Ystävälleni, entiselle rakkaalleni
Olen liian monta kertaa keskustellut sinun kanssasi meidän seksielämästämme ilman että se on siitä juuri mihinkään muuttunut.
Haluni sinua kohtaan ovat vähentyneet, olet ehkä jo huomannut etten halua sinua enään niin usein kuin rakkautemme alkuaikoina.
Olen pettynyt sinuun joka et halua minua muuta kuin ystävänä tai satunnaisena rakastajana.
Nautit ehkä siitä että Sinä saat määrätä milloin meillä rakastellaan ja Sinä saat päättää milloin ei. Minä en nauti siitä.
Olet siitä varmasti tyytyväinen kun ei tarvitse harrastaa seksiä useammin, vaikka sinäkin kyllä pidät siitä kun sillepäälle onnistut hankkiutumaan.
Sitä et ehkä ikinä tule huomaamaan että rakkautenikin vähenee samalla lailla kuin haluni sinua kohtaan.
Siinä vaiheessa kun sen sinulle tunnustan, on jo liian myöhäistä, en ikinä tule kertomaan sitä aikaisemmin sinulle ettet loukkaantuisi kun muutan pois.
Rakastin sinua niin paljon ettei mikään kielikuva riittänyt kuvaamaan sitä. Se tunne oli sanoinkuvaamattoman ihana. Kiitos siitä
Sinä vain et rakasta minua niin paljoa että olisit halunnut nauttia rakkauden iloista kanssani niin usein kuin minä olisin tarvinnut.
Sinä sen päätöksen teit kun olet sitä mieltä ettei seksiä tarvitse olla kovinkaan usein.
Sinä olet päättänyt että minulla ei tarvitse olla hyvä olo kanssasi.
Minä, rakkaani olen päättänyt että ansaitsen onnea jonkun muun kainalossa.
Olen liian monta kertaa keskustellut sinun kanssasi meidän seksielämästämme ilman että se on siitä juuri mihinkään muuttunut.
Haluni sinua kohtaan ovat vähentyneet, olet ehkä jo huomannut etten halua sinua enään niin usein kuin rakkautemme alkuaikoina.
Olen pettynyt sinuun joka et halua minua muuta kuin ystävänä tai satunnaisena rakastajana.
Nautit ehkä siitä että Sinä saat määrätä milloin meillä rakastellaan ja Sinä saat päättää milloin ei. Minä en nauti siitä.
Olet siitä varmasti tyytyväinen kun ei tarvitse harrastaa seksiä useammin, vaikka sinäkin kyllä pidät siitä kun sillepäälle onnistut hankkiutumaan.
Sitä et ehkä ikinä tule huomaamaan että rakkautenikin vähenee samalla lailla kuin haluni sinua kohtaan.
Siinä vaiheessa kun sen sinulle tunnustan, on jo liian myöhäistä, en ikinä tule kertomaan sitä aikaisemmin sinulle ettet loukkaantuisi kun muutan pois.
Rakastin sinua niin paljon ettei mikään kielikuva riittänyt kuvaamaan sitä. Se tunne oli sanoinkuvaamattoman ihana. Kiitos siitä
Sinä vain et rakasta minua niin paljoa että olisit halunnut nauttia rakkauden iloista kanssani niin usein kuin minä olisin tarvinnut.
Sinä sen päätöksen teit kun olet sitä mieltä ettei seksiä tarvitse olla kovinkaan usein.
Sinä olet päättänyt että minulla ei tarvitse olla hyvä olo kanssasi.
Minä, rakkaani olen päättänyt että ansaitsen onnea jonkun muun kainalossa.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Niin teidän tarpeenne eivät kohdanneet,
toista ei voi muuttaa ellei hän halua.
Mikäköhän olisi hänen tarinansa, mikä
olisi hänen näkemyksensä rakkautensa määrästä
ja laadusta tai siitä kuka päätti mitäkin.
Voiko olla, että hän ei saanut jotain tarpeeksi..
