Menin kertomaan kuinka perslävestä mennyt on ollut. Et olisi viitsinyt edes kuulla ja yhtä tuskaahan se olikin. Mutta sitten kun aukaisin suuni, niin sain aikaan ruusutarhaunessasi pienen särön, joka ylitti kaikki kohtuuden rajat. Et ehkä saanut nukahdettua ensimmäisenä iltana heti, seuraavana päivänä jouduit miettimään miten elämä voi olla joillakin kurjaa. Oli ajattelematonta multa särkeä kuvaasi lähipiiristämme, että siellä esiintyy hirveyksiä kuten elämässäni. Silloin tällöin kun kuulet tragedioita, niin tulen mieleesi, ja tietysti silloin, kun näet minut. Elämästäsi katosi hohto, tai siis sellainen ihanteellinen kiilto, jota olet saanut viettää. Jutuistani on koitunut sulle tosi suurta ja julmaa vahinkoa ja sisäisiä tunnevammoja. Mun pitäisi hävetä jalkapuussa ja katua loppuikäni sitä, mitä menin tekemään. Onnestasi on jäljellä enää 99 %. Tämän on täytynyt tuntua sinusta jo niin raskaalta, että et jaksa sitä kantaa. Elämä on vain joidenkin kohdalla yhtä kärsimystä. Minun pitääkin oppia tästä lähin säälimään sinua.
Yritän parantaa tapani ja pysyä pois näkyvistä, se saattaa helpottaa tilaasi lähes ennalleen.
Yritän parantaa tapani ja pysyä pois näkyvistä, se saattaa helpottaa tilaasi lähes ennalleen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meiheltä naiselle kirjoitettu selvästi. Miten menee jatko?
Miten sinä voit kirjoittaa tällaista tänne? Miksi sinä et sano kaikkea tuota kasvokkain?
Yritin syitä avata tuossa kirjoituksessani. Jos nyt yrittäisin noudattaa naisen toivetta olla kertomatta rankkoja juttuja koskien henkilökohtaisia asioitani, otaksun hänen toivovan etäisyyttä monella tasolla enkä tahdo järkyttää olemassaolollani hänen rauhaansa. Siitä nyt olen vajavaisilla kyvyilläni päätellyt, että en ehkä ole niin toivottavaa seuraa kuin olin ajatellut, ja siksi katson parhaaksi väistyä näköetäisyytensä ulkopuolelle etten vain olisi sopimattomasti muistutuksena ikävistä asioista. Ehkä se harmonia pikkuhiljaa siitä palautuu. On hyvä, ellei jopa toivottavaa että edes jompikumpi meistä saa viettää onnellista elämää. Eikö totta? Jos onnistun tekemään uhrauksellani hänestä onnellisen, niin sehän olisi jo melkein elämäntehtävä sinällään, ja hän varmasti sitten osaa osoittaa kiitollisuuttaan haudallani, kun olen velvollisuuteni tässä maailmassa jo suorittanut.
Tuo kuulostaa järkevältä, vai mitä itse naiset ovat mieltä.
Rolli taas vauhdissa.
Täytyy olla aivan hirveää, jos joutuu olemaan yhdenkin päivän osaksi allapäin tai alavireinen, vielä kauheampaa jos nukahtaminen säröilee. Jotkut ovat vain kykenemättömiä ajattelemaan asioita toisen kannalta, eikä siksi ihme, miksi kallisarvoisia hetkiä menee pilalle. Nykyään ei edes ymmärretä syrjäytyneitä ja sitä mitä he joutuvat kokemaan. Osaksi tullut kohtelu on useimmiten niin brutaalia, ettei sitä kaikille voi edes kertoa. Joidenkin kanssa ne kuitenkin voi ja täytyykin voida jakaa, muuten ei vaan jaksa. Ihmisten on hyvä, varsinkin naisten, tietää, mitä nämä alhaiset ahdistelijat tekevät ja saattaa asia yleisempään tietoon, että osaisivat varoa ja kiertää kyseiset henkilöt kaukaa. Jokaisella naisella on oikeus täysipainoiseen elämään.