MITÄ LEIJONAMIES ETSII PARISUHTEESTA?
En tarkoittanut mustamaalata ketään.
Anteeksi tää vuodatus.
Tuntuu vaan niin pahalta.
Meitä kaksosia sanotaan pinnallisiksi, mutta mielestäni olin hänelle kaikkea muuta kuin välinpitämätön.
Nyt kun eropäätös on tehty, hän sanoo että olin parasta mitä hänellä on koskaan ollut, että olen kaikkea mitä naiselta voi toivoa, ja enemmänkin. Kuulin sanat "RAKASTAN SUA" ensimmäisen kerran vasta nyt, kun oli jo liian myöhäistä.
Otetaas tarina alusta ja järjestyksessä:
Olimme kaksi vuotta yhdessä. Ensitapaamisemme: hän tuli pyytämään mua kahville. Näin heti että hän on pleijeri, naistenmies. Lopulta olin niin hullaantunut että muutimme yhteen. En silti halunnut olla hänen tyttöystävänsä: sanat "tyttöystävä", "poikaystävä", "seurustelu" saavat minut oksentamaan (kaksi paskaa suhdetta takana). Sovimme säännöistä: asumme yhdessä, maksamme kulut puoliksi, emme sekstaa muiden kanssa.
Lupasin hänelle, että kunhan koen hänet turvalliseksi, olen hänen tyttöystävänsä. Hän kysyi jatkuvasti, joko olen valmis. Puhuimme aiheesta monesti, selitin hänelle että olen sitoutunut ja kiintynyt häneen, mutta kaipaisin vielä pieniä parannuksia.
Hän valehteli, ei pitänyt lupauksiaan, unohti asioita eikä tajunnut tarpeitani, vaikka puhuimme joka aiheesta monesti. Silti piti sylissä ne yöt, kun oli kanssani ja halasi ja suukotteli unissaan, sanoi tykkäävänsä musta.
Yritin itse parantaa tapojani: en ollut koppava ja pinnallinen hälläväliä-tyyppi kuten ennen häntä. Opin rakastamaan aidosti, antamaan kaikkeni ja tekemään hänen elämästään ruusuista arjessakin. Onnistuin. Olin jo valmis sitoutumaan, kun...
hän petti. Itse ei vieläkään myönnä sitä, mutta hänen kaveripiirinsä on viestittänyt minulle asiasta sekä vihjaillen että suoraan jo pitkään, ja tutustuin yhteen hänen hoidoistaan sattumalta.
Kaikki romahti. Eroamme. Luultavasti.
Pelkään eniten sitä, etten pysty päästämään häntä luotani. Haluan, että hän jää, koska hänen kosketuksensa tuntuu hyvältä ja sylinsä ainoalta oikealta paikalta koko maailmassa.
Mielestäni annoin kaikkeni. Hän ei koskaan arvostanut sitä, että huolehdin hänestä käytännön tasolla (siivosin, tein ruokaa, ostin vaatteita ym lahjoja, järjestin mieluisia yllätyksiä, annoin omaa tilaa, yritin ymmärtää ja hyväksyä). Hän halusi, että suostun tyttöystäväksi, mutta ei tehnyt töitä sen eteen: jatkoi lupaustensa rikkomista ja vastuun sälyttämistä mulle.
En muuttunut missään vaiheessa homssuiseksi kotinoidaksi, päinvastoin: rakkaus sai minut kukoistamaan. Vientiä riitti enemmän kuin sinkkuaikana, mutten välittänyt: olin AINA hoidettu, laitetu ja kaunis mutten muita, vaan ainoastaan häntä varten. Ajatuskin jonkun toisen kosketuksesta tuntuu pahalta, en voi kuvitellakaan päätyväni toisen syliin. En edes nyt, kun kaikki on ohi.
Sanoin monesti rakastavani häntä, todistin sen uskomattomilla teoilla monta kertaa, annoin anteeksi kipeitä asioita, ja silti en riittänyt.
MIKSI?
En tarkoittanut mustamaalata ketään.
Anteeksi tää vuodatus.
Tuntuu vaan niin pahalta.
Meitä kaksosia sanotaan pinnallisiksi, mutta mielestäni olin hänelle kaikkea muuta kuin välinpitämätön.
Nyt kun eropäätös on tehty, hän sanoo että olin parasta mitä hänellä on koskaan ollut, että olen kaikkea mitä naiselta voi toivoa, ja enemmänkin. Kuulin sanat "RAKASTAN SUA" ensimmäisen kerran vasta nyt, kun oli jo liian myöhäistä.