Rakkauttakin on monenlaista.
taas sekasin rakkauden ja rakastelun kanssa. ehkäpä aikuistuessa huomaa asioita uudessa valossa....
Voi kuule - miehillä ja naisilla varmasti on molemmilla omat tarpeet seksin suhteen ja se on sellainen asia jota ei hoideta kodin ulkopuolella elikä se jää pakostakin toisen puoliskon vastuulle.
Rakastaminen tarkoittaa minulle sitä että rakastan puolisoani sekä henkisesti että fyysisesti. Täytän hänen pienimmätkin toiveet, oli kysymys juoppokuskina olemisesta tai paidan silittämisestä jos se hänelle on tärkeää.
ps.
Unohdin mainita ikäni, se on 39.
Noin voi olla sinun elämässä. Minun elämässäni niitä ei voi erottaa. Rakkautta sisältävään parisuhteeseen kuuluu myös seksi. Muut suhteet ovat sitten muita suhteita.
Rakkauttakin on tietysti monensorttista...
Kas mielipiteitä kerrassaan. Tästähän voimme päätellä, että jos suhde on ollut auvoista ja lakanoita paukuteltu tiiviisti ja kävisikin niin karmeasti, että puoliso joutuisi vaikkapa liikenneonnettomuuteen ja halvaantuisi...loppuuko se rakkaus siihen, kun ei saa enää seksiä vai nostaisiko AITO rakkaus päätään ja hoitaisitte rakastanne rakkaudella joka tapauksessa. Ei seksiä -ei rakkautta? Mitä ihmettä?
voitko itse kuvitella olevasi suhteessa jossa pari ei halua yrittää rakastella?
Ei halua sinua?
Olen miettinyt sairastumisia ja muuta sellaista.
Ehkä silloin pettäisin mutten muuttaisi pois.
Eikä tämä nyt niin helppoa ole meillä kun on yhteinen lapsikin.
4 lasta. Ikinä ei tulis mieleen häippästä. TAHDOIN rakastaa kun menin naimisiin. Haluttomuus tulee ja menee, se on normaalia. Ja suhteeseen kuuluu ylä- ja alamäkiä, mutta ihan totta, oikeasti se on vaan arkista puurtamista ja arjen jakamista, sekä muiden pistämistä itsensä edelle. Sitten kun puolisosi ei enää pysty vanhuksena tyydyttämään Sinua, etkä itsekään ole mitä viriilein, niin lähdetkö silloinkin? Taitaa pöksyissäs poltella :/
Miehellä on miehen halut ja naisella naisen halut.
Joskus olimme mieheni kanssa yhdellä parisuhdekurssilla, jossa kerrottiin tällainen "totuus" parisuhteesta. Eli"Miehen rakkaus syntyy seksin kautta ja naisen seksi syntyy rakkauden kautta".
Parisuhde on siis ikuinen kriisi siitä, että antaako nainen seksiä vai ei ja antaako mies hellyttä vai ei..
Jokaisen parin sitten tulee löytää oma kultainen keskitiensä asiassa. Toisen on parisuhteessa aina tultava toista vastaan. Kumpikaan ei voi yksinään rakastaa toista ja pitää suhdetta pystyssä.
Jos on hyväksyttävä syy siihen, ettei voi harrastaa seksiä, tilanne on täysin toinen.
Mutta jos tällaista syytä ei ole, eikä puoliso ole halukas tekemään asialle mitään, kuolee rakkauskin.
Onko se rakkautta, että haluton puoliso vain antaa toisen kärvistellä puutteessa, eikä vaivaudu tekemään mitään, edes pohtimaan, mistä tilanne mahdollisesti voisi johtua?
17 v aviossa - 5 v ilman seksiä. Miehellä sairaus - ikäero suuri. Lapsikin on yhteinen. Tunnen olevani nyt 42 mieheni omaishoitaja - en muuta. Minulla on paras ystävä - hän on mies. Minua nuorempi - ei kuitenkaan enempään kuin 9 v ja se on paljon se. Haluan häneltä muutakin kuin ystävyyden, Hänellä 3 ihanaa lasta ja vaimo. Ja minä sotkemassa itsekäästi asioita.
