En ole koskaan ymmärtänyt käsitettä "tulla uskoon". Minusta ihmisessä on kaksi puolta, valoisa ja pimeä puoli. Toiset meistä valitsevat valoisan ja toiset pimeän puolen. Ihmisen elämä on täynnä valintoja, jokainen päivä olet jonkun valinnan edessä ja pitäisi tehdä päätös. Valoisan puolen kulkija tekee valintansa eettisiin arvoihin nojauten ja taas pimeän puolen kulkijalle ovat tärkeimmät asiat nk. käytännön asiat, omaksi eduksi, etiikasta ja lähimmäisistään piittaamatta . Sama koskee erilaisia uskonyhteisöjä, ketkä tekevät päätöksiään jäsenistöään kuulematta ja tarvitsevat Raamatun ohelle paljon erilaista materiaalia, missä selvitetään heidän uskonsuutauksen päämäärät, opit, kiellot ja erilaiset ohjeet, kun kuitenkin kaikki mitä ihminen tarvitsee uskossaan on Raamatussa, koska raamatussa on kaikki ihmisen syntymästä kuolemaan. Nämä edelliset on mielestäni juuri näitä mustan puolen kulkijoita, ulkokulaisuuden maanpäälisiä edustajia. Sitten ovat nämä valoisan puolen kulkijat, ketkä ei tee itsestään ja uskostaan numeroa, ketkä tukeutuvat elämää tärkeimmissä asioissansa Raamattuun ja soveltavat Raamatun sanaa tälle vuosituhannelle sopivaksi, olen varma, että jokainen löytää Raamatusta itsensä näköisiä opetuksia ja ennen kaikkea sitä rakkauden sanomaa, mitä me kaikki tarvitsisimme.
Minusta Raamattu kulminoituu Jeesuksen sanoihin:" Minä olen tie, totuus ja elämä ja kuka minuun uskoo ei huku vaan hänen on iänkaikkinen elämä.
Minusta Raamattu kulminoituu Jeesuksen sanoihin:" Minä olen tie, totuus ja elämä ja kuka minuun uskoo ei huku vaan hänen on iänkaikkinen elämä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lestadiolaisuudessa ei käytetä tuota käsitettä "tulla uskoon", vaan se on esimerkiksi helluntailaisuudessa ja muissa vapaissa suunnissa.
Vastaava asia ilmaistaan käsitteellä "tehdä parannus". Se taas tarkoittaa sitä, että - sinun sanoillasi- pimeän puolen ihminen huomaa pimeytensä, huomaa, että hänen tiensä ei ole oikea, kuulee Jumalan kutsun ja vastaa siihen. Hänen elämänsä poluilla on ollut tapahtumia, jotka hän käsittää Jumalan kutsuksi. Puhutaan myös etsikkoajasta. Ehkä hänelle on tullut vastoinkäymisiä, sairauksia esimerkiksi, joku läheinen on kuollut. Hän huomaa oman elämänsä turhuuden ja vääryyden ja sen, että se johtaa iankaikkiseen kadotukseen.
Sen jälkeen hän alkaa etsiä Jumalaa eri paikoista tai lukea Raamattua. Hän voi keskustella uskovaisten ihmisten kanssa. Lestadiolaisen perinteen mukaan uskovaisen ihmisen tulee keskustelun jälkeen, jos tämä toinen haluaa, saarnata hänelle synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Jos tämä toinen sitten uskoo asian, niin hänelle kirkastuu se, että hän on Jeesuksen sovintotyön varassa ja siihen uskomalla pelastuu. Silloin hänen valoisa puolensa pääsee esiin ja hän haluaa elää "oikein" eli pyrkii elämässään noudattamaan Jeesuksen ohjeita, kymmenen käskyn lakia ja sen lyhennelmää: rakasta Herraa, sinun Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.
Sitten mennään jo toisenlaisille vesille, kun aletaan keskustella, miten muuten voi syntinsä saada anteeksi. Itse olen tullut siihen käsitykseen (kenties väärään), että Jumalan sana vaikuttaa myös kirjoitetusa Raamatun sanassa, kun sen uskoo, niin on yhtä autuas, kuin jos uskoo toisen saarnasta. Se, että uskoo, on tärkeintä, ei se, miten on saanut tiedon, mihin tulee uskoa:) (toivottavasti ymmärsit ajatukseni). Esimerkiksi uskovainen mies, Paavali on kirjoittanut kirjeissään opetusta ja tietoa Jeesuksen sovintotyöstä. Luther uskoi roomalaiskirjeen sanan: yksin uskosta, yksin armosta. Se riittää meillekin.
Puhut myös valinnasta, pimeän puolen ja valoisan puolen valitsemista. Tästäkin voi syntyä monimutkainen keskustelu teologian oppineitten kanssa, kun he väittelevät, onko ihmisellä vapaata tahtoa valita itse joko pimeä tai valoisa puoli, eli toisin sanoen, voiko ihminen päättää, onko hän Jumalan lapsi ja Jeesuksen seuraaja, vai kuuluuko hän langenneelle enkelille Luciferukselle.
