Ajattelin ennen nukkumaan menoa vielä "pohtia ääneen" täällä kahdettatoista askelta. Kiinnostaisi kuulla teidän ymmärrystänne ja kokemuksianne siitä.
Minä jaan 12. askeleen kolmeen eri osaan:
1. Koettuamme hengellisen heräämisen näiden askelten tuloksena
2. yritimme saattaa tämän sanoman alkoholisteille
3. sekä toteuttaa näitä periaatteita kaikissa toimissamme.
Ensimmäinen osa on ratkaiseva: siinä sanotaan selvästi että askeleet on otettu, ja niiden tuloksena on koettu hengellinen herääminen (alunperin käytettiin sanaa 'kokemus'). Ensimmäiset AA-laiset myös ottivat askeleet nopeasti, usein yhdellä istumalla ensimmäisestä kahdeksanteen saakka. Näin tekivät sekä perustajajäsenemme (tosin silloin niitä ei ollut vielä kirjoitettu askeleiksi) että ne ensimmäiset toipuneet, jotka osallistuivat Ison Kirjan kirjoittamiseen. Kun siis kuulee sanottavan, että askeleiden kanssa ei tulisi hosua vaan esimerkiksi askel per vuosi on hyvä tahti, niin herää kysymys *olivatko siis perustajajäsenemme väärin raittiina* ;-)
Toinen kohta on se, mikä 12. askeleesta yleensä on parhaiten omaksuttu, eli kehotus saattaa sanomaa vielä kärsivälle alkoholistille.
Kolmas kohta sen sijaan jää usein paitsioon, vaikka ainakin omasta mielestäni se on kaikkein vaativin. Se kehottaa meitä toteuttamaan AA-ohjelman ehdottamaa elämäntapaa kaikissa toimissamme. Siis joka päivä, kaikessa mitä teen.
Itse asiassa jo askeleet 10 ja 11 ovat "päivittäisiä askelia". Kymmenes askel kehottaa selvästi: "Tarkkaile JATKUVASTI, ettet ole itsekäs, epärehellinen, kaunainen tai pelokas". Ja yhdestoista: "Kun menemme illalla levolle, käymme läpi elettyä päivää rakentavassa hengessä. Olemmeko hautoneet vihaa, olleet itsekkäitä, epärehellisiä tai peloissamme... Herätessämme tahdomme ajatella edessä olevaa vuorokautta. Mietimme mitä aiomme sinä päivänä tehdä. Ennen ryhtymistämme toimeen pyydämme, että Jumala ohjaisia ajatuksiamme ja anomme erityisesti, että hän vapauttaisi meidät itsesäälistä ja epärehellisistä ja omaa etua tavoittelevista pyrkimyksistä..."
Niinpä niin.. ohjelmamme ei ole helppo vaikka onkin yksinkertainen. Mutta niinhän sitä sanotaan, että: "Emme ole pyhimyksiä. Tärkeintä on, että olemme halukkaita kehittymään hengellisten suuntaviivojen mukaan."
Vaikka tästä tuli pitkä viesti niin laitan vielä kommenttini yhdestä asiasta, joka myös tänään on ollut mielessä (en viitsi tehdä toista vain AA-laisille suunnattua avausta tälle illalle):
Liian usein olen kuullut palaveripuheenvuoroissa mainittavan, että on tullut tehtyä jotain tyhmää (tai jäänyt tekemättä jotain viisasta) "koska olen tunne-elämältäni sairas ihminen".
Iso Kirja puhuu kai yhdessä kohtaa toipuVISTA alkoholisteista. Muualla se käyttää johdonmukaisesti sanaa toipuNUT. Ymmärtääkseni ohjelma on kirjoitettu juuri sitä varten, ettei kenenkään enää tarvitsisi olla tunne-elämältään sairas. Tämä tulee ilmi jo kirjan ensimmäisen painoksen esipuheessa: "Meitä Nimettömiä Alkoholisteja on yli sata miestä ja naista, jotka olemme toipuneet toivottomalta näyttäneestä mielen ja ruumiin tilasta."
Iso Kirja ei liioin puhu palavereista. Muistan tähän hätään vain yhden kohdan missä ne mainitaan (Billin tarina): "Me kokoonnumme usein, JOTTA UUDET TULOKKAAT VOISIVAT LÖYTÄÄ ETSIMÄNSÄ TOVERIPIIRIN. Näissä epävirallisissa kokouksissa on usein läsnä 50-200 henkeä."
Parhaiten tuon ajan käytäntöjä kuvataan Tri Bob ja hänen aikalaisensa -kirjassa, joka viehättää minua valtavasti. Se kuvaa AA:ta sellaisena kuin olisin sen itsekin halunnut heti alusta alkaen saada.
