Lueskelin taas aikani kuluksi alan kirjallisuutta ja siellä yhdessä kohdassa oli minuun kolahtava teksti.
Se alkoi niin, että "jos näemme vaivaa käydessämme läpi tätä kehitysvaihetta, hämmästymme jo puolivälissä..." sen jälkeen luvattiin uutta onnea jne...
Teksti loppuu: "Meidän elämässämme ne ovat täyttyneet - joskus nopeasti, joskus hitaasti. Niistä tulee aina totta, jos teemme työtä niiden hyväksi".
Nyt tulee se tyhmä kysymys (vaikka ei sellaisia kuulemma olekaan), minkä puolivälissä se hämmästys tulee.
Tuo loppu kruunaa kyllä kaiken, siinä tekstissä olevat asiat toteutuvat, jos haluaa tehdä kaikkensa, pysyäkseen raittina.
Minä kun olen hämmästellyt päivittäin, että tänäänkin olen taas saanut olla raittiina. Olen ilmeisesti nyt puolivälissä...
Se alkoi niin, että "jos näemme vaivaa käydessämme läpi tätä kehitysvaihetta, hämmästymme jo puolivälissä..." sen jälkeen luvattiin uutta onnea jne...
Teksti loppuu: "Meidän elämässämme ne ovat täyttyneet - joskus nopeasti, joskus hitaasti. Niistä tulee aina totta, jos teemme työtä niiden hyväksi".
Nyt tulee se tyhmä kysymys (vaikka ei sellaisia kuulemma olekaan), minkä puolivälissä se hämmästys tulee.
Tuo loppu kruunaa kyllä kaiken, siinä tekstissä olevat asiat toteutuvat, jos haluaa tehdä kaikkensa, pysyäkseen raittina.
Minä kun olen hämmästellyt päivittäin, että tänäänkin olen taas saanut olla raittiina. Olen ilmeisesti nyt puolivälissä...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minun kohdallani tapahtui ainakin niin, että kun kävin läpi sitä psyykkistä muutosta eli hengellistä heräämistä AA:n yhdeksännen askeleen kohdalla, oli pakko vakuuttua, että elämäni oli muuttunut. Juomisen tarve hävinnyt. Pelko tästä päivästä ja huomisesta hellittänyt.
Jotenkin opin selviämään vaistomaisesti tilanteista, jotka olivat saattaneet minut aiemmin ymmälle jne.
Pelko toimeentulosta ja taloudellisista huolista oli kadonnut, vaikka ei rahaa ollut kertynytkään ym. Uudenlainen onnen kohtasin, joka sekin oli uutta ja ihmeellistä. Kaikki oli tapahtunut ikään kuin itsestään ja sitä hämmästelin myös.
Pikku hiljaa ymmärsin muutoksen kanssaihmisissäkin, joka sekin oli kuitenkin omaa ajatustavan muutosta. Eivät he olleet muuttuneet, mutta minä olin ja se on edelleenkin johtavana ajatuksena alati muuttuvassa maailmassa. Että hyväksyn sen tosiasian, että elämä kantaa...
Vai olisiko italian pikkuserkku parempi ;-)
Ei veli on ihan hyvä, tai olkoon vaikka kehveli..
Tuo juttuhan siis melkeinpä lupaa muuttaa velat saataviksi...
No minun täytyy tunnustaa, että tämän pienen raittiuteni aikana olen huomannut ainakin seuraavia muutoksia elämässäni:
-Rahaa on tilillä vielä seuraavankin tilipäivänä.
-Olen pystynyt hankkimaan tavaroita, mitä ennen vain uneksin.
-Seuraavaksi odotan että pankkitäti tule sanomaan lainani kohdalla, että aprillia... no tämä tuskin toteutuu.
Nämä oli "kapiteelisia" huomioita suoraan lompsan pohjalta.
Mutta tärkeimpiä kuitenkin ovat seuraavat huomiot:
-Puoliso on alkanut sinuttelemaan - taas.
-Parisuhde parantunut huomattavasti!!!
-Lapseni eivät enää karta, eikä pelkää minua.
-Lasinen katseeni on kuulemma normalisoitunut ihmismäiselle tasolle.
-Olen taas se luotettava kumppani, kuin joskus kymmenen vuotta sitten.
-Selkäni ei ole enää niin kipeä, kun ei tarvitse kannella niitä kaljapulloja kaupasta.
-Painoni on pudonnut (kaljamaha lähes kadonnut)
Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Paras asia kaikista on tuo muiden iloinen reagoiminen omaan muutokseeni, niin fyysisellä kuin henkisellä puolellakin ja hyväksyntä.
Ja mikä parasta, juomisen tarve on hävinnyt. Mitä joskus unissani vielä ryyppään... se joskus vähän säväyttää. Mutta näenhän vielä tupakoinnistakin unia, vaikka ole lopettanut sen jo kymmenen vuotta sitten. (vaaditaankohan siitäkin pääsemiseen 12 vuotta ;-)