Kun Lipponen on ilmoittanut vetäytyvänsä politikasta. Hän oli huonoin politikko, jonka tunnen. Hän tuhosi Suomen sosiaalisen ja alueellisen tasapainon ja on ollut rakentamassa EU:sta liittovaltiota ja sotilasliittoa sekä viemässä Suomea Natoon.
Olenkin maininnut, että pyrin sijoittamaan jokaiseen kirjoitukseeni palstalla jonkin Lipposta mollaavan tekstin. Jatkan sitä, mikäli Lipponen jatkaa jollain tavalla politikassa.
Olenkin maininnut, että pyrin sijoittamaan jokaiseen kirjoitukseeni palstalla jonkin Lipposta mollaavan tekstin. Jatkan sitä, mikäli Lipponen jatkaa jollain tavalla politikassa.
Vastaukset 62
Vanhimmat
"Jatkan sitä, mikäli Lipponen jatkaa jollain tavalla politikassa."
Entäpä, jos Lipponen kääntäisikin poliittisia kannanottojaan eläkepäivillään sellaisiksi, että ne vastaisivat ihan yksi yhteen sinun käsityksiäsi?
Mollaisitko sittenkin, vai muuttaisitko mieluummin omia käsityksiäsi, ettet vain vahingossakaan olisi mistään asiasta lipposen kanssa samaa mieltä?
Pakkomielle on pakkomielle.
Katsopa vaan niin Vanhanen jatkaa edelleen Lipposen oppipoikana: todennäköisesti Matti kulkee edelleenkin kyselemässä Paavolta ohjeita asiassa kuin asiassa.
Wiljami
Mitähän saavutuksia Lipponen on saanut aikaan. Ei mainittavampaa. Tähän kastiin mahtuu 50 suomalaista politiikkoa kuten hänkin. Tämä ylistys on taas sossu-median aikaan saaannoksia.
...höppänän huvit. Luehan Oiva tämän päivän Ilkan, Suomenmaan ja Keskisuomalaisen pääkirjoitukset. Siinä Satraapit ylistivät Lipposen saavutuksia ja nostivat hänet raskaaseen valtiomiessarjaan Virolaisen, Tannerin ja Rafael Paasion kanssa.
Jostakin syystä siinä ei mainittu Kekkosta eikä Jäätteenmäkeä. Arvaatko miksi.... no siksi, koska niitä ei katsottu minkäänlaisiksi valtiomiehiksi.
(Ja Lipposen jälkeen SDP saa seuraavan puheenjohtajan, joka kisällintyönään nöyryyttää kepua mennen tullen).
Wiljami
koskaan ketään enään aleta mollaamaan.
>>> Satraapit ylistivät Lipposen saavutuksia ja nostivat hänet raskaaseen valtiomiessarjaan Virolaisen, Tannerin ja Rafael Paasion kanssa
Niinpä. Kuolleista ei puhuta pahaa.
profiilia, ettei ihmiset huomaa sinun olevan Kepuagitaattori.
... tarvinnut ennenkään noista lehdistä mielipiteitäni hakeaa. Olen aina tiennyt Lipposen surkeuden. Huippu tapahtui hänen pääministerinä pitämässään juhlapuheessa Kekkosen 100-vuotisjuhlassa, jossa hän päivänsankaria mollasi.
Anneli tuli päivänpolitiikkaan vuonna 1987, jolloin Paavoa ei huolittu edes Parlamenttiin.
Taitaapa olla, että A:n suosio vain kasvaa.
Keskustalaisena sinun pitäisi tietää, että kaikki keskustan lehdet ylistävät Lipposen valtiomiestaitoja ja pitävät häntä yhtenä merkittävimmistä suomalaisista valtiomiehistä.
Paavo Lipponen ilmoitti puoluevaltuustolleen keskiviikkona jättävänsä puheenjohtajuuden. Sitä hän on hoitanut kaksitoista vuotta. Jaksoon sisältyy Lipposen kahdeksanvuotinen pääministeriys ja sosialidemokratian pysyminen johtavana poliittisena voimana Suomessa. Näin arvioituna Lipponen on hoitanut vastuunsa esimerkillisesti.
Puheenjohtajuudesta luopuminen oli odotettu ratkaisu, jonka Paavo Lipponen oli tehnyt jo varmaan pian kevään 2003 eduskuntavaalien jälkeen. Jos hän olisi kertonut päätöksensä varhain, puheenjohtajan asema olisi oitis heikentynyt ja kilpailu manttelinperijästä olisi alkanut heti. Nyt vaarat vältettiin. SDP on pysynyt arvokkaasti käyttäytyvänä puolueena. Puheenjohtajakilvan virallinen alkaminen kolme kuukautta ennen Jyväskylän puoluekokousta tarjoaa päättäjille riittävän mahdollisuuden vaihtoehtojen harkintaan.
