Kaunis metsä kukoistaa petettynä viljeltynä myrkkykasveilla. Onneton sielu etsii yksinäisyyttä itkien muiden tehdessä tuhoaan. Oman kauniin ruusupensaan luo yksinäinen menee itkemään katsoen taivaalle todeten- tämä maa ei ole onnelle eikä hyvälle ololle. Pieni myrkkykasvi taustalla kiusaa tietäen olevansa toisen syöpä, taivas itkee enkeleineen ketä kohdellaan. Surun itkuportaassa askeleet ei koskaan löydä perille. Lehden poimin maasta ja totean, tämä ei ole aito- missä olet jota etsin. Suolainen pisara valuu keskellä kasvoja kertoen lähde pois! Lähde pois! Täällä sinua vihataan!
Ei askelta, ei hiuskarvaa, ei kasvualustaa parempaan.
Anonyymi
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.