Eli miten olette autoilleet, kun olette saaneet kortin? Onko tapahtunut mitään mokia? Oletteko oppineet lisää yksinajamisesta? Mitkä osa-alueet vielä jännittää?
miten ovat autoilut menneet?
Kekelius
171923
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kyllä mulla ainakin mokia on vieläkin sattunut... Vähän väärällä vaihteella menny, ja ylinopeutta ajellu.. autokin sammunu vissiin kerran.. ja kyl niit mokia sattuilee vähän välii! oon viel muutenkin vähän epävarma mun taidoista, mut kyl se tästä!
- tyhjällä tiellä :)? Eikun meinaan, että mietittekö paljon, milloin ja missä ajelette (mokien pelossa?). Kortti vielä edessä. Haluais vaan tämmösenä jänishousuna kuulla, että miten ootte saaneet kasvatettua itsevarmuutta liikenteessä - vai liioittelenko mä asiaa ihan täysin? Että sekaan mahtuu kaikenlaista..kun paljon vaan puhutaan tästä suomalaisten joustamattomuudesta ja puupäisyydestä liikenteessä. En ihan ekaks haluais sitä keskisormea kohdata..tai jotain.
Asun pk-seudulla. Ruuhkat inhottaa jo etukäteen :(
ei muuten. Turha sitä on pelätä, vaikka jotain kämmäiski, mut niinhän sitä oppii. Ite asun Oulussa ja sain kortin viime toukokuussa ja oltiin kesäkuussa käymässä hesassa ja ei muutaku mannerheimin tietä pitkin keskellä päivää. Olihan se vähä jänskää, mut toisaalta ei siinä mitään ihmeellisempää ole. Ei muuta ku sekään vaan!! :)
Itse sain kortin n. 3kk sitten. Eka kerta liikenteessä hieman pelotti enkä oikein uskaltanut edes lähteä ,mutta lopulta sitten keräsin itseni lähdin. Parin päivän ajutoilun jälkeen alkoi aujo sujua. Nyt tuntuu kuin olisi ajanut autoa koko ikänsä. Pelko pois ja jalka kaasulle ja jos pieniä virheitä sattuu niin ottaa niistä opiksi
Olen ajellut pari kuukautta ja tosi paljon oon oppinut. Auton käsittely oli aika heikkoa alkuun, sammui tosi helposti, mutta nyt sujuu jo mäkilähdötkin. On tosi kiva kun ei tarvii niitäkään enää jännittää. Se oli tosi ärsyttävää keskustassa ekoja kertoja ajaessa, että heti oli joku tööttäilemässä jos oli vähän hidas ristyksessä (tai auto sammui). Alkuun kartoinkin ruuhka-aikoja ja kiersin keskustan pahat mäket. Hiljaisina aikoina kävin niitä rauhassa kokeilemassa ja muutenkin harjoittelemassa keskusta-ajoa. Samalla oppi reittejäkin. Autokoulussa olin koko ajan suunnista ihan sekaisin, joten oli jännä huomata aina välillä, et täällähän me silloin ajeltiin. Enää ei tarvitse karttaa mitään paikkaa tai aikaa paitsi ehkä Helsingissä ajaminen jännittäisi (onneks ei tarvii).
Sellaisia mokia on sattunut, että oon meinannut lähteä ajamaan käsijarru tai parkkivalot päällä. Kuolleessa kulmassa ollut auto on yllättänyt, kun olen aikonut vaihtaa kaistaa. Sivulta lähestyvän auton nopeuden oon arvionut väärin ja luullut ehtiväni hyvin. Kerran ajelin vaan toisen auton perässä ja unohdin vasemmalle kääntyessä katsoa, ettei oikealta tule ketään ja sieltä tuli. Sit en ole tajunnut huomioida liikennevalojen vaihtuessa punaiselle, että perässä tuleva rekka ei pysähdy yhtä nopeaan. Olis kannattanut ajaa läpi vaan. Nyt piti jatkaa suojatielle, kun näytti et se tulee päälle.
Kortin sain tammikuun puolvälissä, yllättävää että siitä on jo niin kauan.. En meinaan järin hirveästi ole ajellut.
Ekalla kerralla jäin risteykseen lumipenkkaan kiinni, viideltä ruuhka-aikaan, eikä se siitä työntämättä lähtenyt. Eihän se nyt paras idea ollut lähteä tuntemattomalla autolla vasta inssin läpäisseenä iltapäiväruuhkaan, mutta kaikkea ei voi ajatella. Siitä sitten vierähtikin pari viikkoa ennen seuraavaa reissua. Vieläkin välttelen ruuhkia.
Muistaakseni kerran on sammunut auto valoihin. Unohdin vaihteen. (Tööttiä ei tietenkään voinut välttää.) Pari kertaa ollut ongelmia kaistojen kanssa, kun ovat lumessa. Ja välistä on yllättänyt että tässä autossa ei ollutkaan abseja. Luikasta on (auto on itseni ikäinen). 2-kaistasista liikenneympyröistäkään en liiemmälti pidä.
