Miksi välittäminen ja rakkaus tuntuukin yhtäkkiä niin pahalta ja hyvältä yhtä aikaa? Kun on koko elämänsä etsinyt ja toivonut, niin miksi ei osaa olla sitten onnellinen, kun sen löytää. Jatkuvasti joko itse terrorisoi tai satuttaa itseään tai toista, vaikka se on ihan järjetöntä ja sillä pilaa sen ainoankin mahdollisuuden, että joskus voisi onnistua ihmissuhteessa. En ole tuntenut koskaan, että minusta välitettäisiin ja nyt kun se on totta, niin vieläkään ei usko. Miten oppii luottamaan koskaan keneenkään, edes itseensä, kun aina olen joutunut pettymään ihmissuhteissa? Miten opin nauttimaan tästä, kun koko ajan epäilee?
Miksi rakkaus
tuntuu pahalta
5520
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Koeta unohtaa rakastaminen ja keskity seksiin. Silloin ei tule isompia pettymyksiä. Vaihda kumppania usein ja lakkaa kärsimästä. Nauti elämästä, se ei ole pois keneltäkään.
Onko sinusta satunnainen seksi ratkaisu mihinkään?
Uskoakseni se on "ensiapu", jonka jälkeen kannattaisi pano"staa" paranemiseen!
Onni ei tule aukoista, akoista, ukoista, vaan rakkaudesta!
Plää-plää. Vai rakkaudesta.
Isäni hakkasi minua alle kouluiässä...äitiäkin, jos tuli väliin.
Kuitenkin rakastin häntä paljon. Äiti lopetti hakkaamisen jollain konstilla.
Teini-iässä aloin seurustella, mikä sai isäni raivopääksi: "Hoida koulusi, huora, tai pakkaa tavarasi"...
Tein sen heti ylioppilaaksi päästyäni - olin vielä rakastunutkin ikätoveriini (ei ex-poikaystävä).
Isä ja äiti erosivat, koska isällä oli minun ikäiseni naisystävä (avioituivatkin).
Sairastuin paniikkihäiriöön pari vuotta myöhemmin (ennen vain vatsaongelmia). Hain hypnoosista apua, koska olin raskaana - molemmat yhdessä auttoivat pitkäksi aikaa.
Avioliittoni kesti yli kymmenen tuskaisaa vuotta, koska en ikinä uskonut "miehen rakkauteen" -peilasin isääni... Sitten...
Koin usean vuoden helvetetillisen intohimosuhteen hyvin isäni kaltaisen miehen kanssa: väkivaltaa lopulta joka tasolla... (manipulointia)...
Nyt VIHDOINKIN olen ollut useita vuosia sellaisen miehen vaimo, että voin huokailla omassa rauhallisessa turvassani!
Aviomieheni tietää taustani tarkkaan, eikä pelästy, jos joskus vielä saan sydämentykytyksiä yms.
Kyllä kannattaa katsoa aina eteenpäin!
Mikä sen ihanampaa, kuin ottaa raukkaus vastaan,
silloin kun se sattuu kohdalle. Monelle
käy niin, että eivät rakasta kun toinen rakastaa,
kurja huomata jälkeenpäin, että rakkaudet eivät
koskaan kohdanneet toisiaan.