Haluan hellyyttä, juttuseuraa, kaverin ja kai sitten sitä seksiäkin. On tämä vaikeaa. Mitä itse tekisitte ?
Jos toisen pariskunnan suhde on toimiva, älä edes harkitse sen rikkomista!
Vaan jos heillä on tilanne toivoton ja ovat yhdessä ainoastaan lasten kanssa niin...niin..niin.
En tiedä mitä itse tekisin, en ehkä kuitenkaan rikkoisi sitä suhdetta.
Ehkä pettäisin puolisoani, mutten niin että hän ikinä saisi sitä tietää.
Oma onnikin on tärkeää. Vaikeeta!!!!
Mieti asiaa tarkkaan, kyseessä kuitenkin muidenkin elämä.
Eikö miehesi pysty seksiin, vai ei halua?
Mielestäni siinä on suurin ero, jos ei pysty niin sille ei voi mitään ja jos pystyy muttei halua-silloin ehkä oikeuttaisin itseni hakemaan sen pakollisen seksintarpeen muualta
Kyllä sinun täytyy kuunnella itseäsi.
Ole rehellinen miehellesi, kerro tilanne
ja yritä järjestää niin, että saat itsellesi
ihmisen, jota rakastat. Eikö ne mitenkään ole
yhteensovitettavissa, eihän sinun ole pakko
miestäsi kokonaan hyljätä, voithan edelleenkin
pysyä hänen ystävänään ja auttaa häntä, ehkä
hoitaakin. Voi olla, että miehesi jopa kärsii
tilanteesta, tuskin kukaan haluaa olla toisen
onnen tiellä tuollaisessa tilanteessa. Asiat
olisivat toisin, jos et tuntisi olevasi vain
omaishoitaja. Voi olla, että hänenkin olonsa
helpottaisi loppujen lopuksi. Yhteinen lapsi
pitäisi teidät kuitenkin jotenkin yhdessä.
Mutta tuo, että ystävälläsi on vaimo.. se
onkin eri juttu. Siinä ei voi kukaan neuvoa,
heidän liittonsa on heidän asiansa. Älä mene
sotkemaan ellei mies nimenomaan sitä halua.
No neuvoin kuitenkin :)
Päätöksesi eivät ole helppoja.. hyvää jatkoa !
Mieheni on henkisesti sairas paljon muuta. Hän ei pysty. Haluaa hellyyttä, kaipaa minua mutta minun tunteeni ovat kylmenneet. En vaan tahdo jaksaa jatkuvaa valitusta.
Ystävästäni, ainoasta, en haluaisi luopua. Mutta jossakin sanottiin, että jos mies ja nainen ovat hyviä ystäviä keskenään, niin se viimekädessä johtaa sänkyyn.
En usko, että ystävänikään asiat ovat täysin kohdallaan mutta huomioiden hänen lapsensa, haluaisin toisaalta antaa hänen olla.
Oma lapseni odottaa, että eroaisin. Hän näkee ympärillään kärsimystä päivästä toiseen. Minäkään en voi avautua kuin nimettömänä täällä, sillä olemme ns. onnellinen perhe, jolla kukaan ei luulisi olevan ongelmia. Vain ystäväni tietää asian ja minun ei ehkä olisi pitänyyt koskaan kertoa sitä hänelle. Kerroin kuitenkin ja hän ymmärsi kaiken, tukee jopa miestäni koko sydämellään.
Tiedän, että laitoin pahan mutta en tiedä todella, mitä teen.
Minun on vaikea kuunnella itseni ääntä, koska en tiedä, teenkö mitään oikein. Kertomalla koko totuuden miehelleni, hän tuhoaa minut, ystäväni ja kaiken muunkin. Hän ei ole terve - se on muistettava. Mutta en ole minäkään eikä lapsemme enää - tilanne on todella tukala.
Ystäväni, on ihanin ihminen maailmassa, jonka olen koskaan tavannut ja nyt olen tilanteessa, jossa minun lienee paras luopua hänestäkin. Olen kiintynyt häneen aivan liikaa ja taidan leikkiä tulella (en todellakaan "leiki", vaan tunteeni häntä kohtaan ovat liian aidot ja kipeät).