Kuusikymmentäneljävuotias Paavo Lipponen on itsenäisen Suomen merkittävimpiä poliitikkojamme. Hän kuuluu samaan sarjaan Väinö Tannerin, Kalevi Sorsan ja Johannes Virolaisen kanssa. Tämä takaa arvostetun osan historian sivuille.
Valtiomiehen elämä koostuu menestyksistä ja vastoinkäymisistä. Kansanvalta nostaa ja laskee. Nämä tosiasiat ovat omakohtaisen tuttuja Lipposelle. Hän varmaan iloitsee Suomen liittymisestä Euroopan unioniin ja tätä laajemmin läntiseen integraatioon. Hän on kerran tippunut vaaleissa eduskunnasta. Niukka tappio Anneli Jäätteenmäelle pääministerikilvassa kaksi vuotta sitten on niinikään vastoinkäyminen. Silti kokonaisuus on hohteikas ja syvän arvostuksen ansaitseva.
SDP:n seuraava puheenjohtaja lienee puoluesihteeri Eero Heinäluoma. Hän täyttää ensi heinäkuussa viisikymmentä vuotta. Hän on vakuuttava ja johdonmukainen mies, jonka erityisvahvuuksiin kuuluu SAK:n pitkäaikainen palveleminen. SAK:n kenttäväen tuki helpottaa pääsyä puheenjohtajaksi, mutta tehtävän saatuaan hänen yksi haaste on vetää riittävä rako ammattiyhdistysliikkeeseen. Muutoin SDP ikäänkuin joutuu SAK:n vangiksi. Tilanne olisi kiusallinen. Se alentaisi niin SAK:n kuin SDP:n uskottavuutta.
Paavo Lipponen on leimallinen sosiaalidemokraattien ja oikeiston yhteistyön rakentaja. Keskusta on muodostanut Lipposelle silmiinpistävän ongelman, jopa asennevamman. Tätä on ollut hankala selittää, sillä SDP:n ja keskustan hallitusyhteistyöllä ovat sukupolviset perinteet ja mittavat tulokset.
Uusi puheenjohtaja lienee melko neutraali yhteistyön asetelmissa. Ensimmäinen aito ongelma syntynee puheenjohtajan astumisesta ministeriksi. Hallituksen toimintakyvylle on eduksi, jos SDP:n puheenjohtaja työskentelee hallituksessa. Ulkopuolelle jääminen tulkittaisiin tietoiseksi valmistautumiseksi hallituspohjan vaihtamiseen keväällä 2007.
Keskisuomalaisen I pääkirjoitus 10.3.2005
"Keskusta on muodostanut Lipposelle silmiinpistävän ongelman, jopa asennevamman."
:D
"Uusi puheenjohtaja lienee melko neutraali yhteistyön asetelmissa. Ensimmäinen aito ongelma syntynee puheenjohtajan astumisesta ministeriksi. Hallituksen toimintakyvylle on eduksi, jos SDP:n puheenjohtaja työskentelee hallituksessa. Ulkopuolelle jääminen tulkittaisiin tietoiseksi valmistautumiseksi hallituspohjan vaihtamiseen keväällä 2007."
Keskisuomalainen on aivan oikein oivaltanut, että Heinäluoma lopettaa punamullan heti kun on tilaisuus sinipunan jatkolle.
Kepua odottaa oppositio, ellei se pysy täysin nöyränä demareille, minkä kepu tietysti tekee aivan niin kuin tähänkin saakka.
Rikkaiden tuki ja turva?
Bussin kanssa veljeilijä?
Köyhien kyykyttäjä?
Huono häviäjä?
Eläkeläisten pettäjä?
Lapsi perheiden köyhyttäjä?
ensi kesän puoluekokouksessa sen että, halutaanko jatkaa punamultaa, vai otetaanko askel NATO, kapitalismin suuntaan!
Heinähattuhan puhui koko ajan punamullan puolesta
kun ei tullut juttuun kokoomuksen kanssa.
Ja tilanne on vain huonontunut NATO puheiden vuoksi enkä ihmettele yhtään.
Onneksi hallitus pohjaa ei täällä ratkaista vaan seuraavissa vaaleissa kansa antaa vastauksen.
On kyllä kumma väite,että Keskusta on kaikessa SDP.n kainalossa vaikka sitä syytetään näilläkin palstoilla lähes kaikesta.
...
... ehdotti aikoinaan Ahtisaarta Keskustan ehdokkaaksi Ahtisaaren toiselle kaudelle. Tämä kertoo Laatikaisesta kaiken.
tai Lipponen lyö sillä puhemiehen nuijalla sinua
ohimoon,silloin et paljon paskaa puhele vaikka
olisit kuinka olevinasi.
>> Lipponen on ilmoittanut vetäytyvänsä politikasta. Hän oli huonoin politikko, jonka tunnen > Hän tuhosi Suomen sosiaalisen ja alueellisen tasapainon Jatkan sitä, mikäli Lipponen jatkaa jollain tavalla politikassa.
ja kaluaa Lipposen luitakin jo, vaikka sitä ei ole vielä haudattukkaan (lopullisesti).