Mutta ehdottomasti pahin ongelmakohtani on peruuttaminen. Vaikka oma räppänä on niin pieni, että mahtuu ruutuun melkein poikittain, ei se mene sinne päinkään. Niinhän sitä pitäisi harjotella, mutta niin se on jäänyt.. Kammottaa lähteä reissuun, jos on mahdollista että parkkipaikka ei ole aivan tyhjä. Pitäisi vaan opetella tuo että uskaltaisi sitten ajaakin, mutta..
Tuttua, niin tuttua tuo peruuttamisvaikeus. Oli ihan järkkyä ekaa kertaa alkaa peruuttamaan kahden auton välissä olevaan tyhjään ruutuun vielä kun ryömittäminenkään ei oikein ollut hallussa eikä tiennyt auton kääntösädettä. Onneksi edes auto oli pieni. Joku sitten neuvoi, että etuperin on paljon helpompi ajaa ruutuun. Toisen kerran sain auton pysäköityä helposti tien varteen jonon jatkoksi, mutta poispääseminen aiheutti päänvaivaa. Kävin sitten tyhjillä parkkipaikoilla harjoittelemassa pari kertaa ja yllättävää, miten nopeasti pysäköintikin alkoi sujua siedettävästi, kun oli pakko. Oli tosi hieno tunne kun ensimmäisen kerran peruutti taskuun ja se onnistui heti!
Taskuparkkeeraus on meikäläisenkin ongelma vielä..haen niin kauan paikkaa että pääseen suoraan jonon perään tai päähän.
Pitäisi nyt käydä jossain reenaamassa.
Mäkilähdöt myös tuotti liiallisia kaasunpurkauksia taaksepäinvalumisen pelosta. On inhottavaa olla 45 asteen mäessä selkä penkkiin lujasti painuen ja lähteä siitä kun takana oleva auto on 20 sentin päässä. Sen matkan auto valuu jo kun siirtää jalan jarrulta kaasulle. Meidän autossa tuo ryömittäminen ei onnistu niin kuin koulun uudessa autossa, sammuu jos nostaa vähänkin.
vähän aikaa sitten peruuttaessani, kolhasin viereistä autoa. Se auto viel oli uus, tosi hieno. Vähän vitutti!! alareunasta lähti vähän maalia... Mut mitään lommoa siihen ei tullut. En sitten tiedä tuleeko hirveet korvaukset joka tapauksessa?! :(
Ei ole oikeastaan tapahtunut yhtään mokaa. Jotenkin se ajotaito vain parani huomattavasti, kun inssi meni läpi(pari kk. sitten). Inssi meni kerralla läpi, niin se varmaan nosti itsetuntoani.
Kun olen ajanut yksin, niin minua ei ole yhtään jännittänyt, vaikka ajotunneilla jännitti tosi paljon.
kaikkein pahinta oli kortin saatua istua ratin taakse, kun ei kukaan ollut "vahtimassa"..
Nyt näin reilun puolen vuoden jälkeen on ajokilometrejä 15 000 km ja yhtäkään mokaa en ole tehnyt! Kaikki on siis perjaatteessa mennyt hyvin!
Ajaminen on hauskaa!
En kuitenkaan ehdon tahdoin työnnä itseäni tasa-arvoisiin risteyksiin.. Se on heikoilla, eikä sille mitään voi! =)
kun et ole 15000 km:n aikana tehnyt yhtään mokaa. Enpä usko, semmoista suharia ei olekaan joka ei tolla matkalla tekisi minkäänlaista virhettä ajellessaan.
se että jotkut kämmii, ei tarkoita, että kaikki kämmii! Virheillä ei nyt tarkoiteta sitä, jos sattuu vaikka kääntymään vilkaisematta tuleeko suojatiellä ketään. Yhtäkään kolaria en ole ajanut, enkä pusikossakaan ole vielä vieraillut!
Tiesitkö, kateus on ikävä sairaus!
...virhehän se olisi ollut vasta sitten jos sieltä suojatieltä joku lapsi olisi tullut fillarilla alle.
Itselläni on ollut kortti 2 v / 30000 km ja en ole kyllä minäkään mälläillyt autoani mihinkään, ainoa läheltä piti -tilanne, joka juuri nyt tulee mieleeni oli kun kaveri päätti ajaa suoraan risteyksessä kääntyvien kaistaa. Itse ajelin suoraan menevien kaistaa ja sieltä se meinasi tulla apukuskin puolen kylkeen kiinni. Pienellä jarrutuksella ja tööttäilyllä siitäkin selvittiin. Kolaroimattomuudesta huolimatta en pidä itseäni mitenkään täydellisenä tai virheettömänä kuskina.
Niinpä, jos sieltä olisi pyörällä ihminen tullut alle....
Vilkkua kannattaa käyttää!
Mutta tuskin sellaista täysin virheetöntä kuskia onkaan. Kyllä ne ajatukset joskus lähtee vähän poukkoilemaan, tai muutenkin vaan sillon tällön voi sattua virheitä... Se on ihan normaalia.
Kukaan ei voi väittää olevansa "täydellinen" kuski.
en ole väittänyt olevani virheetön kuski, vaan sanoin, etten ole mokia tehnyt!
Vilkkua käytän aina!
Että ihan tiedoksi vaan..
ja sen varaan ei todellakaan kannata laskea, että kolmion takaa tulevat aina väistää! Että silmät tarkkana vaan!!!
joo joo, uskotaan jo että et mokaile koskaan liikenteessä.