A) Alati kohdetta muuttelevaa
Kehumisesta ja huomiosta ihastuilevaa tuuliviirimäistä ja kevyttä pulppuavaa tunnevuoristorataa
B) vakaata, vankkaa, kestävää, syvää ja intohimoista. Uskollista. Yhteen vuosiksi jäävää. Vastakaiuttomuuskaan ei sitä sammuta. Muiden liehittely ja kehu ei kohdetta muuta.
C) pakottavaa, repivää , riippuvaista, mustasukkaista, pakkomielteistä, raivoisaa ja kohteelle väkivaltaista
D) ei ole rakkautta. Tunnet vain seksuaalista himoa
Kehumisesta ja huomiosta ihastuilevaa tuuliviirimäistä ja kevyttä pulppuavaa tunnevuoristorataa
B) vakaata, vankkaa, kestävää, syvää ja intohimoista. Uskollista. Yhteen vuosiksi jäävää. Vastakaiuttomuuskaan ei sitä sammuta. Muiden liehittely ja kehu ei kohdetta muuta.
C) pakottavaa, repivää , riippuvaista, mustasukkaista, pakkomielteistä, raivoisaa ja kohteelle väkivaltaista
D) ei ole rakkautta. Tunnet vain seksuaalista himoa
Vastaukset 16
Vanhimmat
Saatan flirttailla kevyesti ja viattomasti, jos vastapuoli on viehättävä ja mukava, ja joku voisi kuvitella A:ksi, mutta ei flirtti minuun toimi oikeasti. Puhdas B siis.
Siksi vielä kaipaankin, vaikken sitä edes haluasi itsellenikään myöntää ja tiedän, että eteenpäin olisi varmaan järkevintä mennä. S
Miehelle tavoitteena b mutta sinulle pelkään olisi c.
Miksi ihmeessä kyselet tämän palstan väeltä ko asioita?
Ei heillä on konkreettista läsnäolevaa suhdekumppania edes tutustumisvaiheessa olevaa.
Silloin heidän vastauksensa on teoreettista kuvitelmaa läsnäolemattomasta mielikuvasta minkä ovat toisesta luoneet.
Samoin hämmentävää on että ihmiset kuvittelevat ko ihmisten välille teoreettista oletusta mistä tahansa lauseesta liittäen sen aina, koski mitä toimintaa tahansa kuviteltuihin tunnemotiiveihin, mikä kuvastaa erittäin sairasta suhtautumista kanssaihmisiin, jotka suoranaisesti eivät ole edes tekemisissä. Muuta kuin hyvin voimakkaasti muodostetuisss mielikuvissa minkä turvin muodostavat läheisyysharhaa, minkä turvin taasen voivat muodostaa tunkeilevaisuus oikeutusta sekä itsensä että muiden taholta ottaen ylimielisen selostavan käsittelytavan ihmistä kohtaan (ilman että ovat oikeasti läheisyydessä tekemisissä)
Mikä on sairasta toisen ihmisarvo ytimeen ulottuvaa väheksyntää, sivuuttavaa. Piilottelevat ylimielisyys kuvitelmissaan jossa luulevat saavansa toimia ihmisen seläntakanabselostaen vaikutelmiaan, johdatteluja muille, jotta itse aina vaikuttaisivat tunnetiloissaan oikeutetulta.
Eivät edes ymmärrä ko toimintatapojen sairaalloisuutta, läsnäolemattomuutta, vaan voivat sotkeentua aivan käsittämättömän piilotellen, peitellen tekojaan, välittämättä mikä on ihmisen oikea elämäntilanne , olisiko kellään elämä sellaisessa tilassa, että vain jonkun toisen sairaat tunkeilut, leimaamiset, tunteiden vastaanottamismietinnöt olisivat se asia mitä pitäisi ajatella heidän näkökulmastaan, kuin sellainen toisi harhaista onnea, kun sivuutetaan mitä muita asioita ympärillä tapahtuu, mistä muista asioista pitäisi keskustella.
Pitää pitää keskusteluissa toinen mukana läsnäolevasti, vuorovaikutteisesti, eikä sairaan harjaisesti Uskotellen saavansa luoda merkityksiä , alentamisia sopivasti etäällä, jotta hlö ei jää suoraan kiinni , jotta hänen kanssaan voisi keskustella .
Kun sairaasta sairaampaan pisteeseen ajautuvat toisen suhteen, ko toiminnoilla ja sillä että eivät pysty näkemään ihmisistä ja hänen oikeuksiaan kerjäävät sitä mitä eivät odottaisi harhaisten jakso toimintojensa jälkeen saavansa.