"Entä pikkukonna Juhantalo, isokonna Kekkonen, alkoholisti Karjalainen, maanpetturuuteen parhaansa mukaan pyrkinyt Väyrynen ja Suomen edun vastaisesti härskisti toiminut Jäätteenmäki"
------------------------------
...ai niin, eihän hän ollutkaan kepulainen.
Yksi kaikkien aikojen suurimmista suomalaisista, valtiomiehenä kenties kaikkein suurin Väinö Tanner on Sinulle vain linnankundi. Hän joutui tosiaan istumaan vuosia "sotasyyllisenä" eli Kristuksen kaltaisena sijaiskärsijänämme, kiitos vihollisemme hirmuvallan neuvostoliiton, jonka pyrkimyksiä tässäkin asiassa suuresti avitti sen uskollinen palvelija Urho Kekkonen.
Tuo möläyksesi on törkeytensä lisäksi niin mauton, että tuollaista ei provosoimaan pyrkiessäänkään kehtaa esittää kukaan, jolla on vähääkään sivistystä ja inhimillisyyttä.
Tuollaiseen pystyy vain sellainen, josta kepun suopa on pessyt tyystin kaiken isänmaallisuuden ja muut jalommat arvot, jos noita asianomaisessa on koskaan ollutkaan, sillä nekin edellyttäisivät myös hieman sivistystä, mitä Sinuun ainakaan ei ole tarttunut enempää historian tuntemuksena kuin muunakaan tietopuolisena eikä liioin ns. "sydämen sivistyksenä", minkä mm. minä olen saanut omakohtaisesti kokea.
>> joutui tosiaan istumaan vuosia "sotasyyllisenä" eli Kristuksen kaltaisena sijaiskärsijänämme,
Täh? Tuo möläyksesi on törkeytensä lisäksi niin mauton, että tuollaista ei provosoimaan pyrkiessäänkään kehtaa esittää kukaan, jolla on vähääkään sivistystä ja inhimillisyyttä.
Tuollaiseen pystyy vain sellainen, joka on ominut ikiomaan henkilökohtaiseen käyttöönsä kristinopin, isänmaallisuuden ja muut jalommat arvot, siis täydellinen tunnevammainen narsisti. Narsistille isänmaallisuus, tietopuolinen sivistys, historian tuntemuskin ovat vain omahyväisyyden välineitä.
"Entä pikkukonna Juhantalo, isokonna Kekkonen, alkoholisti Karjalainen, maanpetturuuteen parhaansa mukaan pyrkinyt Väyrynen ja Suomen edun vastaisesti härskisti toiminut Jäätteenmäki"
----------------------------
...ainakin sinun mielestäsi!
Minua oksettaa tuollaiset korkeimman totuuden julistajat, jotka työkseen solvaa toisia ihmisiä ja jos joku yrittää tästä hienosti huomauttaa esimerkin voimin, niin saadaan melkein raivokohtaus ja ruvetaan sättimään eri mieltä olevia.
Luoja varjelkoon minua sivistymästä kaltaiseksesi!
Juhantalo on valtakunnanoikeudessa todettu varkaaksi.
Nykysuomessa kaikki haluavat sanoutua irti Kekkosesta ja hänen sontimisestaan perustulain päälle. Lapsetkaan eivät enää hiihdä UKK-hiihtoja, kuten 1970-luvulla tehtiin.
Kepujohto ei ole vastannut Väyrysen kommentteihin 10:een vuoteen. (Paavohan kiitti henkilökohtaisesti mm. kenraali Jaruselzkia puolan sotatilan julistamisesta).
Nykyinen kepujohtokin nöyryytti Jäätteenmäkeä suorassa TV-lähetyksessä eduskunnasta.
Eipä tuossa mitään totuutta tarvitse julistaa. Kunhan vain nostetaan tapahtumia, jotka ovat tosiasioita. Ja juuri sellaisia tapahtumia, jotka sininlaisesi haluaisivat poistaa historiankirjoituksesta - kuten teillä kepulaisilla on tapana.
Wiljami
...entä mitä pahaa on sanoa Tanneria linnakundiksi, onhan hän istunut linnassa suomalaisten säätämän lain perusteella ja suomalaisen tuomioistuimen määräämällä tuomiolla.
>> onhan hän istunut linnassa suomalaisten säätämän lain perusteella ja suomalaisen tuomioistuimen määräämällä tuomiolla
>> Luoja varjelkoon minua sivistymästä kaltaiseksesi!
Ja mitä pahaa on sanoa tomppeliksi sellaista, joka sanoo Tanneria linnankundiksi? Eikö ole ihan oikein sanoa sontaläjäksi puoluetta, jonka kunnallisvaaliehdokkaiksi kelpaavat tomppelit Jorma Laitinen ja Seppo Hietanen?