Minä jaan 12. askeleen kolmeen eri osaan:
1. Koettuamme hengellisen heräämisen näiden askelten tuloksena
2. yritimme saattaa tämän sanoman alkoholisteille
3. sekä toteuttaa näitä periaatteita kaikissa toimissamme.
Ensimmäinen osa on ratkaiseva: siinä sanotaan selvästi että askeleet on otettu, ja niiden tuloksena on koettu hengellinen herääminen (alunperin käytettiin sanaa 'kokemus'). Ensimmäiset AA-laiset myös ottivat askeleet nopeasti, usein yhdellä istumalla ensimmäisestä kahdeksanteen saakka. Näin tekivät sekä perustajajäsenemme (tosin silloin niitä ei ollut vielä kirjoitettu askeleiksi) että ne ensimmäiset toipuneet, jotka osallistuivat Ison Kirjan kirjoittamiseen. Kun siis kuulee sanottavan, että askeleiden kanssa ei tulisi hosua vaan esimerkiksi askel per vuosi on hyvä tahti, niin herää kysymys *olivatko siis perustajajäsenemme väärin raittiina* ;-)
Toinen kohta on se, mikä 12. askeleesta yleensä on parhaiten omaksuttu, eli kehotus saattaa sanomaa vielä kärsivälle alkoholistille.
Kolmas kohta sen sijaan jää usein paitsioon, vaikka ainakin omasta mielestäni se on kaikkein vaativin. Se kehottaa meitä toteuttamaan AA-ohjelman ehdottamaa elämäntapaa kaikissa toimissamme. Siis joka päivä, kaikessa mitä teen.
Itse asiassa jo askeleet 10 ja 11 ovat "päivittäisiä askelia". Kymmenes askel kehottaa selvästi: "Tarkkaile JATKUVASTI, ettet ole itsekäs, epärehellinen, kaunainen tai pelokas". Ja yhdestoista: "Kun menemme illalla levolle, käymme läpi elettyä päivää rakentavassa hengessä. Olemmeko hautoneet vihaa, olleet itsekkäitä, epärehellisiä tai peloissamme... Herätessämme tahdomme ajatella edessä olevaa vuorokautta. Mietimme mitä aiomme sinä päivänä tehdä. Ennen ryhtymistämme toimeen pyydämme, että Jumala ohjaisia ajatuksiamme ja anomme erityisesti, että hän vapauttaisi meidät itsesäälistä ja epärehellisistä ja omaa etua tavoittelevista pyrkimyksistä..."
Niinpä niin.. ohjelmamme ei ole helppo vaikka onkin yksinkertainen. Mutta niinhän sitä sanotaan, että: "Emme ole pyhimyksiä. Tärkeintä on, että olemme halukkaita kehittymään hengellisten suuntaviivojen mukaan."
Vaikka tästä tuli pitkä viesti niin laitan vielä kommenttini yhdestä asiasta, joka myös tänään on ollut mielessä (en viitsi tehdä toista vain AA-laisille suunnattua avausta tälle illalle):
Liian usein olen kuullut palaveripuheenvuoroissa mainittavan, että on tullut tehtyä jotain tyhmää (tai jäänyt tekemättä jotain viisasta) "koska olen tunne-elämältäni sairas ihminen".
Iso Kirja puhuu kai yhdessä kohtaa toipuVISTA alkoholisteista. Muualla se käyttää johdonmukaisesti sanaa toipuNUT. Ymmärtääkseni ohjelma on kirjoitettu juuri sitä varten, ettei kenenkään enää tarvitsisi olla tunne-elämältään sairas. Tämä tulee ilmi jo kirjan ensimmäisen painoksen esipuheessa: "Meitä Nimettömiä Alkoholisteja on yli sata miestä ja naista, jotka olemme toipuneet toivottomalta näyttäneestä mielen ja ruumiin tilasta."
Iso Kirja ei liioin puhu palavereista. Muistan tähän hätään vain yhden kohdan missä ne mainitaan (Billin tarina): "Me kokoonnumme usein, JOTTA UUDET TULOKKAAT VOISIVAT LÖYTÄÄ ETSIMÄNSÄ TOVERIPIIRIN. Näissä epävirallisissa kokouksissa on usein läsnä 50-200 henkeä."