Minulla se on käsitys, että Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset olisivat hänen omiaan ja valitsisivat Hänet. Saatana kuitenkin taistelee vastaan ja koettaa eksyttää ihmiset kauniilla valheellisilla lupauksillansa ja petoksillansa "lavealle tielle", joka vie vaivaan. Sekin löytyy Raamatusta.
Jos ihminen kuuntelee herkillä korvillaan Jumalan sanaa, lukien sitä Raamatusta, niin hän voi erottaa Saatanan houkutukset usein, mutta ei aina. Näitä lankeemuksia kutsutaan sitten synniksi. Vaikka kuinka kulkisimme Jumalan lapsina, niin syntiin me lankeamme joka hetki. Kun on se valinta tehty, että me haluamme vaeltaa valkeuden lapsina, niin me saamme jättää nämäkin syntimme Jeesuksen harteille, hän on ne jo maksanut
että pimeän tai valoisan puolen valitseminen on alintajunnasta pulppuava asia, ei niinkään tietoinen valinta ja moni ihminen on uskossa, edes
tietämättään sitä, vaikka Raamatussa sanotaan, että ihmisten teot eivät takaa pelastusta, niin kuitenkin näitten ihmisten arkipäiväiset teot, puheet ja suhtautuminen lähimmäiseen kertoo alintajuntaisesta kristillisestä maailmankuvasta.
Isestäni tuntuu, että usko on aina ollut sisälläni, ikään kuin heikkona varoittavana äänenä, mikä saa aikaan sydämmen piinat, kun olen kohdellut lähimmäistäni jotenkin epäoikeudenmukaisesti, eikä se ääni ole antanut rauhaa, ennen kuin olen korjannut asian. Niin se usko on vain vahvistanut otetta minusta pikkuhiljaa. En ole minkään kirkon tai yhteisön aktiivi jäsen, koska monesti kirkot ja yhteisöt saattavat ihmiset sekaannuksen valtaan käsitellessänn oppiensä riidanalaisuuksia ja siinä sivussa tuntuu se kaikkein tärkein unohtuu, miten auttaa pientä ihmistä vaikeuksiaan.
Olet ikuisuuskysymysten äärellä.
Se, mitä kutsut alitajunnasta pulppuavaksi asiaksi voi olla ( en väitä että niin välttämättä on) yhdistelmä kaikesta siitä, mitä olemme elämässämme kokeneet ja miten meitä on opetettu, kasvatettu.
Sellainen ihminen,jota on lapsena rakastettu ja kohdeltu oikeudenmukaisesti, ymmärtää ja käsittää alitajuisesti sen, miten tulisi oikeudenmukaisesti toimia.
Jos taas ihmisellä on pienestä pitäen kokemuksia hyljeksinnästä, halveksunnasta, häntä on kohdeltu väärin, hän ei ymmärrä, miten tulisi käyttäytyä, jotta käyttäytyisi "oikein". Hänellä ei ole ollut mallia. Hänen on ehkä ollut varastettava ruokansa, elääkseen, tai ryhdyttävä taskuvarkaaksi, jotta saisi vähän rahaa omaan elantoonsa. Tällainen ihminen joutuu sitten pikkurikollisten apuriksi ja sitä tietä "pimeälle" puolelle. Syntyessään hän on kuitenkin ollut viaton Jumalan lapsi.
Tuollaista vaikeaa elämää elävät miljoonat lapset ja vanhemmatkin, slummeissa ja kaduilla, eikä tarvitse mennä Pietaria kauemmaksi, kun sellaisia näkee. Täällä armaassa kotimaassammekin elää kaduilla paljon lapsia, omien vanhempiensa hylkääminä, on alkoholistien ja huumeitten käyttäjien lapsia, jotka eivät koskaan saa kokea turvallista rakkautta ja niin heidän elämänsä kääntyy "varjoisalle" puolelle, kauemmaksi Jumalasta.
Tästä taas tullaan siihen, että miksi Jumala sallii tällaista? Siihen minulla ei ole vastausta ja sitä ihmettelen itsekin.
Kerrot ihmisistä, joilla "automaattisesti" tapahtuu valinta valon puolelle, ja se näkyy heidän puheistaan ja teoistaan. Se ei kuitenkaan ole ainoastaan kristillisten ihmisten kokemus, vaan esimerkiksi hindujen joukosta löytyy ihmisiä, joilla on sama eettinen maailmankatsomus, toisten palveleminen ja toisen rakastaminen, omasta luopuminen toisten hyväksi. Uskoisin, että kaikissa maailman uskonnoissa on periaatteeltaan samanlaiset eettiset käyttäytymisohjeet.
Kun ajatellaan sitten ihmistä kristinuskon piirissä ja hänessä on nuo samat piirteet, niin toki pidämme häntä mallikristittynä. Kuitenkin, jos tuollainen "mallikristitty" uskoo pääsevänsä taivaaseen siksi, että on elänyt siististi ja kunniallisesti, lakeja noudattaen ja omastaan köyhille antaen, niin hänessä näemme mallifarisealaisen. Sellaisista Jeesus varoittaa.