Melko ylittämätön. Tuosta ei itsekehussa enää paljoa alemmas vajota.
>> onhan hän istunut linnassa suomalaisten säätämän lain perusteella ja suomalaisen tuomioistuimen määräämällä tuomiolla
... oli suuri suomalainen, mutta -41 hän harhautui. Hän oli viemässä meitä Mannerheimin ja Rydin joukoissa Natsi-Saksan kumppanina hyökkäykseen itänaapuriamme vastaan. Seuksena oli Suomen talvisotaa suurempi ahdinko. Poliittinen johtaja kantaa aina vastuun päätöksistää. Asiaa ei lievennä vähääkään se, että -41 suurin osa kansasta oli samaa mieltä.
Menetimme myös länsivaltioiden tuen ja jouduimme olemaan 50 vuotta N-liiton vaikutuspiirissä. Tosin tilanteesta ei aiheutunut suurta vahinkoa Paasikiven ja Kekkosen viisaan politiikan takia.
ilmestyivät koloistaan sekä Oiva että Emeritus? heti, kun KKK ilmoitti pitävänsä viikonloppuvapaan palstoilta. Näinhän se on käynyt joka kerta. Tyhmät juttunne saavat niin ollen olla ilman pystyvää teilausta ainaki pari päivää.
... valmis keskustelemaan KKK:n kanssa palstalla. En ole tiennyt hänen vetäytyvän viikonlopuksi pois. Hän on tosin usein ilmoittanut jäävänsä kokonaan pois palstalta. Siksi ei jaksa kiinnostaa ilmoituksensa.
kysymyksiä, johin vastaksesi on ollut tasoa nolla. Sitäkö väität keskusteluksi.
Mitä tulee siihen, ettet muka tietäisi KKK:n viestiä asiasta, niin se on yhtä totta kuin se, että kun joku kirjoittaa sanan Lipponen, on siinä keskustelussa asiattomuuksineen mukana myös Oiva.
17.3.2003 Yle Teksti-TV Sivu 106/1
KOTIMAA YLE24 MAANANTAI 1/2
”Puolueet varovaisia kannanotoissaan
Eduskuntapuolueet ottivat eilen vaali tuloksen varmistumisen jälkeen hyvin varovaisesti kantaa hallituskuvioihin.
Keskustan Anneli Jäätteenmäki sanoi olevansa valmis yhteistyöhön SDP:n puheenjohtajan Paavo Lipposen kanssa.
- Minulla ei ole mitään sitä vastaan, Jäätteenmäki vastasi eilen kyselyihin.
Paavo Lipponen sen sijaan sanoi haluavansa laajapohjaisen hallituksen.
Lipposen mukaan hallituskuviot voivat tällä kerralla viedä tavallista enemmän aikaa. Sitä tarvitaan hyvän hallitusohjelman aikaansaamiseksi, hän totesi.”
byyyyhhh
Puheenvuoro täysistunnossa koskien transatlanttisia suhteita
12.1.2005 (muutosvarauksin)
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kolleegat!
Yhteistä arvopohjaa ja yhteisiä historiallisia kokemuksia on pidetty tähän asti transatlanttisten suhteiden pohjaa. Mutta tämä perusta on menettänyt vuosien mittaan merkitystään. Transatlanttiset suhteet ovat perustuneet sodanjälkeiseen turvallisuuspoliittisesti painottuneeseen asetelmaan, jossa Nato on keskeinen instituutio.
EU-Nato -akseli on edelleenkin tärkeä osa näitä suhteita. Mutta tänä päivänä Amerikan ja Euroopan väliset suhteet ovat murrosvaiheessa. USA:n ja Naton painopiste on kommunismin romahdettua siirtynyt Keski-Aasiaan. EU kehittää omaa puolustusyhteistyötään
On paljon asioita, joista USA ja EU ovat eri mieltä. Niistä täytyy uskaltaa keskustella. On tärkeää, että transatlanttiset suhteet rakennetaan jatkossakin dialogille, ei vastakkainasettelulle.
Samalla kun terroristihyökkäykset ovat lisänneet eurooppalaista ja amerikkalaista yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, ne ovat myös korostaneet ajattelun ja toiminnan erilaisuutta.
Globaaleissa kysymyksissä EU:n ja Yhdysvaltojen tulisi toimia laajemminkin yhteistyössä. Yhteistyötä täytyy syventää mm. ympäristöön, luonnon- ja humanitäärisiin katastrofeihin liittyvissä kysymyksissä. EU:n ja Yhdysvaltain tulisi yhdessä olla mukana rahoittamassa ja rakentamassa tehokkaita ennakkovaroitusjärjestelmiä riskialueille.
heh heh.... siinäpä sotakoalitiota kerrakseen... Annelikin tekee juuri, miten Lipponen vaan sanoo..
