Itse olen 51-vuotias, tämän pitäisi sitten olla parasta aikaa elämässäni, mutta erinäisten murheiden ja ongelmien vuoksi (joita en tähän aio listata) tämä ei valitettavasti ole sitä :(
En olisi uskonut kymmenen vuotta sitten, miten vaikeassa tilanteessa nykyään olisin.
Tuntuu jotenkin kohtuuttomalta tämä elämä. Yli 20 vuotta jo sinkkuna, edellisen suhteen päättymisen jälkeen ja nyt monien ongelmien vuoksi tod.näk. sinkkuna koko loppuelämänsä.
Ei sitä nuorena ymmärrä, että viisikymppisenä se elämä vasta rankkaa on. Onhan tässä kaikenlaista pyörinyt päässä tänäkin kesänä, jonka olen erinäisistä syistä ollut lähes kokonaan yksin. Ne vähätkin ystävät ovat alkaneet kadota elämästäni. Ei elämä ole reilua, eikä se ole ollut minulle koskaan helppoa, mutta en olisi mitenkään uskonut, että miten yksin ja rikki, sitä erinäisten ongelmien vuoksi viisikymppisenä olisi.
Uusia ystäviä on tämänikäisenä vaikea löytää vaikka olenkin nuorekas ja monet luulevat minua neljäkymppiseksi, mikä on tietysti hyvä asia sinäänsä. Onko muita, samanlaisten ongelmien parissa?
En olisi uskonut kymmenen vuotta sitten, miten vaikeassa tilanteessa nykyään olisin.
Tuntuu jotenkin kohtuuttomalta tämä elämä. Yli 20 vuotta jo sinkkuna, edellisen suhteen päättymisen jälkeen ja nyt monien ongelmien vuoksi tod.näk. sinkkuna koko loppuelämänsä.
Ei sitä nuorena ymmärrä, että viisikymppisenä se elämä vasta rankkaa on. Onhan tässä kaikenlaista pyörinyt päässä tänäkin kesänä, jonka olen erinäisistä syistä ollut lähes kokonaan yksin. Ne vähätkin ystävät ovat alkaneet kadota elämästäni. Ei elämä ole reilua, eikä se ole ollut minulle koskaan helppoa, mutta en olisi mitenkään uskonut, että miten yksin ja rikki, sitä erinäisten ongelmien vuoksi viisikymppisenä olisi.
Uusia ystäviä on tämänikäisenä vaikea löytää vaikka olenkin nuorekas ja monet luulevat minua neljäkymppiseksi, mikä on tietysti hyvä asia sinäänsä. Onko muita, samanlaisten ongelmien parissa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sama juttu täällä.
Niin, vaikea on löytää uusia.
Elämä menee niin nopeasti ohi. Viisikymppisenä sen alkaa vasta kunnolla huomata. Tämä on hankala ikä, huomaa ettei sovi oikein mihinkään, kun on jo muutenkin niin outo. Enemmän tunnen itseni kolmekymppiseksi kuin viisikymppiseksi. Kuntokin on tosi hyvä kun ei juo eikä polta.
On täällä yksi 52v ja yksin, tällä paikkakunnalla ollut jo 4-5 vuotta..eikä tutustu niin läheisiin väleihin täällä kenenkään kanssa että tulisi ystäviä..kurja tilanne😒
Tutkivat vanhainkodeissa kaiken ymmärryksen loppuvan teon puutteessa. Itse toivon lähteväni silmänräpäytyksellä, ja aina se on toiminutkin.
Täältä löytyy 60 täyttänyt joka on aina yksin. Epätoivoiselta tuntuu kun ei ystäviä ole mutta päivästä toiseen on pakko koittaa jaksaa vaikka vaikealta se tuntuu ja ennen kaikkea turhauttavalta kun tuntuu että muilla on elämää mutta itsellä ei ja kuitenkin on ikäistään nuorempi olo kun ei polta eikä juo ja muutenkin säännölliset elämäntavat. No jospa sais kerran lähteäkkin täältä ns. saappaat jalassa ettei tartteisi kitua vuosikausia. Hankala ikä on tämäkin kun ei oikein ole enää nuori muttei vielä ikäloppu kuitenkaan.
elämän pitäisi olla ihanaa mutta kun se on kuin ansa johon on joutunut , en haluaisi olla täällä mutta ei minulta ole kysytty kun on tänne laitettu,,,
Pitäisikö teidän vähän raottaa ovia mahdollisille ystävyyksille? Sekä samansukupuolisille, että vastakkaisille (joo, mennään hetero-olettamalla, tai mikäs siinä jos tykkäätte kääntää toisin - pääasia kun ette ala vänkyttää, ja ettehän te ala, se on lasten hommaa, hohhoijjaa...)
Kyllä monista miehenrentuistakin voi tulla aika kunnollisia, kun vaan saavat löytää teidät naiset lähelleen (lisää oletuksia...)?
Itse olen nelikymppinen mies, ja minusta esim. viisikymppiset naiset ovat aivan upeita. Melkein komeinta mitä täällä on. Tämä ei liittynyt mihinkään mitenkään. Mutta ihan mukava tässä on itsekin koittaa vanheta, ei valittamista. Hahah.
Toi viimenen kappale oli just paras, mieltä lämmitti lukea. Itse poden jotain puolen vuosisadan kriisiä, se tuntuu niin iäisyydeltä. Mutta oon kyllä huomannut jutellessa vastakkaisen sukupuolen kanssa että mäkin vielä kelpaisin markkinoille...
Samaa ikäluokkaa.
Surun, murheiden ym. asioiden takia valitsin öisten opintojeni ansiosta asketistimin v.2016 syksyllä.
Elän yksinäistä,sulkeutunutta elämää omin ehdoin.Öisin opiskelen ja nukun päivät.Pakolliset asiat pakko hoitaa, siinä ne kosketukset "maailmaan".
täällä kans yks :(
Tuntuu olevan laaja ilmiö tämä. Paska elämä alkaa näköjään patoutua n. 50 vuotiaana. Tunnen oikeastaan pelkkiä kusipäitä. Olen yksinäinen, koska enää jaksa ihmisiä. Ne on ihan vitun tylsää seuraa.