule uutta vammaa.
Suosittelen sinulle pienin askelin etenemistä, vähän pitemmälle itseä kuunnellen.
On ollut sellainen kuin "Kulttuurikaveri" palvelu.
Voit päättää jonkun paikan esim.näyttely tms. jossa haluaisit käydä.
Kulttuurikaveri tulee ilmaiseksi kaveriksi ja on siinä mukana, auttaisko semmoinen?
Voimia ja Siunausta sinulle!