Wiljami
17.3.2003 Yle Teksti-TV Sivu 106/1
KOTIMAA YLE24 MAANANTAI 1/2
”Puolueet varovaisia kannanotoissaan
Eduskuntapuolueet ottivat eilen vaali tuloksen varmistumisen jälkeen hyvin varovaisesti kantaa hallituskuvioihin.
Keskustan Anneli Jäätteenmäki sanoi olevansa valmis yhteistyöhön SDP:n puheenjohtajan Paavo Lipposen kanssa.
- Minulla ei ole mitään sitä vastaan, Jäätteenmäki vastasi eilen kyselyihin.
Paavo Lipponen sen sijaan sanoi haluavansa laajapohjaisen hallituksen.
Lipposen mukaan hallituskuviot voivat tällä kerralla viedä tavallista enemmän aikaa. Sitä tarvitaan hyvän hallitusohjelman aikaansaamiseksi, hän totesi.”
Miksi postaat kaiken kahtena - oletko kännissä?
...
Arvatenkin luet tuon Keskisuomalaisen pääkirjoituksen, jonka "lukija~" on laittanut tuonne ylemmäs. Hyvä arviointi kepulaiselta Erkki Laatikaiselta. Kiinnitän erityistä huomiota seuraavaan kohtaan:
>> Kuusikymmentäneljävuotias Paavo Lipponen on itsenäisen Suomen merkittävimpiä poliitikkojamme. Hän kuuluu samaan sarjaan Väinö Tannerin, Kalevi Sorsan ja Johannes Virolaisen kanssa. Tämä takaa arvostetun osan historian sivuille.
ARVI LIND, UUSI LUKIJA-ASIAMIES
Erkki Laatikainen 24.12.2004
Keskisuomalainen on ainoa suomalainen sanomalehti, jolla on lukija-asiamies. Hän on julkaisijayhtiön hallituksen nimittämä, journalismin etiikkaa tunteva toimituksen ulkopuolinen ja siitä riippumaton henkilö.
Lukija-asiamiehen puoleen käännytään, jos toimituksen ratkaisu ei tyydytä. Lukija-asiamies auttaa tilanteen selvittelyssä. Hän voi antaa suosituksia, jopa julkisen huomautuksen.
Keskisuomalainen Oyj:n hallitus on kutsunut vuoden 2005 alusta lukien lukija-asiamieheksi Arvi Lindin, neljän vuosikymmenen uran Yleisradion television uutistoimituksessa luoneen journalistin, joka siirtyi taannoin reserviin. Hän on tuttu ja vakuuttava hahmo sekä rakastettu ääni miljoonissa suomalaisissa kodeissa.
Toimittaja Arvi Lind on erikoistunut paitsi uutisjournalismiin myös suomen vaalimiseen. Hän on kuulunut kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen suomen kielen lautakuntaan ja on toiminut Yleisradion kielenhuoltajana. Lind on luennoinut Sanoma Osakeyhtiön toimittajakoulussa, Helsingin, Tampereen, Jyväskylän ja Joensuun yliopistossa sekä Turun kauppakorkeakoulussa. Meriitit lukija-asiamieheksi ovat kohdallaan.
ERKKOLAISUUDESSA LEIMUAA IKILIEKKINEN TYYTYMÄTTÖMYYS
Erkki Laatikainen 27.11.2004
Sanoma WSOY:n pääomistaja ministeri Aatos Erkko julisti yhtymänsä ikiomalla valtakunnallisella Neloskanavalla viime sunnuntaina: "Suomella ei ole kunnollista ulkopolitiikkaa."
Erkon mielestä virallinen Suomi noudattaa paljolti vanhoja rutiineja. Varovaisuuden hän näkee johtuvan myös pääministeri Matti Vanhasen persoonasta.
"Olen ottanut itselleni vapauden julistaa nykyisen pääministerin kalvinistiksi." Kalvinistisuus näkyy Erkon silmissä esimerkiksi EU-politiikassa. "Kalvinisti vähättelee kaikkea hyvää ja nostaa esiin huonot asiat", Erkko murahteli.
Pääministeri sanoo puolestaan ottaneensa kalvinistisuuden kehuksi, sillä kalvinismissa korostetaan työtä, ahkeruutta ja rehellisyyttä.
KASVAVAA AKTIIVISUUTTA
Aatos Erkko on suomalainen, jonka sanomisiin kiinnitetään runsas huomio. Hän oli kauan piilossa, vältteli julkisuutta, mutta viime vuosina hänen aktiivisuutensa on kasvanut. Ehkä hän jo 72-vuotiaana tasavallan lähes ainoana ylimyksenä katsoo roolinsa edellyttävän linjanvetoa.
Perinne on vahva, sillä Aatos Erkon isoisä Eero Erkko oli Helsingin Sanomien perustajia. Tätä ennen hän oli toiminut sanomalehti Keski-Suomen, joka myöhemmin jalostui Keskisuomalaiseksi, päätoimittajana Jyväskylässä. Aatos Erkon isä Eljas Erkko muistetaan maamme ulkoministerinä vuosina 1938?39, siis talvisodan kynnyksellä.