Aivan, tilanne on sitten paha, vähän
erilailla kuin kuvittelin.
Mutta sitä suuremmalla syyllä sinun
on kuunneltava itseäsi, silloin teet
oikein. Jokin tie ulos on löydettävä,
koska sairastut itse. Tiedän, mitä
tarkoittaa läheisriippuvuus, sisällä
on tunne, että toisesta on huolehdittava.
Mutta kun se tapahtuu oman itsen kustannuk-
sella, kohta on tosiaan kaikki sairaita.
Rakkaus ja hyvät tunteet ovat oikeutettuja,
sekin pitää muistaa. Ne ovat terveitä
tuntemuksia, ne ovat merkki elämänhalusta.
Hae apua jostain, joku ulkopuolinen, joka
on vain sinulle, ei miehellesi. Lapsesi
vuoksi sinun on pidettävä puolesi ja huoli
itsestäsi, koska miehesi ei nähtävästi hänestä
pysty huolehtimaan, jos ei kerran itsestäänkään.
Ei ole sinun tehtäväsi elää miehesi elämää ja
pönkittää sitä liikaa, vaikka hän olisi sairaskin,
hänellä on kuitenkin oma elämänsä.
Auttaa voi, mutta itseään ei tarvitse uhrata.
Kiitos, menen psykiatrin juttusille maanantaina. Jotain avaimia minun on saatava, jotta lukot aukeavat. Hyvää kevättä, auringonpaistetta ja linnunlaulua sinulle !
MOI !
Todella paha paikka !
Edellinen kannanotto oli asiaan varsin oikea! Älä uhraa itseäsi! SÄILYTÄ ELÄMÄSI HALU !!
Ehkä ystäväsikään ei ole tiennyt asian oikeaa syvyyttä. Hän ei ole ehkä täysin ymmärtänyt kuinka syvässä vedessä uit ???
Kysy ystävältäsi suoraan mitä hän haluaa perheelleen tapahtuvan, todennäköisesti hän haluaa antaa vaimolleen ja lapsilleen tilaa ja mahdollisuuden onnelliseen perheelämään.
Sinuakaan hän ei varmasti hylkää eikä myöskään miestäsi.
Jos totuus paljastuu niin se repii liikaa auki sydämmiä, jolloin kaikkien sydämmet vuotaa kuiviin.
Säilyttäkää salaisuutenne ja ottakaa siitä voimaa heikolla hetkellä.
9-vuotta ei se ikäerossa paljon ole, jos ihmiset vain hyväksyvät itsensä ja toisensa juuri sellaisena kuin ovat???
ÄLÄ LUOVU YSTÄVÄSTÄSI, JOS HÄN ON OIKEA YSTÄVÄ!!!
KYSY HALUUAAKO HÄN OLLA YSTÄVÄSI;MIKÄLI SITÄ EPÄILET!
Niinpä menin ystäväni kanssa liian syvälle. Hän ei, minä kyllä.
Jos olisin tajunnut, mitä tein, en olisi koskaan tehnyt sitä, mitä tein. Kerroin salaisuuteni - eli mieheni sairauden...siitähän kaikki alkoi.
Hän oli kiltti ja ymmärsi. Minä käytin sitten ystävääni "omaksi ilokseni" ja olen siitä tosi pahoillani hänen suhteen mutta myös itseni.
Se mitä tunnen häntä kohtaan sai aivan liian suuret mittapuitteet. Se tekee nyt todella kipeää mutta aika parantaa haavat.
Olisi ehkä parempi, että en tapaisi häntä kahden kesken lainkaan. Ne tapaamiset ovat minulle suurta tuskaa.
MOI !
Oletko koskaan ajatellut että yleensä ilot, surut, isot ja pienet teot vaativat kaksi. Ehkäpä teitä onkin kaksi siellä jossakin syvyyksissä. Ilmeisesti paikassa missä teidän ei sitten pitäisi olla mikäli koet asian suhteen pahaa mieltä.