Ei itsensä turvaaminen sairaalloiselta toiminnalta ole tunnemotiivi, eikä sitä sellaisena pidä käsitellä, ei tämä ajatus muutu. Vaikkei siitä koko ajan muistuta.
Harhainen onni, sairaalloisesti eivät välitä miten toimivat toisen suhteen, vaan ikään kuin pystyvät sivuuttavan ne, miten oikeasti toimivat, ajattelevat, ilmaisevat muille ihmisestä, ja pystyvät teeskentelevästi ilmaisemaan pinnallisempia halujaan muille, Uskotellen että toisen ihmisenkin pitäisi tyytyä valheelliseen representaatioon.
Kuin (kaikki) ihmiset voisivat sivuuttaa toimet itseään kohtaan ja uskotella että hänen pitäisi uskotella muiden tapaan että riittäisi kun joku ilmentää johdattelevaa miellyttämistä. Vastaanottamispaineistusta ilman kunnollista vuorovaikutteisuutta, muiden myötävaikutteilla, joita pyrkii johdattelemaan välittämättä mihin kaikkeen se liittyy, ja kuinka paljon alkaa osallistumaan selostavaan puuttumissaagaan ihmisiä, mihin ei pitäisi liittyä minkäänlainen valheellisuus ihmisen ympärillä.
Sairaalloista pyrkiä näkemään tilanteet, toimintonsa olevansa oikeutettuja kun ajattelevat sitä vain selän takana vaikutelmien tekemisenä, joka noin sairaalloisille ei merkkaa toimintona estävänä valheellisena suhtautumisena pinnallisesti toiseen jos ja kun toivovat jotain toiselta hlöltä saavansa.
Kuin ihmiset oikeasti voisivat vaatia toisilta silmien sulkemista sellaisilta teoilta, toiminnoilta, suhtautumisilta, joita omassa elämässä arvottaa korkeammalle toisin toimimiset.
On sairasta pyrkiä menemään johdatteluihin, erityisesti sellaisiin missä pyritään sivuuttamaan toisen hlön läsnäolevat näkemykset, pyrkimykset estää johdattelut, mihin muut uppoutuvat, antaen niille sairaan legimiteetin kuvitellessaan että jollain muulla olisi oikeus asettaa toinen objektiksi, vastaanottavaisoletusarvoksi.
Harhautuen läheisyyskuvitelmiin, ja siten sivuuttaen ihmisen, jotta voisivat jatkaa mielikuvitus saagojansa kenenkään vastustelematta siten että se ihmisen oikeuksia kunnioittaen saataisiin loppumaan, eikä salakavalasti pyrkien sitä jatkamaan. Tarkoituksellisesti, mihinkään tyhmyyteen, syyntakeettomiuteen vetoaminen ei pelasta enää tässä vaiheessa.
Onnettomia on harhaiset jotka uppoutuvat muiden elämään, kieltäytyvät auttamasta estämään toisen ihmisen elämään sekaantumiset, taivaassa perseet tervataan, itseriittoiset marttyyrit.
Ikään kuin oikeasti ei toisen ihmisen teot, toimet, suhtautumiset saisi merkitä mitään kun mietitään, mitä on oma suhtautuminen ko tavalla toimiviin, ajatteleviin, ilmaiseviin ihmisiin?
Nämähän ovat perusjuttuja, miten ja miksi arvottaa joko korkealle tai matalalle hlön persoonan, toimet, ilmaisut. Ei niitä voi sivuuttaa vain sen takia että jotkut pinnallisiin tunteiden osoituksiin mieltyneet, oman arvostuksen kaipuun sillä tyydyttäen niin uskovat hyvän yhteiselon muodostuvan, sillä ei kuitenkaan kaikkien kanssa voi samoja oletus arvoja tehdä.
Rasittavaa että oletetaan vastaanottavaisuusoletusta vain pinnallisen ja valheellisenkin ilmaisujen myötä, kun ovat sellaisiin tottuneet. Kuin ei olisi muuta mahdollisuutta ihmisten olla vuorovaikutteisuudessa, ilman taka-ajatuksia, vaan suoraa rehtiä kanssakäymistä.
Jotain ihan käsittämätöntä.
Sulla ei taida olla kaikki muumit laaksossa ainakaan kovin onnellisesti?
Ihminen kiintyy yleensä tietyllä tavalla, ainakin itse kiinnyin ja sama tapa säilyy, jos kuski käy ero ja sen jälkeen tapaa uuden.