KOLME ERKKOA, KOLME RADIKAALIA JA TYYTYMÄTÖNTÄ PERSOONAA.
Eero Erkko haastoi yhteiskunnan uudistukseen nuorsuomalaisena ja liberaalina poliitikkona sekä sanomalehtimiehenä. Eljas Erkko edusti jo muhkean varakasta sanomalehdenkustantajaa, jolla oli mahtavan lehtiyhtiön omistajan valta, jota hän käytti myös käytännössä päätoimittajan tuolilta. Aatos Erkolla on ollut isänsä elkeet.
Erkkolaisuuteen kuuluu potkiva ristiriita poliittisen vallan kanssa. Eero Erkko Keski-Suomen päätoimittajana kritikoi Jyväskylän poliisia niin, että jymäkkä puhkesi avoimeksi. Konstaapelit erotettiin, joten sanan mahti puri jo 1800-luvun lopulla. Eero Erkon panos itsenäisyyttään hakeneessa Suomessa oli suuri ja monin tavoin kunnioitettava. Hän oli aidosti edistyksellinen henkilö.
VASTAKARVAISUUTTA ALUSTA ALKAEN
Eljas ja Aatos Erkko ovat olleet vastakarvaisia oman aikansa toteutetulle ulkopolitiikalle. Molempien herrojen silmissä Urho Kekkonen edusti torjuttavaa ja kavahdettavaa voimaa, jonka valtaannousu oli estettävä. Kansalaiset halusivat toisin. He tahtoivat Urho Kekkosen ja hänen politiikkansa, myös ja nimenomaan ulko- ja turvallisuusasioissa.
Erkkojen nuorsuomalaisuudesta siinnyt, ensiksi edistys-, sitten kansan- ja lopuksi liberaaliksi puolueeksi muuntunut liike on kuihtunut olemattomaksi. Sen sijaan sen kilpailija ja yhteistyökumppani keskusta on yhä vahva ja elinvoimainen tekijä. Se on maamme suurin puolue, jota pääministeri Vanhanen edustaa.
Erkon ja sen sanomalehdistön nuivassa, monesti vihamielisessä asenteessa keskustaan saattaa huokua tappion kärsiminen kansalaisten luottamukseen perustuvassa yhteiskunnallisessa kilvoittelussa. Kun demokratian vaalikentillä ei ole pärjätty, jäljelle jää median mahti eikä se ole ihan vähäinen. Ihmiset osannevat iloita, kun maamme ei sentään ole vielä Italia, jossa poliittinen ja median valta on keskittynyt samoihin kammareihin.
IDÄN TUULET ON KARSITTAVA
Ministeri Aatos Erkon oikeaksi ja todelliseksi mieltämä ulkopolitiikka lienee lähellä Paavo Lipposen, Max Jakobsonin ja Alexander Stubin haavemaailmaa.
Suomi on rakennettava niin tiiviiksi lännen muurin osaksi, ettei idän arojen tuulia tarvitse haistella. Tässä on ammottava aukko siihen, mitä presidentit J. K. Paasikivi, Urho Kekkonen ja Mauno Koivisto ovat edustaneet. Valtiomieskolmikko korosti Suomen idänpolitiikan arvoa. He kokivat sen mahdollistavan myös etujemme toteuttamisen lännessä.
Kun ministeri Erkon lukuisia lausumia punnitsee kokonaisuutena, niissä on punainen lanka, karhea ja alinomainen tyytymättömyys siihen, millainen isänmaamme Suomi on tänään. Harvoinpa Aatos Erkko on ylistänyt maamme saavutuksia. Mieleen muistuu lähinnä Paavo Lipposen kehuminen.
Ja jos erkkolaisuudessa on tehtävä valintoja, ne kallistuvat pääkaupunkiseudun pitkäaikaisen ykköspuolueen sosiaalidemokraattien hyväksi. Tämä voi olla liiketaloudellisetkin seikat muistavaa tarkoituksenmukaisuusharkintaa. Vuoden 2000 presidentinvaaleissa Aatos Erkko osallistui julkisesti Tarja Halosen kampanjan rahoittamiseen. Tällainen vuorovaikutuksellisuus auttaa yhtymän sanomalehtien päätoimittajia valitsemaan kirjoittelunsa sävyn viisaaksi.
Jopa Esa Härmälä MTK:sta vetäisi, että Lipposen aikana maatloudestakin pidettiin sentään huolta, mutta nyt ei. MTK:ssa muistettaneen myös se, kuinka Lipponen tuli puhemiehenäkin Korkeaojan avuksi, kun meinasi 141-tuet tyssätä tykkänään. Lipponen sanoi, että hoitaa homman prodin kanssa ja niin myös teki.