Mahtoiko se kaikki alkaa siitä, ehkä se sai vain kimmokkeen kun luotit häneen, ilmeisesti hän on ollut kuitenkin salaisuutesi arvoinen vai onko ?
taisitte käyttää toinen toisianne aivan yhteis ymmärryksessä muutoinhan se olisi jotain aivan muuta.
jos et tahdo tavata häntä niin kerro se hänelle ehkä hän ymmärtää tuskasi?
Haluaako hän sinua? tavata tai muutoin?
JA HALUAN.
Luotan ystävääni täysin. Mutta en luota omiin tunteisiini - en siinä, ettenkö rakastaisi ystävääni. Ja siinähän sen ongelman sanoinkin - rakkaus. Ei minun ollut tarkoitus rakastua, aiemmin olen ihastunut, minuun on ihastuttu mutta nyt rakkaus on tullut minun ihastukseni kautta. Se kasvoi ikään kuin salaa. Tähän minulla ei ole lupaa.
Tietenkin haluaisin tavata ystävääni mutta kaiken pitää tapahtua salassa ja valheen keskellä. Joskus siitä voi jäädä kiinni - minä otan riskejä ja paras tapa välttää ne on, ettei tavata kahdestaan.
Katselin eilen ystävääni lapsi sylissään. Se oli kaunista - ja samalla mietin, että jos lapsi olisikin minun. Ja se on sairasta jo. Mietipä, jos ystävä tietäisi tuonkin. Ehkä hänkin huomaisi, että minulla on "kuulat" hänen suhteen hukassa. Samoin kuin oman perheenikin kanssa.
Moi !
Hyvä asia on siinä että teillä vallitsee luottamus toistenne suhteen.
EI myöskään hänellä ole oikeutta tulla repimään sinun perhettäsi hajalle, jos hän on järkevä ihminen niin hän antaa varmasti antaa sinulle etäisyyttä eikä tyrkytä itseään kaiken aikaa, puhukaa aiheesta.
Hän tekee sen siitä huolimatta, vaikka saattaa myöskin rakastaa sinua, ette ehkä koskaan saa tietää kuinka hyvä teidän olisi saattanut olla saman katon alla. Mutta nauti täysillä hänen ystävyydestään sillä sinä saatat olla myös hänen ainoa oikea ystävä, vaikka tunteenne ovatkin juuri nyt paljon syvemmät.
Oikein hyvät ystävät eivät kuitenkaan sovi v'älttämättä saman katon alle, kerro täällä mikäli tuntemuksiin tai muuhun tulee muutoksia.
Riskit teidän tulee minimoida tai oikeastaan niitä ei saisi olla laisinkaan., mutta myös teidänkin pitää elää. Elämisen valoa ei saa kadottaa, vaikka sitten eläisitkin osittain hänen lasten / perheen kautta mutta ELÄ ja nauti tästä sillä tämä on ihanaa, vaikka välillä tuntuu että missään ei ole mitään järkeä.
hyvää jatkoa sinulle !!!
Sinä olet aina niin ihanan oikeassa. Nautitaan siitä, mitä meillä on eikä tuhota mitään. Tai ainakin yritetaan. Aamulla juuri mietin sinua ja ihmettelin, miten vamha sitä pitääkään olla, ennenkuin huomaa, kenelle itsensä haluaisi todella antaa. Ja nautin pelkästä ajatuksesta.
Hyvää jatkoa sinullekin.
MOI !!
Kumpa aina olisikin oikeassam, mutta ikävä huomata että tulee tehtyä myös virheitä...virheellä en tarkoita lainkaan sinua...sinä olet yksi niistä arvokkaimmista asioista mitä minulla on YSTÄVYYTTÄ ei voi mitata rahassa eikä rakkaudessa tai no ehkä hieman sentään siinä.
Pyrin auttamaan ja tukemaan kaikin sallituin keinoin... Kerro mikäli et halua niin tapahtuvan.