Mallikristitynkin pitää tajuta, että hän on kokonaan kelvoton Jumalalle, sillä meistä ei kukaan ole pystynyt lakia täyttämään (tarkoittaa Jumalan lakia, meille 10 käskyn muodossa annettua). Jonkin käskyn rikkominen vaikka vain ajatuksissa on sama kuin että kyseinen ihminen on syypää koko lain rikkomiseen. Ja silloin tällainen ihminen on kadotukseen matkalla.
Tämä oivallus on se, mikä täytyy ihmisen sisällä tapahtua, ennenkuin hn voi ottaa ansiottomana ja tyhjänä vastaan Kristuksen sovintotyön omaksi pelastuksekseen. Kun ihminen ymmärtää, ettei hän voi mitenkään omilla voimillaan täyttää Jumalan vaativaa lakia ja turvautuu sen takia Jeesuksen lahjavanhurskauteen aivan ansiottomana, pyytää ja saa syntinsä anteeksi ja uskoo tämän omalle kohdalleen, niin hän on oikea Jumalan lapsi.
Hänen uskonsa hedelmät näkyvät sitten jokapäiväisessä elämässä yleensä niin, että sen havaitsevat toiset, mutta ei hän itse. Siinä on ero n.s. fariseuksiin, jotka itse kyllä huomaavat ja esittävät hyviä töitään. Viimeisellä tuomiolla Taivaan iloon kutsutut kyselevätkin Jeesukselta: Herra, milloin me vaatetimme sinua jne eli he eivät itse huomaa tai muista omia hyviä töitään.
Kirjeittesi perusteella minusta tuntuu, että Jumala vetää sinua puoleensa ja puhuu sinulle omassa tunnossasi. Kyselet asioista tälläkin palstalla ja toivot vastauksia. Olet oikeassa eri uskonyhteisöjen suhteen siinä, että monilla on sääntöjä ja lakeja, käyttäytymisohjeita, joista Jeesus tai apostolit eivät tiedä mitään. Samoin on uskonnollisia yhteisöjä, joissa ei välitetä toisten hengellisistä tarpeista ja ihminen voi jäädä melko yksin.
Kuitenkin mielestäni on tarpeen, että ihminen löytää toisia uskovaisia, joitten kanssa saa keskustella "tiestä ja matkasta" kuten lestadiolaisuudessa sanotaan, eli arkielämästä ja siinä tehtävistä valinnoista. Samoin kun itsellä on vaikeaa elämässä, olisi hyvä, jos toinen uskovainen ihminen olisi tukemassa, lestadiolaisuudessa puhutaankin matkaystävistä.
En itsekään ole minkään ryhmän jäsen, siis maksa jäsenmaksua. Kuljen kuitenkin Rauhan Sanan seuroissa. Siellä on paljon löysempi organisaatio kuin esimerkiksi esikoisilla tai vanhoillisilla. Siellä ei olla "tiukkiksia", mutta saamani kokemukset kuitenkin varoittavat minuakin luottamasta mihinkään organisaatioon. Kaikesta huolimatta, kristityn ei ole hyvä olla aivan yksin.
Minulla ei tuohon Deboran kirjoitukseen ole mitään lisättävää. Haluan sen vain vahvistaa.
Ketjun avaajalle haluaisin vielä kertoa, että lähetystyötä tehdään myös Virossa ja voin antaa sinulle tietoja seura-ajankohdista ja paikoista, jos niin haluat.
Rauhan Sanalaisista sanoisin sen vähän mitä tiedän. Käsittääkseni meillä esikoislestadiolaisilla(valtaosalla) on aivan sama oppi Jeesuksesta Kristuksesta. Tietojeni mukaan Rauhan Sanalaiset käyvät jopa meidän esikoislestadiolaisten seuroissa usein. Varsinkin sellaisilla paikkakunnilla, joissa heillä ei ole niin vilkasta omaa seuratoimintaa. Ja sikäli meillä on Hengen yhteys heihin rakkauden kautta. Näin minä ainakin olen asian saanut kokea.
Kiitos, jorkkamainio, kirjoituksestasi. Tosiaankaan en väheksy esikoisia, ja uskonkäsitykseni ainakin omasta mielestäni vaikuttaa samalta. Olen myös käynyt esikoisten seuroissa muutaman kerran ja tiedän, että Venäjällä lähetystyötä tehdään yhdessä.
Siis meillä on sama, yhteinen uskon käsitys. Kuitenkin muutamat tavat, lähinnä naisten huivin käyttö seuroissa ja samoin hameen käyttö ynnä pitkät hiukset saavat minut tuntemaan itseni hiukan vieraaksi housuasuista pitävänä lyhyttukkaisena naisena;)
Olen keskustellut s-postitse erään e-lest:n kanssa ja saanut paljon infoa esikoisuuden sisältä ja tiedän, ettei minua hyljeksitä noitten asioitten takia. Ne eivät ole olennaisia, mutta ulkoisina merkkeinä ne selvästi erottavat minut heistä ja se tuntuu hiukan epämukavalta;)