Varauksettomimmin Lipposeen ihastui Geroge W Bush. Ja olisittepa nähneet kuinka iloiseksi tämä teki Lipposen. Niin iloista miestä saa kauan hakea.
... oli se , joka esitti lehdessään Martti Ahtisaaren valitsemista Keskustan presidenttiehdokkaaksi. Tämä kertoo hänen poliittisen älynsä.
Niin kertoo tuo mainitsemasi asia paitsi Erkki Laatikaisen poliittisesta älystä, myös hänen arvomaailmastaan. Hänen älynsä on siis varsin briljantti - lähes kuin Lasse Lehtisellä - ja arvomaailmansa varsinkin kepulaiseksi poikkeuksellisen terve, lähes yhtä ihanteellien kuin arvostetulla ja palkitulla journalistilla, tunnetulla todenpuhujalla Tapani Ruokasella. Molemmat - niin äly kuin arvomaailma - aivan toista luokkaa kuin esim. jollakin Oiva Härkösellä.
VASTAKARVAISUUTTA ALUSTA ALKAEN
Eljas ja Aatos Erkko ovat olleet vastakarvaisia oman aikansa toteutetulle ulkopolitiikalle. Molempien herrojen silmissä Urho Kekkonen edusti torjuttavaa ja kavahdettavaa voimaa, jonka valtaannousu oli estettävä. Kansalaiset halusivat toisin. He tahtoivat Urho Kekkosen ja hänen politiikkansa, myös ja nimenomaan ulko- ja turvallisuusasioissa.
Erkkojen nuorsuomalaisuudesta siinnyt, ensiksi edistys-, sitten kansan- ja lopuksi liberaaliksi puolueeksi muuntunut liike on kuihtunut olemattomaksi. Sen sijaan sen kilpailija ja yhteistyökumppani keskusta on yhä vahva ja elinvoimainen tekijä. Se on maamme suurin puolue, jota pääministeri Vanhanen edustaa.
Erkon ja sen sanomalehdistön nuivassa, monesti vihamielisessä asenteessa keskustaan saattaa huokua tappion kärsiminen kansalaisten luottamukseen perustuvassa yhteiskunnallisessa kilvoittelussa. Kun demokratian vaalikentillä ei ole pärjätty, jäljelle jää median mahti eikä se ole ihan vähäinen. Ihmiset osannevat iloita, kun maamme ei sentään ole vielä Italia, jossa poliittinen ja median valta on keskittynyt samoihin kammareihin.
IDÄN TUULET ON KARSITTAVA
Ministeri Aatos Erkon oikeaksi ja todelliseksi mieltämä ulkopolitiikka lienee lähellä Paavo Lipposen, Max Jakobsonin ja Alexander Stubin haavemaailmaa.
Suomi on rakennettava niin tiiviiksi lännen muurin osaksi, ettei idän arojen tuulia tarvitse haistella. Tässä on ammottava aukko siihen, mitä presidentit J. K. Paasikivi, Urho Kekkonen ja Mauno Koivisto ovat edustaneet. Valtiomieskolmikko korosti Suomen idänpolitiikan arvoa. He kokivat sen mahdollistavan myös etujemme toteuttamisen lännessä.
Kun ministeri Erkon lukuisia lausumia punnitsee kokonaisuutena, niissä on punainen lanka, karhea ja alinomainen tyytymättömyys siihen, millainen isänmaamme Suomi on tänään. Harvoinpa Aatos Erkko on ylistänyt maamme saavutuksia. Mieleen muistuu lähinnä Paavo Lipposen kehuminen.
Ja jos erkkolaisuudessa on tehtävä valintoja, ne kallistuvat pääkaupunkiseudun pitkäaikaisen ykköspuolueen sosiaalidemokraattien hyväksi. Tämä voi olla liiketaloudellisetkin seikat muistavaa tarkoituksenmukaisuusharkintaa. Vuoden 2000 presidentinvaaleissa Aatos Erkko osallistui julkisesti Tarja Halosen kampanjan rahoittamiseen. Tällainen vuorovaikutuksellisuus auttaa yhtymän sanomalehtien päätoimittajia valitsemaan kirjoittelunsa sävyn viisaaksi.
Lipponen jättää puolueensa puheenjohtajan tehtävät omasta tahdostaan, omiensa ja muidenkin kunnioittamana valtiomiehenä. Hän on itsenäisen Suomen merkittävimpiä politikkoja, ja jää arvostettuna historiaamme, niinkun Erkki Laatikainen näkyy sanovan.
Jäätteenmäki joutui jättämään puolueensa puheenjohtajan paikan vastoin tahtoaan, törttöilyjensä takia palliltaan potkaistuna, ja hänen itsensä ja kepun onneksi häntä kohtaa historiassa armelias unohdus.
Tässä oleellinen ero puoluejohtajien välillä. Puolueettomalta tarkkailijalta ei jää huomaamatta, että sama ero näkyy myös puolueissa.