Näitä juttuja joita levitetään lukevat tohkeissaan oman rajallisen käsityskyvyn siivilöiminä työkaverit, lastentarhalaiset, muu somekansa. Moraalittomuus huipussaan, kun jäävät jokainen hakemaan itselleen joko mahdollisuutta tunkea mukaan joukkopaineistukseen värittäen sinne omat hlökohtaiset rajoitteet ym tai löytämään riveistä itsensä siten että marttyyriloukkaantuneusuus on taattu , mitä ilmenee ihan lähelläkin, hiljaa kyllä osaavat olla kun pyydettäisiin vahvistusta tiedonlähteisiin, muuten suu käyntiin sekopäiden kokouksessa, missä osoittelevasti toisten ihmisarvoa väheksytään ymmärtämättä mittasuhteita, ja selostus saagojen tarkoituksenmukaisuutta, laajuutta millä sekaannutaan harhaisesti ja johdatellen harhoihin.
Meriittiä tuosta on turha keskustelukyvyttömille antaa.
Ei ole. Tuskin kellään olisi kun ihmisiä ympärillä pyörii harhoissaan kuvitellen etteikö ihminen muodostaisi jotain ihan muuta käsittelytoivetta, ajatusta siitä mikä on oman toiminnan ydin, ohjaava perusarvo, kuin tunkeilevien kuvitelmat siitä mikä mitenkin vaikuttaisi kun joku toisaalla, hyvin etäisesti läheisyyskuvitelmanhypessä, tuntemisharhoissabesittäisi.
Pyrkien viemään asioita pois siltä tasolta mikä on todellisuutta, konkretiaa, oikeata näkemystä ihmisten keskinäisistä vuorovaikutussuhteista, tekijöistä. Oikeita perusteita toisten läsnäolevaan huomioon ja suhtautumiseen, vetoamatta, vaatimatta itselleen miellyttävää olemista ehdoksi .
Vaatimatta kaasuvaloittamisen onneen uskomista, niin sairaalta vaikuttavat. Kuvitelmaharhojensa takia, anteeksiantamattomia toimia, anteeksiantamattomia.
Tuntuu niin käsittämättömän sairaalta että ihmiset kuvittelevat, että ihminen hyväksyisi häntä vastaan tehdyt asiat, ikäänkuin ne pyyhkiytyisi pois kun tarpeeksi loisivat kielikuvia pinnallisista tunnekuvailuista, ja niiden pohjalta loisivat oikeutusta vastaanottamisvaateille, kun mitään muita tekijöitä ei olisi.
Harhainen kuvitelma että ihminen hyväksyisi tai arvostaisi asiat samalla tapaan.
Kuin erinäisten toimien jälkeen, voisi oikeasti kuvitella että ihmisten, kaiken lisäksi mielikuvitushahmoiksi käsiteltyjen, välillä olisi jotain sellaista sellaisenaan kuin kuvittelevat. Kuin sellaisten välit olisivat tuollaisten jälkeen mitään sellaista mitä pyrkivät
kuvittelemaan.
Kuin ihmisillä olisi jotain oikeutuksia tulla tuntemattomina kuvittelemaan, vaatimaan suhtautumaan erinäisten toimien jälkeen.
Kun eivät ole edes tekemisissä oikeassa läheisyydessä, tunkeilevaisuudella ovat muodostaneet mielikuvitushahmon, johon liittävät määreitä. Kuvitelmia tuntemisesta, läheisyydestä, henkilökohtaisiksi sen turvin asiat vieden.
Odotuksia, vasteita aina jollekin toiselle hyväksi, kuin heidän pitäisi elää sen toisen kautta, jotta jos se toinen pääsisi maaliin, ikään kuin hekin, olisivat luoneet valheellisen represantaation onnesta. Sijaiskärsijöinä, toivorikkaasti.
Jollekin toiselle aina hyväksi, pyrkien sen turvin luomaan oikeutusta tunkeilulle, toisen sivuuttamiselle, asioiden keskustelemattomuudelle ao kanssa suorapuheisesti, eikä kieroilemaan pyrkien, missä itsepetoksellisuutensa vie heitä pois päin rehellisyydestä ja toimimasta hyvillä periaatteilla toista kohtaan missä hänen oikeutensa tunnistettaisiin.
Se on vähintä mitä odottaa, oikeuksiensa tunnistamista, mikään välimuoto ei kelpaa, ei tietenkään, absurdi ajatuskin. Kuvitella että pitäisi toimia toisen, muiden hyväksi.
Uskotella ettei olisi vaatimuksia sille, mitä pitää tärkeänä milläkin rintamalla. Sairasta pyrkiä sekaantumaan etäältä muiden kanssa vaikuttaen, luomaan käsitteistöä, selostamaan ihmistä luoden ympärille kuvittelijoiden klubin jotka eivät suoranaisesti ole tekemisissä, toisen elämässä läsnäolevasti vuorovaikutteisesti. Jakaen avoimesti näkemyksiä jne
Jatkavat kerraten asioita siten, että kuin tuollaisten tappaminen olisi ainoa keino päästä heistä eroon.
