Oikea ja väärä vastakkain

Anonyymi kirjoitti:

Pelastustietä ei voi kulkea vain osittain ja oman mielensä mukaan.
Mediassa hoksautetaan usein, että suuret kysymykset ovat vain harvoin mustavalkoisia joko–tai-ilmiöitä. Sanotaan esimerkiksi, että yhteiskunnalliset, ilmasto- ja pakolaisongelmat ovat niin monimutkaisia, ettei pidä sortua yksipuolisiin vastauksiin.

Olin kerran koulutuksessa, jossa luennoitsijoille oli annettu – tahallaan – esitelmän teema joko–tai-muodossa. Yksi esiintyjä, ministeri, vastasi esityksensä viimeisessä lauseessa: ”Asia on sekä–että.”

Vastakohtia

Yksi Raamatun ominaispiirre on, että pelastuskysymykseen vastataan yksinkertaisesti, usein myös vastakohtien avulla, kuten psalmissa yksi. Pelastustie on valintana joko–tai, ei joustavasti sekä–että tai toisaalta–toisaalta.

Havaintovälineinä käytetyt vastakohdat ovat selkeät: usko–epäusko, armo–ansio, siunaus–kirous, totuus–valhe, valo–pimeys, Jumala–Paholainen, elämä–kuolema, henki–liha, vanhurskas–jumalaton. Pelastukseen ei riitä, jos on taustaltaan pelastusmielinen tai kallellaan uskoon päin.

Väärät profeetat

Ensi pyhän aihe on jykevästi kaksijakoinen: Totuus ja harha. Erikoista on, että teemapäivän kaikki kolme evankeliumia on otettu Jeesuksen vuorisaarnasta, Matteuksen 7. luvusta, vieläpä peräkkäiset jakeet. Tämän vuoden katkelma, ensi pyhän teksti, on otsikoitu Raamatussa nimellä ”Väärät profeetat”. Se voisi olla myös ”Väärät profeetat ja opettajat”. Teksti alkaa voimakkaasti: ”Varokaa vääriä profeettoja.” Loppusanat ovat vieläkin voimakkaammat: ”Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät.” (Matt. 7:15, 23.)

Jeesus havainnollisti tässä yhteydessä varoituksensa monilla vastakohdilla ja vastinpareilla: lammas ja susi, orjantappurat ja ohdakkeet, rypäleet ja viikunat, hyvä ja huono puu. Sudella on suden luonto, vaikka se esiintyisi lammasturkissa. Susi hajottaa, raatelee ja tappaa lampaita. Näinhän se on tehnyt konkreettisesti tänäkin kesänä Pohjois-Pohjanmaan laitumilla.

Apostolien tekojen (20:29–30) mukaan Paavali käytti susikuvaa, kun hän puhui Miletossa Efeson seurakunnan vanhimmille: ”Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa.” Tällainen toiminta on vakava asia senkin takia, että se aina koettelee seurakunnan ykseyttä, yhteistä rakkautta eikä vain yksittäisiä ihmisiä.

Väärää on usein vaikea tunnistaa, varsinkin, kun se Paavalin sanojen mukaan nousee ”omasta joukostanne”. Vääryys ei tule aina esiin selkeänä hyökkäyksenä. Ei sanota esimerkiksi, että Raamattu on vanhentunut aikansa tuote, ja nyt on nyt. Hämminkiä on voinut myös kestää kauan. Kuvallisesti ilmaistuna on vaikea sanoa, milloin vino puu lähti kasvamaan vinoon.

Sekaannusta aiheuttaa sekin, että väärät profeetat kykenevät voimatekoihin. He esittelevät niitä vielä tuomiopäivänä. Apostolien tekojen luvussa 19 kerrotaan ylipappi Skeuaksen seitsemästä pojasta, jotka Efesossa karkottivat henkiä. Varmemmaksi vakuudeksi he vannoivat ”Jeesuksen nimessä, jota Paavali julistaa” (19:13). Lopulta taikausko kärsi tappion.

Puulla kaltaisensa hedelmät

Kuvapuhe etenee päivän evankeliumissa lammas ja susi -teemasta puihin ja hedelmiin. Huomio kiinnittyy niihin kahdellakin tavalla. Jokaisella hedelmäpuulla on lajinsa mukaiset hedelmät, kuten rypäleet tai viikunat. Lisäksi on huomattava, että vain hyvä puu tuottaa hyviä hedelmiä. Huono puu tuottaa kelvottomia hedelmiä. Kuva huonosta puusta on koskettava: se on roskapuu, joka kaadetaan ja poltetaan.

Kootusti Jeesus sanoi vääristä profeetoista: ”Hedelmistä te siis tunnette heidät” (Matt. 7:20). Tekojen ja toiminnan laatu on riippuvainen ihmisen syvimmästä olemuksesta, sydämestä, uskosta ja sen hengellisestä tilasta. Kun Jeesus Matteuksen mukaan (luvussa 12) palasi kuvapuheeseen puusta ja hedelmistä, hän liitti hedelmiin myös sanat, ei vain teot: ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.” Vanhemmat käännökset sanoivat saman ilmeikkäästi: ”Sydämen kyllyydestä suu puhuu.”

Hyvä tunnustus ei riitä

Tunnustus ”Herra, Herra” on pohjimmiltaan hyvä ja tarpeellinen. Jeesushan itse käytti samantyyppisiä lyhyitä puhuttelumuotoja, kun hän rukoili (Matt. 6. Joh. 17): Isä meidän, Isä, Pyhä Isä, Vanhurskas Isä. Kerran Jeesus sanoi oppilailleen: ”Te puhuttelette minua opettajaksi ja herraksi, ja oikein teette: sehän minä olen” (Joh. 13:13). Kun Tuomas kohtasi ylösnousseen Jeesuksen, hän sanoi: ”Minun Herrani ja Jumalani!” (Joh. 20:28). Ytimekäs oli myös alkukirkon uskontunnustus: ”Jeesus Kristus on Herra.”
(jatkuu)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä