olisin tehnyt kaikkeni että olisin pyytänyt sut ulos. Enhän tiedä olisitko edes lähtenyt mutta myöhäistä sitä enää on murehtia.
Jos en olisi pudonnut näin pohjalle henkisesti
Anonyymi
5052
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Koskaan ei ole myöhäistä mihinkään.
Periaatteessa ei mutta kyllä harmittaa. Ei kyllä olw kukaan kolahtanut samalla tavalla kuin hän.
Pyydä nyt sitten?
Olen henkisesti niin rikki. Muuten kyllä kuten aloituksessa kirjoitin.
Ehkä se toinen auttaisi sinua myös toipumaan.
En halua kuormittaa ketään. Haluaisin tarjota hänelle vain parasta.
Entäpä jos hän ei kuormitu toisten auttamisesta ja vahvistamisesta vaan on oikeasti niin toimiva ihminen ja se on osa persoonaansa?
Odotatko itse kutsua ulos joltakin?
Oikeastaan enemmän hänen kutsumista kahville tai kävelylle.
Suosittelen kutsumaan. Itsekin pyörittelin mielessäni juurikin tuota kävelyä tai kahvia mutta katsotaan nyt.
Siis?
Hyvin kuvailtu tuo voimattomuus.
Haluan korjata aloittaja ensin sinun kirjoitusvirheesi ja sitten kommentoida. Tekee hyvää kaikille palstalaisille pieni äidinkielen oppitunti.
Korjattu teksti:
Jos en olisi pudonnut näin pohjalle henkisesti, olisin tehnyt kaikkeni, että olisin pyytänyt sinut ulos. Enhän tiedä, olisitko edes lähtenyt, mutta myöhäistä sitä enää on murehtia.
Analyysi:
"Jos" on alistuskonjuktio, joka aloittaa sivulauseen. Sivulause erotetaan aina päälauseesta pilkulla. Alistuskonjuktioihin kuuluu myös "että".
Toisessa lauseessa on epäsuorakysymyslause, joka myös aina erotetaan pilkulla päälauseesta ("olisitko edes lähtenyt"). Lopussa on vielä rinnastuskonjuktiolla alkava mutta-lause. Sen edellä tulee tässä tapauksessa pilkku, koska sillä ei ole edellisen sivulauseen kanssa mitään yhteistä määrettä tai tekijää.
Kyllä sinä vielä sieltä pohjalta voit nousta. Katse ylös. Sanotaan, että niin kauan kuin on elämää, on toivoa. ;)
Tämä ei ole mikään äidinkielen tunti vaan ikävä palsta. Ketään kiinnosta missä pilkku on. Ei pahalla mutta ei hyvälläkään.
Minua kiinnnostaa. Inhoan kirjoitusvirheitä palstalla, sähköposteissa ja tekstareissa jne. Ikävä kyllä, tällä palstalla kirjoittaja-aines on todella heikkoa niin oikeinkirjoitustaitojen kuin sisällönkin puolesta. Toivottavasti tähän tulee muutos ja ihmiset menisivät vaikka kansalais- tai työväenopistoon kirjoituskursseille, että saada tämäkin ongelma ratkaistua. ;)
Mitä se ikävä sitten pitääkään sisällään. Ikävä- palsta; ikäviä ihmisiä, ikäviä kommentteja. Tai pidetään yhdessä muuten vaan ikävää. Jokainen omista syistään. Minuun iski kuolemanpelko. Minulla on ikävä entistä itseäni, jolla ei olisi aikaa miettiä moisia.
Olisit kiinnostuneempi sen siippas reissuista. Se pettää. Et vaan huomaa kun kiinnität huomion pilkkuihin sen siippas touhujen sijaan. Kolme kertaa on jo käyny toisen kanssa makaamassa
Ei kaksoispilkkua ja sulkumerkkiä saa laittaa pisteen jälkeen ja sulkumerkki täytyy aina sulkea!