Otetaas tarina alusta ja järjestyksessä:
Olimme kaksi vuotta yhdessä. Ensitapaamisemme: hän tuli pyytämään mua kahville. Näin heti että hän on pleijeri, naistenmies. Lopulta olin niin hullaantunut että muutimme yhteen. En silti halunnut olla hänen tyttöystävänsä: sanat "tyttöystävä", "poikaystävä", "seurustelu" saavat minut oksentamaan (kaksi paskaa suhdetta takana). Sovimme säännöistä: asumme yhdessä, maksamme kulut puoliksi, emme sekstaa muiden kanssa.
Lupasin hänelle, että kunhan koen hänet turvalliseksi, olen hänen tyttöystävänsä. Hän kysyi jatkuvasti, joko olen valmis. Puhuimme aiheesta monesti, selitin hänelle että olen sitoutunut ja kiintynyt häneen, mutta kaipaisin vielä pieniä parannuksia.
Hän valehteli, ei pitänyt lupauksiaan, unohti asioita eikä tajunnut tarpeitani, vaikka puhuimme joka aiheesta monesti. Silti piti sylissä ne yöt, kun oli kanssani ja halasi ja suukotteli unissaan, sanoi tykkäävänsä musta.
Yritin itse parantaa tapojani: en ollut koppava ja pinnallinen hälläväliä-tyyppi kuten ennen häntä. Opin rakastamaan aidosti, antamaan kaikkeni ja tekemään hänen elämästään ruusuista arjessakin. Onnistuin. Olin jo valmis sitoutumaan, kun...
hän petti. Itse ei vieläkään myönnä sitä, mutta hänen kaveripiirinsä on viestittänyt minulle asiasta sekä vihjaillen että suoraan jo pitkään, ja tutustuin yhteen hänen hoidoistaan sattumalta.
Kaikki romahti. Eroamme. Luultavasti.
Pelkään eniten sitä, etten pysty päästämään häntä luotani. Haluan, että hän jää, koska hänen kosketuksensa tuntuu hyvältä ja sylinsä ainoalta oikealta paikalta koko maailmassa.
Mielestäni annoin kaikkeni. Hän ei koskaan arvostanut sitä, että huolehdin hänestä käytännön tasolla (siivosin, tein ruokaa, ostin vaatteita ym lahjoja, järjestin mieluisia yllätyksiä, annoin omaa tilaa, yritin ymmärtää ja hyväksyä). Hän halusi, että suostun tyttöystäväksi, mutta ei tehnyt töitä sen eteen: jatkoi lupaustensa rikkomista ja vastuun sälyttämistä mulle.
En muuttunut missään vaiheessa homssuiseksi kotinoidaksi, päinvastoin: rakkaus sai minut kukoistamaan. Vientiä riitti enemmän kuin sinkkuaikana, mutten välittänyt: olin AINA hoidettu, laitetu ja kaunis mutten muita, vaan ainoastaan häntä varten. Ajatuskin jonkun toisen kosketuksesta tuntuu pahalta, en voi kuvitellakaan päätyväni toisen syliin. En edes nyt, kun kaikki on ohi.
Sanoin monesti rakastavani häntä, todistin sen uskomattomilla teoilla monta kertaa, annoin anteeksi kipeitä asioita, ja silti en riittänyt.
MIKSI?
Vastaukset 13
Vanhimmat
kuulostaa tutulta.tapasin ihanan miehen,kerkesimme olla kokonaiset kolme kuukautta yhdessä,mut se oli mun parasta aikaa.olin myös alussa epäilevä,pinnallinen,varauksellinen,sit nyt vasta opin ja uskalsin häneen jollain lailla luottaa ja kertoa syvimmistäkin tunteistani (mikä mulle on vaikeaa),se jätti mut.väitti ettei oo pettäny,muut syyt syynä eroon.mä tykkäsin siitä tosissani.
toisaalta hyvä ettei oltu kauemmin yhdessä,olisin vielä hullu rakastunut siihen..
En ole leijona mutta vastaan.
Leijona mies hakee valloituksia, hän testaa viehätysvoimaansa juuri niin. Leijona haluaa ihailua, jos ei sitä tarpeeksi mielestään saa niin hakee sitä muualta.
Miehenne ovat tehneet väärin. Kyse onkin nyt siitä että pystyttekö antamaan anteeksi ja uskotteko että mies pystyy muuttumaan.
Itse olen joutunut petetyksi kahdesti, tosin kyseessä ei ollut leijona mies. Toisen kanssa tuli ero, toisen kanssa asiat selvitettiin ja jatkettiin ja kaikki on nyt paremmin.
Kaikki leijonat eivät petä, teidän kohdalle on osunut huonot leijonat.
Tsemppiä molemmille! Tiedän että se on paska fiilis. Vika ei ole teissä vaan siinä joka pettää. Olen sitä mieltä että jos ihminen ei ole tyytyväinen suhteeseensa niin aukaisee suunsa ja selvittää asiat, eikä petä. Monet sitä ei vaan voi ymmärtää.