Luulisi jokaisen ihmisen miettivän mitkä ovat asioita, toimia, ilmaisuja, joiden jälkeen minkäänlaiset suhteet, hyvät kanssakäymistasot ovat mahdottomia, sehän on selvää, kaikillahan niin on, paitsi niillä joilla joku käsittämätön tarve saada edes hetkeksi joku välittämättä onko se sen syvällisempää, toisen toimista huolimatta, riippuvuutta ilmaisten.
Onhan se loukkaavaa jos muuta kuvittelevat siinä olemuksessaan ettei ole väliä millä perusteilla tunteisiinsa vedoten odottavat vastaanottavaisuutta, sairaalla tavalla kaiken todelliset toimet sivuuttaen kuin kuvitellen ettei niillä olisi merkitystä ihmiselle hänen tehdessä arvioita tilanteesta, toisesta ihmisestä, merkittävyydestä jne
Uskollista rakkautta naiseen ketä en ole vielä kohdannut. Hän on mun kotini. Ikävöin sinne.
Koen rakkauden kun koen niin B:nä. Olen myös seissyt sivussa katsomassa etäältä kun ihminen jolle omistanut itseni, sydämeni, elämäni hajottaa kaiken mustasukkaisilla ja lapsellisillä teoilla toteuttaen tuota C:tä.
Mitä voi tehdä muuta kuin seurata voimattomana sivummalta miten toinen tuhoaa kaiken niin että jäljellä on enää tuhkaa koko suhteesta. Hiljaa sulkien vaan silmänsä kyyneliä pidätellen.. miettien että voi miksi oletkaan noin tyhmä etkä edes näe mitä oletkaan saamassa aikaan.
Rakkaus.. en minä osaa sitä toteuttaa sillä tavoin että
"ihanaa ihanaa tuo kehui ja tuo katsoi. Nyt ihastuin niihin.. jeejee"
saan kehuja usein ja saan huomioo usein. se ei vaikuta muhun mitenkään. En osaa ottaa sitä niin että nyt kauheesti ihastuisin. Saan usein myös kutsuja treffeille, mutta ei sekään vaikuta muhun mitenkään että nousisin johonkin pilviin ja huumeisiin ihailusta. En koe sitä mitenkään ihmeellisenä asiana. Toisinaan saatan ihmetellä että miksi en ole tajunnut että tää henkilö on sillä tavoin ollut kiinnostunut, enkö huomioi ympäristöäni.. mutta se on ainoa jota tulee mieleen..
Mun on myös vaikea ihastua ihmisiin koska en ole kehujen ja imartelujen tarpeessa. Mulla on ihan hyvä itsetunto ja osaan itse antaa arvon itselleni. En tarvitse ihmisarvon määrittelyyn ulkopuolisia nostaan minun jalkoja maasta ja täyttämään päätä jollain kevyellä humallalla jossa leijailee itsetunto pilvissä hetken. Siksi en ihastuile huomionosoittajiin, kehujiin enkä ole ihastujana tuuliviiri
Ainoa mikä oikeastaan voi jonkinlaisen syöksykierteen aiheuttaa on joku oman miehen sanat että rakastaa toista... se saattaa viedä aika syvällekin kaikenlaiseen sekavaan, koska vaikuttaa hyvin tuhoisin tavoin... horjuttaen monin tavoin uskoa rakkauteen ja toiseen.... Siitä voi käynnistyä monenlaista soppaa koska elämänhallintani häviää hetkeksi kokonaan enkä hallitse oikein enää mitään eikä käytökseni ole välttämättä enää omassa hallinassa vaan tunteiden hallinnassa joka on äärimmäisen tuhoisaa
B se on. Sielujen sympatiaa. 🔥
B yleensä, silloin kun onnistun itseni saamaan hypomaniaan/maniaan lähtee tunnevuoristorata liikkeelle, kunnes saadaan pysäytettyä, ei se kyllä silloinkaan kohdetta muuta, et yhdessä pysyy, mut sekoilen silloin tunteiden kanssa, eikä oo suodattimia, enkä kunnioita ihmisten rajoja, kuten yleensä teen
Tarkka kuvaus siitä, mitä voimakas tunnekokemus voi itsessäsi saada aikaan. Hienoa!
Noista vaihtoehdoista ehdottomasti B. Tosi ei sitä vastakaiuttomutta ihan loputtomasti kestä. Jos toinen ei välitä, tai kohtelee huonosti, niin jonain päivänä rakkauteni on kuollut. Sen jälkeen sitä ei enää saa takaisin henkiin, vaikka toista alkaisikin yhtäkkiä kiinnostaa.