Parhaiten tuon ajan käytäntöjä kuvataan Tri Bob ja hänen aikalaisensa -kirjassa, joka viehättää minua valtavasti. Se kuvaa AA:ta sellaisena kuin olisin sen itsekin halunnut heti alusta alkaen saada.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kaikkia kahtatoista askelta elämässäni, aina ja kaikkialla.Ja sekin että koen olevani vieläkin tunneelämältäni sairas vaikka raitiuteni on jo suhteelisen pitkä, pitää minut vieläkin AA-n pöytien ympärillä.Ensimmäistä askeltakin on hyvä,minun kohdallani aina välillä tulokaspalaverissa tutkailla,ja samalla katsoa sinne peruutuspeiliin.Minulle kaikki askeleet ovat tärkeitä.Onneksi on sellaisia AA-palavereita jossa saa apua tällainen heikompikin henkilö.TIedän että meitä tällaisia henkilöitä kuin minä,ja samallatavoin ajattelevia, on Suomenmaassa paljon enemmän kuin miten sinä tuossa edellä kerroit.Se että mikä on oikein mikä väärin ei ole meidän päätettävissä,enkä halua ruveta kiisteleen tästäkään asiasta.Sovitaanko että ei mitään sivun numeroita ruveta esitelemään.Minulle kyllä näitä kirjoja AA-n varsitieltä, on siunaantunut,melkoinen määrä.Enkä lähde ketään niiden perusteella neuvomaan,kyllä net on kysyneetkin milloin jollain on kysyttävää ollut. En nyt ala enää erikseen senkummenin 12-toista askelta ruotimaan.minulle siinä tärkeintä on sanoman saataminen vielä kärsiville alko holisteille.Olen jo senverta aikaa AA-yhteisössä ollut,kaikenlaisiakin asioita jopa riitojakin nähnyt, että en halua tätäkään sen vuoksi kirjoitaa että siitä alettas kinasteleen.Se että samallalain ajattelevia ymärtäviä ois enemmän,kuin miten minä näin asian, siitäkään minulla ei nyt ja tässä ole faktaa.Jos sinulla on niin jätä nekin laittamatta,haluan satuni olevan vain minun mielipiteeni asiasta.Kyllä tällä palstalla varmaan niitäkin riittää jotka haluavat väitellä,mielestäni se ei johda mihinkään.Näin Vaari nyt hörisi kun heräs kuseksiin.Lähdempä takas runsuihin.
jos ymmärsit viestini neuvomiseksi niin olen pahoillani. Yritin tiukasti pitää kiinni siitä, että jaan vain _omaa_ näkemystäni ja kokemustani aiheesta. Millä muulla tasolla AA-ohjelmasta voisi keskustella kuin vaihtamalla henkilökohtaisia kokemuksia ja näkemyksiä/tulkintoja? Mielestäni tämä ei tee keskustelua väittelyksi, koska jokaisen oma tulkinta on yhtä oikea tai väärä. Olennaista on voida niistä keskustella.
Tarkoitukseni oli vain kertoa oma kokemukseni.Luettuani tekstini nyt uudelleen,kieltämättä siitä voi saada sellaisen kuvan,että ikäänkuin olisit neuvonut minua ja muita.Se ei ollut tarkoitukseni.Mielestäni raittiina ei voi olla väärin,jos oma elämä on tasapainoinen,eikä tarvi hampaat irvessä olla raittiina.Siitäkin on kokemusta,mutta siitä on niin kauan kun yritin omin voimin,mielestäni se oli niinsanottua kuivaa aikaa.Tosin edellä väitin että raittiina ei voi olla väärin.Mutta se väkisin raittina oleminen kohdallani oli tuskaisaa. Jonkin kohdalla se voi toimiakkin.Toivottavasti ymmärrätte mitä yritän sanoa.Mielekästä raittiutta kaikille!!!!Taas Ukko urahti.
Viisaita sanoja!!!!
Vastaan suoraan pääotsikon alle, luin kyllä Amorin kannanoton. En näe tässä kinan siementä, on ihan hyvä että näistä asioista keskustellaan näilläkin pastoilla.
Mutta itse asiaan. Amorkin oli löytänyt tuon minua vielä läheisen asian tuosta tekstistä: "yritimme saattaa tämän sanoman alkoholisteille". Joissakin AA-kokouksissa löytyy ihmisiä, jotka tulevat kertomaan AA:sta ja sen ohjelmasta, jopa minulle henkilökohtaisesti. Näinhän se "sanoman saatto" kait on ihan alusta asti toiminutkin - henkilökohtaisesti.
Tuo 1-kohta, se hengellinen herääminen pitäisi tapahtua kait jo aiemmin sanoman saattoa?
Oi voi… tuon vuosi/askel logiikan perusteellahan minä saisin raittiuden vasta 12 vuoden päästä, jos heti aloitan niiden ottamisen.
Minun täytyy tunnustaa, että olen malttamaton, en jaksa odottaa niin kauaa.
Vielä lopuksi, kun nämä askeleet ovat vielä vähän hepreaa, ovatko nämä 10 ja 11 askeleet niitä ns. "huolto-askeleita", josta niin paljon palaverissa puhutaan?
Olen kuullut "työkalujen huollosta"?