Siis aivan kuin minä olisin tuon itse kirjoittanut!!! Olen saanut kuulla muualta, että leijonamieheni on pettänyt ja olen vaikka mitä tehnyt, että hän myöntäisi asian.. Väittää asian olevan valetta... Ja sitten kun jatkuvasti laitan viestiä ja kysyn siitä hän ei edes vaivaudu vastaamaan mitään! Mekin olemme olleet yhdessä 1v 5kk..
Alussa mieheni teki kaikkensa, jotta saisi minut ja sitten kun sai ja puolivuotta oli mennyt niin hän pikkuhiljaa muuttui vaikeaksi ja naisten naurattajaksi. minäkin olen tehnyt aivan kaikkeni hänen eteensä ja tässä kiitos! nyt pistin hänet ns. ulkoruokintaan ja mietin asioita rauhassa. Itse rakastan häntä ja annan kuitenki anteeksi, koska hän ei myönnä mitään, mutta kierre tämä vaan jatkuu...
Siis aivan kuin minä olisin tuon itse kirjoittanut!!! Olen saanut kuulla muualta, että leijonamieheni on pettänyt ja olen vaikka mitä tehnyt, että hän myöntäisi asian.. Väittää asian olevan valetta... Ja sitten kun jatkuvasti laitan viestiä ja kysyn siitä hän ei edes vaivaudu vastaamaan mitään! Mekin olemme olleet yhdessä 1v 5kk..
Alussa mieheni teki kaikkensa, jotta saisi minut ja sitten kun sai ja puolivuotta oli mennyt niin hän pikkuhiljaa muuttui vaikeaksi ja naisten naurattajaksi. minäkin olen tehnyt aivan kaikkeni hänen eteensä ja tässä kiitos! nyt pistin hänet ns. ulkoruokintaan ja mietin asioita rauhassa. Itse rakastan häntä ja annan kuitenki anteeksi, koska hän ei myönnä mitään, mutta kierre tämä vaan jatkuu...
Näit itse, että hän on 'pelaaja'.
Luotit. Uskoit. Suljitko silmäsi todellisuudelta?
Muuttuiko hän todella koskaan...
Vielä: Olet ansainnut parempaa.
olet oikeassa, suljin silmäni monelta asialta. haluaisn ajatella että oikean rakkauden eteen on tehtävä kipeitäkin valintoja.
ja vaikka hän oli pleijeri, kertoi omistautuvansa yhdelle ja vain yhdelle kun sellainen tulee vastaan. sanoi että minä tunnun sellaiselta. sanoi sen hyvin aikaisessa vaiheesa, vasta 3kk ensitapaamisestamme.
osasi puhua kauniisti ja koskettavasti ja pitää hellästi sylissä.
en tajunnut ettei se riitä todistamaan aitoutta.
leijonat ovat estradien ja draamojen mestareita, tunteissaan suuria ja tarkoittavat sillä hetkellä mitä sanovat - ikävä kyllä voivat tuntea sitä samanaikaisesti myös muita tapaamiaan kohtaan. Leijona on yhden ihmisen kumppani kerrallaan, mutta vain niinkauan kunnes jotakin mielenkiintoisempaa ilmaantuu. Jotkut haluavat haaremin; pientä seikkailua muiden kanssa ja se vakkari, jonka kanssa sitten eletään. He eivät halua loukata, mutta kun yksi ei riitä. Näin varsinkin miespuoliset leijonat haluavat valloittaa.
Saattaa rauhoittua vanhemmiten mutta vain näennäisesti. Ikuinen kiihkeä tuli palaa vaikka sitä eivät kaikki näe ja ymmärrä.
Oletko jo käynyt narsistien uhrien tuki sivuilla. Onneksi pääsit hänestä eroon noinkin nopeasti, minä olin naimisissa 20 vuotta ja 3 lasta ja vasta nyt tiedän minkä kanssa.!!! Vastuun kanstamista toisen toilailuista , parisuhteen ylläpidosta ym. ja kaikesta sai vain moitteita. Pelkkää valehtelua ja nyt asuu naisensa kanssa jonka on tuntenut jo 10 vuotta ja edelleen selittää että minä heitin hänet ulos.!! Miksiköhän? Eihän hänessä ollut mitään vikaa. Älä vaan ihmeessä ota takaisin kun eroon pääsit! Ei tuo miksikään muutu!
Syytä en osaa sinulle kertoa. Leijonana voin kuitenkin kommentoida sen verran, että pelinainen olen minäkin. Nautin miesten suosiosta ja paistattelen siinä esim. baareissa. Silti olen täysin uskollinen miehelleni. En koskaan ole pettänyt häntä, en millään asteella.
