yksinäisyys tappaa

Nyt alat ulkoilla enemmän ja päätät kääntää asenteesi positiiviseksi.

Alat liikkua ulkona, se piristää.

Ala harrastamaan, (lue, urheile tai mikä ikinä tuntuisi kivalta).

Syö monivitamiini pillereitä. Vitamiinit pitävät kehon ja mielen virkeänä.

Mäkikuismaa saa luontaistuote kaupoista, sillä on todettu olevan mielenterveyttä parantava vaikutus. Myös D-vitamiini auttaa masennukseen.
Osta apteekista myös kalaöljyä, se parantaa kehoa ja mielenterveyttä.

Syö terveellisesti mutta herkuttele välillä.

Tee niitä asioita mistä nautit, älä stressaa, nuku riittävästi ja liiku ihmisten ilmoilla. Tapaa ihmisiä, tutustu uusiin ihmisiin, juttele chatissa ja livenä. Hymyile ja päätä piristyä.

Edellisessä viestissä oli erittäin hyviä asioita mitä voisit tehdä, mutta masentuneena ei vain oikein jaksa tehdä mitään ja muiden kommentit "ota itseäsi niskasta kiinni" satuttavat. Yksinäisyys oikeasti masentaa ja kaikki tuntuu niin turhalta ja tyhjältä. Sattuu, kun näkee iloisia kaveruksia kaupungilla tai koulussa ja itse on niin ulkopuolella kaikesta ja seuraa vain sivusta muiden iloa ja ystävyyttä. Lopulta saattaa olla ettei halua enää mennä minnekään eikä mikään kiinnosta, jolloin sitä jämähtää kotiin ja yksinäisyydestä tulee yhä vain syvempää. Jos ulosmeno ja muiden ihmisten parissa liikkuminen tuntuu epämukavalta ja masentavalta aloita muiden ihmisten kanssa kommunikoimaan chatin avulla. Sieltä saatat löytää ystävän joka sinua ymmärtää ja jonka kanssa voitte yhdessä tehdä jotain mukavaa. Mutta chatissakin on omat haittansa, joista riippuvuuden syntyminen on yksi pahimmista. Jotta riippuvuutta ei synny kannattaa asettaa itsellen rajoitukset jo heti alussa että miten kauan aikaa sitä chatissa viettää.

Jos haluat, niin saat toki mailata mulle. Asioista kertominen auttaa jo paljon. Mailiosoitteeni on [email protected]

Olen ollut n. 20-vuotta yksinäinen. Nuorempana kaipasin enemmänkin seuraa, olihan kotiolot syrjiviä. Nyttemmin kaipisin vain kerran viikossa hyvää kotiruokaa ja seuraa, mutta ainoat "ystävät" kun ovatkin lähes keljuimpia kaikista, niin ei ole kaveria löytynyt sängystä aamulla vuosiin ja kotiruokakin on jo historiaa. Olo on kuin kävelevvä zombiella. Uusia ja vanhoja kavereita löytyisi kyllä, mutta ei sellaista joka oikeasti välittäisi. Veivät sitten toimeentulonkin ja voin vakutaa, että välillä käy mielessä irtisanoutuminen maailmasta. En siltikään halua antaa kellekään sitä mielihyvää, että poistisin täältä, joten syön ja paskannan loppuelämäni ja kun terveyteni alkaa pettämään ja loppu lähestymään, niin jätän vuosikymmeniä kestäneen kiditustarinani vaikkapa nettiin luettavaksi.