Sua kiinnostaa mutta mun ketju.
Minua ei voi pettää, koska en ole varattu.
Se oli hymiö pälli! ;)
Hymiötkään eivät ole sallittuja!
Älä viiti.
On epäkohteliasta haukkua tuntematonta Pälliksi!
Jokainen meistä on välillä pälli, toiset useammin kuin toiset. Toiset koko elämänsä!
Mulla oli koulussa opettaja jonka sukunimi oli Pälli.
Se on silti epäkohteliasta!
Jos palattais aiheeseen.
Mistä syystä putosit henkisesti pohjalle?
Eräs tärkeä ihminen menehtyi.
Otan osaa.
Kiitos osanotosta.
Oon pahoillani puolestasi. Menetys koskee aina. Toivottavasti et jää yksin tilanteessasi. Voimia.
Kiitos osanotosta.
No tuohan on ymmärrettävää. Anna itsellesi aikaa ja hoida itseäsi. Yritä puhua mieltäpainavista asioista. Toivottavasti löydät hyvän kuuntelevan korvan, koska tarvitset sitä.
Minun osanotollani ei näköjään ollut silloin mitään merkitystä näille anonyymeillekin vastasit.
Olen aina vastannut kaikille.
En tarkoittanut palstaa mutta ei sillä ole väliä.
En tarkoittanut itsekään palstaa vaan oikeassa elämässä.
No tuskin hän olet koska hän ei vastannut mitään minulle.
Itsellä paljon samankaltaiset tuntemukset kuin alkuperäisellä. Kovasti toivoisi näkevänsä toisen, mutta mitä sen jälkeen? Tämän hetkinen olotila laittaa miettimään. En ole kunnossa, vielä.
Hänkö ei voi kuulua elämääsi ennen kuin olet kunnossa? Elämässä tulee hetkiä kun emme ole parhaimmillamme. Tärkeän ihmisen läsnäolo on silloin positiivinen, tukea antava asia.
Mikä sinussa muuttuu ja minkälainen olet sitten kun olet kunnossa? Tuli mieleen, että oletkohan liian kriittinen ja vaativa itsesi suhteen? Elämää ei voi ennustaa eikä hallita ja me ihmiset tulemme olemaan loppuun asti "keskeneräisiä".
No kyllä se loisi lisäpaineita, kun en mitään oikein jaksa. Vähän niin ja näin sen takia muutkin asiat. Eli joskus ei halua näyttäytyä huonossa kunnossa, varsinkin kun uskoo vielä tervehtyvänsä. Haluan, että hän näkee minut terveenä ja hymyilevänä, mitä väärää tässä tavassa ajatella on?
Tämä ketju on oiva esimerkki siitä, että ihmiset ymmärtävät konkreettiset menetykset, mutta eivät enää ihmissuhdemenetyksiä. Niissä voidaan ilkeillä ja suhtautua jopa vihamielisesti. En ymmärrä.
Otan silti osaa aloittajan suruun.
Oletko henkilökohtainen avustaja miehelle vai naiselle?
En ole ajatellut moneen vuoteen että olisin suhteessa. Palstarakkaudet ovat riittäneet, mutta muutaman viime päivän ajan olen alkanut tosissani ajatella, tietystä syystä johtuen, että olisi mukavaa löytää samanikäinen kaveri itselle. Yhteiset harrastamiset ja yhteinen arki jossain vaiheessa. Koska elän hetkessä en osaa etukäteen suunnitella tulevaisuutta, mutta helpompaa olisi olla sellaisen ihmisen kanssa jonka tunnen jo. Erityispiirteisyyteni vaikuttaa sen verran ettei täysin uusiin ihmisiin tutustuminen ole helppoa.
Löydät varmasti jonkun mukavan ihmisen.
Eläkkeellä on kivasti aikaa tuohon.
Onpa mukava kuulla välillä tuollainenkin kommentti.