Olen nimittäin "huoltanut aamuisin ja iltaisin itseäni" mietiskelemällä näitä omia kiemuroita. Samoin olen toivonut raittiutta tulevalle päivälle ja kiittänyt illalla raittiista päivästä. En tiedä oikeastaan ketä olen kiittänyt, itseäni nyt ainakin, mutta ehkä on myös olemassa "se joku".
No ei hätäillä, kyllä nämäkin asiat joskus selviävät minullekin, ovathan ne selvinneet tuhansille muillekin. "Jos näemme vaivaa" raittiuteni eteen. (tämän viisauden opin juuri tuosta alan kirjallisuudesta)
Itse en ole törmännyt sanaan "huoltoaskeleet", mutta kyllähän ne hyvin siihen täsmäisivät.
Oma ymmärrykseni on muodostunut sellaiseksi, että askeleet 1-3 ovat *luovutusaskeleita*. Joissakin maissa on erillisiä tulokaspalavereita, joissa otetaan nuo askeleet. Mielestäni erinomainen ajatus, ja jos aikaa riittäisi niin etsisin ympärilleni porukkaa vetämään kimpassa ainakin kokeeksi vastaavanlaista kokousta kerran viikossa!
Periaatteessa luovutusaskeleita ei tarvitse tehdä kuin kerran (huom. puhun koko ajan vain omasta näkemyksestäni, en yleisestä totuudesta!). Sen jälkeen kun olen ymmärtänyt olevani alkoholisti; voimaton alkoholin ja elämäni suhteen, ja luovuttanut tahtoni ja elämäni Korkeammalle Voimalle, minun tarvitsee vain elää niin, että Hän saa ohjata elämääni.
Se taas tapahtuu käyttämällä mahdollisimman pian *siivousaskeleita* menneisyyden sotkujen selvittämiseksi, siis 4.-9. askelta. Kirjoitan ylös kaunani, omat tekoni ja pelkoni (4. askel), jaan ne kummini kanssa (5. askel), pyydän vapautumista heikkouksistani (6. ja 7. askel) ja hyvitän niitä, joita olen loukannut (8. ja 9. askel). Periaatteessa näitäkään askeleita ei tarvitse tehdä kuin kerran. Ne asiat, jotka olen käsitellyt, ja ihmiset joita olen hyvittänyt, voin jättää taakseni; minun ei tarvitse niihin asioihin enää palata.
Jäljelle jäävät 10.-12. askel ovat *päivittäisiä askeleita*. Elämällä niiden mukaisesti minulle ei kerry uutta hyvitettävää ja pysyn yhteydessä Korkeampaan Voimaani sekä teen työtä toisten hyväksi.
Yksinkertainen - mutta ei helppo - ohjelma, eikö totta? Käytännössä toki itsekin olen kompastellut ja joutunut palaamaan siivousaskeleisiin, kun raskaita muistoja menneisyydestä on noussut mieleen vasta pikkuhiljaa. Mutta kummini kanssa olen jokaisen niistä sitä mukaa käsitellyt pois päiväjärjestyksestä kuin niitä on tullut, niin ettei tarvitse kantaa kaunaa ketään kohtaan eikä pelätä törmäävänsä ihmisiin, joita itse olen loukannut.
Helppoa, mutta kuitenkin vaikeata...
Luovutus - Siivous - Päivittäiset askeleet.
Tuntuu loogiselta, että ne tehdään tuossa järjestyksessä.
ymmärtänyt osan tästä askeleesta niin, että askeleiden noudattaminen kaikissa toimissani ei tarkoita kirjaimellisesti sitä, että pesen joka aamu hampaat niin kuin 12 askelta sanoo, vaan lähinnä sitä, että yritän elää askelten hengellisten periaatteiden mukaisesti. Näitä hengellisiä periaatteita voisivat olla esim. rehellisyys, nöyryys ym.
Hengellisen heräämisen olen kohdallani käsittänyt täydelliseksi suunnanmuutokseksi, siis haluksi tehdä asiat toisin, kuin ennen "tavalla jota emme olisi voineet kuvitellakaan"... Ei siis mitään valaistumista...
Tämä on tietysti vain oma mielipiteeni ja kokemukseni, ja sen myötä toivotan kaikille hyvää päivänjatkoa.
Tärkeää pohdintaa kaikille uskoville! Mutta mitä viitua kirjoitus tekee alkoholismipalstalla, on täällä palstat uskonnoillekin?
Tärkeää pohdittavaa kaikille alkoholisteille, jotka haluavat toipua.
Otas vajaapäinen juopporetku taas viinaa, tai käy pilleripurkilla, niin rauhotut vähäksi aikaa.
Ja käy lääkärillä tutkituttamassa viinalla lahonnut pääsi, vaikka diagnoosi onkin selvä:
http://piv.pivpiv.dk/