P:S
Sinun YSTÄVÄltäsi
Tämäkin päivä on mennyt sinua miettiessä. Huomenna menen ammattiauttajan luo. Saapa nähdä, mitä hän on mieltä asioistani.
Tiedätkö, että vaikka en näekään sinua, sinulla on maailman ihanin hymy. Ihan oikeasti.
MOI !
Nyt en usko sinua sillä maailma on täynnä paljon kauniimpia hymyjä...minkälaisen verhon takaa nyt katsot?...Kauneus on mm. katsojan silmissä.
voisin luetella monta vartalon osaa mitkä sinulla on ihania..."saa miehen sekaisin" voin joskus vaikka koskettaa niitä niin "näytän" ne sulle siten jos sopii?
Koko nainen on todella ihana!
Kerro mitä sulle huomenna kerrotaan?
Onko tullut katsottua peiliin, jospa haluttomuuden syy löytyisi sieltä! Ootkohan kenties tehnyt siipallesi jotain sellaista, jota on vaikea unohtaa/antaa anteeksi.
Mitä enemmän wonkaat,sen ahdistavammaksi asian teet.
Kuulostat tosinuijalta selittäessäs että muutat pois ja onni löytyy jonkun toisen kainalosta.
Luuseri sehän sinä olet, ettet edes ajattele ottaa vakavasti selvää mikä asiassa mättää.Äläkä jankkaa että olette puhuneet.
Puhukaa nyt vakavasti ja kunnolla ja vaikka ilmoitatte eropäätöksestä.Lähtöäs älä pimitä, on sillä toisella oikeus tietää millon elämä sälähtää pirstoiks.
Sitäpaitsi, ootko miettinyt, ehkä puolisollas on joku toinen? Tai jotain huolia helvetisti.
Tottakai olen miettinyt, onko vikaa itsessäni. Ja varmasti onkin paljon mutta ei "siinä" asiassa, sillä mieheni on sairas. Eli sille ei voi mitään.
Mieheni ei ole pettänyt minua. Siitä olen yhtä varma kuin aurinko ei ole kuu.
Mieheni on käynyt hoidossa vuosia - välissä meillä on ollut ihan kivojakin aikoja - mutta nyt on meneillään huono aika monella tavalla.
Menen itse psykiatrille "vonkaamaan" - ja toivon, että siellä on vastassa ihminen, joka voisi antaa minulle myös vastauksia - ei pillereitä ja kuunnella.
Tätä voinee kysyä täällä,kukaan tuskin ketään tunnistaa tätä kautta.
En lukenut,enkä viitsi lukea koko ketjua.Minkäs ikäisiä olette ja kauanko yhdessä?Lapsia?
Joskus se vaan halu lopahtaa, vaikkei toisessa olisi "vikaa"...väsymys,huolet ym.ym vaikuttaa kaikkeen.
Aika inhaa kuitenkin, että ajattelet onnen olevan seksistä kiinni?
Luulin aluksi tekstiä miehen kirjoittamaksi...
Edelleen olen sitä mieltä että jättäminen "yhtäkkiä" ilman varoitusta,on raukkamaista! Hanki vaikka oma "lelu" jos se pelkästä tapista reiässä on kiinni.
Niin hankinkin.
seksikaupoista.
Ei kukaan normaali jaksa pitkään jatkunutta torjumista seksin alueella. Seksittömyydestä ja torjumisesta voi kasvaa iso ongelma ja itsewes .-(SORI -kissanpennut sotkivat näppiksellä) itsetunto-ongelma. Olen itse hyvännäköisyydestä ja seksuaalisuudestani huolimatta mennyt valitsemaan itselleni ukon, jolle seksi ei ole kuulemma ikinä merkinnyt paljoakaan. Vain urheilu merkitsee ja siitä saatava euforisuus. Odotan, että hän menee lopultakin lääkäriin ja saamme lähetteen pariterapiaan.
Jos olet tosissasi, ole tosissasi. Sinä tiedät miten asiat oikeasti ovat, ja toimit sen mukaan. Päätöksiä joutuu tekemään: mukavia ja ikäviä.