Tulen hulluksi, kun en tapaa enää miestä, johon olen ihastunut. Ja vaikka tapaisinkin, niin en osaa keskustella hänen kanssaan. En saa sanottua mitään. Hänkin tosin puhuu mulle hieman outoja. Olen vain hymyillyt hänelle typerää hymyä. Ajattelee varmaan, että olen tökerö nainen. Töissä olemme tavanneet.Voi kun hän pyytäisi mua treffeille, itse en aio pyytää vaikka mieli tekisi...
Tulen hulluksi
onneton
152468
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
milloin..? kiinnostais, vaikka tuskinpa se
sinä/minä olen
Kuukausi sitten viimeksi tapasin... En tiedä hänestä paljoa. En edes tiedä, onko vapaa. Kunpa tapaisimme ja pyytäisi minua treffeille... Olemme 03 alueella ja hän on tosi söpö mies...
Jos sattuisit oikea olemaan, niin haluan sut, kun mulla olisi sulle käyttöä. Haluaisin perustaa perheen ja sopisit hyvin isäksi... Minä voin kyllä pestä ne kakat, jos sinä komennat lapsia...
MINÄ!!!!!!
03 alueelta olen minäkin, enkä ole kuukauteen tätä naista nähnyt vaikka normaalisti olen saanut nauttia hänen seurastaan useamman kerran viikossa, on neiti tainnut vaihtaa työpaikkaa tai jotain :-(
Söpöksi tosin minua ei voi sanoa, ellei ole todella ihastunut. Mutta muutenkin meidän harvat keskustelut ovat olleet vähän "outoja"..
Enpä usko tätä kautta viestin perille menoon, kunhan nyt puran itseäni. Enkä nyt mitään perhettä heti perustaisi, olen vain huomannut kyseisestä miehestä, että sopisi hyvin isäksi...
että tiedän numerosi..
oleva tyttönen. (Tarkoitan samassa tilanteessa kuin jutun aloittaja siis) Minun numeroni sinä kyllä tiedät, jos olet se ketä toivoisin sinun olevan... Laita viestiä vaikka heti :)
Miksi et tapaa enää? Voiko olla että hän kokee tulleensa torjutuksi sen takia kun on sulle puhunut outoja ja olet käyttäytynyt jotenkin torjuvasti?
Olen mies ja samassa tilanteessa kuin sinäkin mutta mun tapauksessa hommassa ei oo enää mitään pelastettavaa.. :/
Oletko joutunut torjutuksi tms?
Ihastuin entiseen työkaveriini, jonka kanssa kehittyi jonkin näköinen kaverisuhde lopetettuani työt kyseisessä paikassa. Olin ollut häneen jo pari vuotta ihastunut, mutta en ollut uskaltanut tehdä "siirtoa". Tunteista tuli sitten jossain vaiheessa avauduttua ja se oli näköjään liikaa ystävyydellemme. Yhteydenpito lakkasi, hän kyllä vastaa jos soitan mutta ei ota enää itse yhteyttä. Enpä minä halua hänen elämäänsä sitten enää häiritä. Siksi se juttu oli sitten siinä.
Tulen hulluksi, kun en tapaa enää tyttöä, johon olen ihastunut. Ja vaikka tapaisinkin, niin en osaa keskustella hänen kanssaan.Saatan sanoa outoja.Tosin ei hänkään juuri puhu mulle, hymyilee vaan.Ajattelee varmaan, että olen tökerö/höperö mies. Töissä olemme tavanneet.Voi kun tekis mieli pyytää häntä treffeille, ujous estää...
Voi, olisinpa minä se tyttö jota tarkoitat!! Mistä päin olet tai minkä tyyppistä työtä teet..?
räplään työkseni...menikö oikein..?
Et valitettavasti ole kaipaamani mies...