Toivotan voimia heittää petollinen mies elämästäsi. Karvaasti olen itsekin saanut kokea, että kerran petturi, aina petturi.
Aurinkoista kevättä sinulle, kaksostyttö.
on että miehet eivät koskaan (tai onhan ehkä joitain kypsiä poikkeutapauksia) arvosta ns. kunnon naisia, jotka tekevät kaikkensa miehen eteen. Sellainen nainen on miehelle liian varma nakki, ja ennen pitkää itsestään selvyys, kaikki jännitys on kadonnut. Mies on sisimmässään aina ikuinen pikkupoika, ja neisten suhteen saalistaja...se eniten kiinnostaa, mikä hankalin on saada. Ikävää tekstiä, mutta näin vanhemman ihmisen kokemuksella, hyvällä tahdolla tarkoitan. Koita kestää ja jaksaa, maailma on täynnä uusia mahdollisuuksia. Tämän kokemuksen jälkeen nouset kuin Feenix lintu tuhkasta...entistä vahvempana ja myös viisaampana!
Niin se vaan on, että leijonasta (jos nyt muistakaan miehistä yleensä) ei ole yhden naisen miehiksi.) Leijona, jos kuka tarvitsee jatkuvaa jännitystä, uuden metsästystä. Jos saalis on jo varma, eihän se enää kiinnosta...Ei hän tietenkään millään pahalla, saattaa rakastaakin, mutta narsisti ja valloittaja ja aina upea mies, vanhanakin. Tähän tietoon on naiset tyytyminen, siksi se kuningas niin himoittava onkin. Vähintään aina kaksi viritystä menossä, korostan, vähintään!!
koska leijona on luonteeltaan sellainen.
Tuntuipa tutulta!
Tapsin hänet yllättäen, olimme molemmat varattuja. Hänestä tuli se aktiivisempi puoli, sähköpostia ja tekstareita tulvi tulvimalla. Tapasimme muutaman kerran, hän väitti rakastuneensa ensisilmäyksellä, tulin hänen elämäänsä kuin enkeli, kuten hän väitti, koskaan ennen ei hän ole tuntenut sellaista varmuutta ketään kohtaan, haluan naimisiin kanssasi!!!! tuli syksy ja hän vapautui, minä en ollut vielä valmis. Kerroin sen hänelle, vastaus: katsotaan nyt mitä tapahtuu.. ja tapahtuihan. Yhtenä päivänä tammikuussa tuli sähköpostia.. nyt minun on aika astua eteenpäin... olin järkyttynyt! Seuraavan viikonlopun jälkeen hän kertoi tavanneensa naisen, lähes samalla tavalla kuin minut... Hänessä on lähes kaikkea sitä kuin minussakin ? Itkin, kirosin, olin maassa... Sitten hän alkoikin taas pitää minuun yhteyttä.. en voi olla ilman sinua, kuitenkin hän on myös sen toisen naisen kanssa ja yrittää rakentaa suhdetta häneen. Kuinka hän voi, sanoo rakastavansa minua, sanoo edelleen kullaksi, toivoo pääsevänsä kanssani sänkyyn... En ymmärrä hänen toimintaansa, tietenkin se toisaalta tuntuu hyvältä, mutta kun hän toimii niin, en pääse hänestä koskaan eroon ja voi rakentaa suhdetta mieheeni uudelleen. Hän on minullekin tärkeä edelleen ja ikävöin häntä, hän vei sydämeni, en mahda mitään ja tuntuu etten pääse hänestä irti. Hän onkin sanonut, että tarinamme on kirjoitettu tähtiin! Mutta ihanaa oli leijonamiehen rakkaus se täytyy todeta! Mutta kyllä nyt sattuu valtavasti, kun ajattelen häntä toisen kanssa ja mietin välillä sitäkin, miltä hänen uudesta tuntuisi, jos hän tietäisi, ettei tämä kyseinen mies ollutkaan "vapaa" heidän tavatessaan... hänhän suorastaan leikkiin tämän toisen naisen tunteilla! Uskomaton kaveri, mutta sellaisia leijonamiehet varmaankin ovat. Heillä tulee aina olla "varanumero" valmiina, jos entinen ei enää jaksa nostaa jalustalle, sillä sitä leijonamies kaipaa todella! Tämäkin leijonani jätti vaimonsa toisen takia ja nyt sitten minut, kun tapasi toisen ja kuitenkin nyt roikkuu minussa.... Leijonamies ei osaa olla yksin, lähes heti kun hänen toinen naisensa oli lähtenyt hän aloitti uuden suhteen, ei antanut minulle aikaa tehdä rauhassa omia ratkaisujani, vaan oli kiire päästä seuraavaan kainaloon!