Lipponen tuli poliittisen tiensä päähän omien vajavaisuuksiensa vuoksi. Kuppi oli tullut täyteen. Hänellä ei ollut enää mitään mahdollisuuksia jatkaa SDP:n puheenjohtajana. Jos hän olisi yrittänyt, SDP:ssä olisi syttynyt täysi kapina.
Kun Bilderberg Lipponen vetäytyy loppuu SDP oikeistopolitiikka!
vAPISKAA!
avauksiisi edes yhden keskusta sanan, jotta jotenkin juttusi liittyisi tämän palstan aihepiiriin. Olet pelkkä mulkku tuossa Lippos-vihassasi!
Lipponen oli tyylittömästi kepu-vastainen. Hän jopa pääministerinä eduskunnan edessä hukkui nimeltä mainiten kepulaista kansanedustajaa.
Onneton mies - toistan - huonoin tuntemani suomalainen poliitikko.
haukkumisella sitä, ettei jonkun tupeen alla liiku mitään? Mutta ei se silti pelasta sinua siltä, ettet raukka tajua, mitä tarkoittaa "keskustele Suomen Keskustasta ja sen harjoittamasta politiikasta". Olet niín vihasi sokaisema, että suosittelen pikku kurssia siellä lähelläsi olevassa paikassa Kellokoskella.
Lipponen on vielä onnettommpi poliitiikko kuin Ahtisaari, josta olen julkaissut laajan kirjoitukseni. Ahtisaaressa minua erikoisesti hävetti se röyhkeys, jolla hän ratsasti peresidentiksi silloin vallinnutta poliitikkojen vastaista kansalaismielipidettä hyväksi käyttäen.
Ahtisaari nynnerönä ei saanut kuitenkaan aikaan paljon vahinkoa maallemme, sen teki Lipponen.
...sekä Lipponen että Ahtisaari ovat saaneet enemmän kansainvälistä arvostusta osakseen kuin kaikki kepulaiset poliitikot yhteensä.
Ja lopultahan tämän arvostuksen pohjalta historiankirjoituskin laaditaan. Historiankirjoituksesta puheenollen: onkohan se Isohookana-Asunmaa jo saanut valtion rahoilla tuetun UUDEN keskustan historiikkinsä jo valmiiksi. Kuulemani mukaan 1960-1980 lukujen tapahtumat pitää kirjoittaa kokonaan uusiksi. Arvaatko Oiva miksi ne kirjoitetaan uusiksi?
Wiljami
on surkea yritelmä matkia KKK:n ansioitunutta tutkielmanomaista sarjaa Kekkosesta. Niillä kahdella kirjoitussarjalla on eroa kuin yöllä ja päivällä KKK:n eduksi. Kun et edes pysty tosiasioilla esiin tulemaan, niin noilla pelkillä antipatioilla ei pitkälle pötkitä, ainkaan muualle kuin karkuun.
Kirjoitukseni Ahtisaaresta oli lainauksia hänen presidenttikautenaan ilmestyneistä lehtikirjoituksista. Niin kuin kerroin, minulla on noin 600 Ahtisaaren vastaista lehtileikettä. Häntä tukevia ei enää ilmestynytkään puolen vuoden presidenttiyden jälkeen. Mnun kokoalmani alkaa juuri tuosta puolen vuoden ajasta.
Oma puoluekin hylkäsi hänet toiselta kaudelta. Lipposta pidän suurimpana syntisenä Suomen politiikassa, mutta hänen suurin oivalluksensa oli estää Ahtisaari tulemasta sossujen presidenttiehdokkaaksi toiselle kaudelle.
suurin osa niistä lehtileikkeistä on omiasi, joten siinä sen kirjoittelun pohja. Vertaa huviksesi lähdeaineistojenne pätevyyttä, sinun ja KKK:n. Vastakkain on historiantutkijoiden todelliset tutkimukset ja sinun lehtileikekokoelmasi. Voin vain todeta, että paljon häviät vertailussa. Pelkkä viha ei riitä tutkimuspohjaksi.
...kumman "tutkimuksissa" on itserakkautta enemmän: Väyrysen vai Oivan. Molemmilla tuntuu olevan keskeinen lähdeaineisto omat mielipiteet.
Wiljami
... kirjoittivat siis niin paljon tosiasian ulkopuoleleta ja antipatiaa Ahtisaaresta. Laaja kirjoitukseenihn perustuu lainauksiin Lehdistä.
KKK:n kirjoitukset Kekkosta perustuu Kekkoseen nuivasti suhtautuvaan kirjaan, josta KKK on lainannut Kekkosen mollaamiseksi sopivimmat kohdat. Minä teen juuri niin lehtikirjioitusten suhteen, mutta en pyrikään väittämään sitä tutkielmanpmaiseksi niinkuin KKK, Minä tuon sumeleimatta esiin Ahtisaaren suuret puutteet tasavallanpresidevtin viran hoidossa.