moi!
olen ollut ihastunut (?) erääseen poikaan jo 1,1 vuotta eli yli vuoden. poika ei pidä minusta ja luulin, että tämä tieto saisi minut unohtamaan pojan, mutta ei. en pysty ja aikaa on jo kulunut. pidän pojasta joka päivä enemmän ja enemmän, kun näen hänet minua itkettää ja kun ajattelen häntä, minua sattuu. olen kiintynyt häneen todella lujaa. en ole koskaan tuntenut samoin. ennen olin ollut ihastunut vain n. kuukauden, nyt on mennyt jo yli vuosi ja minua sattuu aivan hirveästi pojan miettiminen. sydämeen sattuu. kun kävelen kaduilla, joilla olin joskus hänet nähnyt, muistan heti sen tapahtuman ja näen sen edessäni. tämä poika opetti minulle tietämättään jotakin sellaista, mitä en ennen tiennyt edes olevan olemassa. hänen kotinsa ikkunoista tuleva pehmeä valo saa sydämeni lyömään nopeammin. toisaalta tämä tunne on ihana, mutta toisaalta kuolisin mielummin kuin, että menisin kihloihin jonkun toisen kanssa, sillä olin yrittänyt ihastua toisiin poikiin, mutta huomasinkin, että etsin niistä vain samaa kuin oikeasta rakastetustani. mitä minulle tapahtuu? en haluaisi koskaan unohtaa poikaa kuitenkaan, sillä silloin elämäni olisi.. sitä on vaikea kuvailla sanoin. koko tämä teksi oli vaikea kirjoittaa, koska en vain osaa kuvailla näitä asioita.
vaikka rakastuisinkin toiseen mieheen, etsin siitä uudesta niitä samoja piirteitä kuin rakastetustani ja ajatukseni silti palaavat vanhaan. mitä minä teen? tämä tilanne on niin.. omituinen..olen muuten yrittänyt unohtaa, mutta siitä ei tullut mitään... KIITOS TODELLA PALJON AVUSTA!
olen ollut ihastunut (?) erääseen poikaan jo 1,1 vuotta eli yli vuoden. poika ei pidä minusta ja luulin, että tämä tieto saisi minut unohtamaan pojan, mutta ei. en pysty ja aikaa on jo kulunut. pidän pojasta joka päivä enemmän ja enemmän, kun näen hänet minua itkettää ja kun ajattelen häntä, minua sattuu. olen kiintynyt häneen todella lujaa. en ole koskaan tuntenut samoin. ennen olin ollut ihastunut vain n. kuukauden, nyt on mennyt jo yli vuosi ja minua sattuu aivan hirveästi pojan miettiminen. sydämeen sattuu. kun kävelen kaduilla, joilla olin joskus hänet nähnyt, muistan heti sen tapahtuman ja näen sen edessäni. tämä poika opetti minulle tietämättään jotakin sellaista, mitä en ennen tiennyt edes olevan olemassa. hänen kotinsa ikkunoista tuleva pehmeä valo saa sydämeni lyömään nopeammin. toisaalta tämä tunne on ihana, mutta toisaalta kuolisin mielummin kuin, että menisin kihloihin jonkun toisen kanssa, sillä olin yrittänyt ihastua toisiin poikiin, mutta huomasinkin, että etsin niistä vain samaa kuin oikeasta rakastetustani. mitä minulle tapahtuu? en haluaisi koskaan unohtaa poikaa kuitenkaan, sillä silloin elämäni olisi.. sitä on vaikea kuvailla sanoin. koko tämä teksi oli vaikea kirjoittaa, koska en vain osaa kuvailla näitä asioita.
vaikka rakastuisinkin toiseen mieheen, etsin siitä uudesta niitä samoja piirteitä kuin rakastetustani ja ajatukseni silti palaavat vanhaan. mitä minä teen? tämä tilanne on niin.. omituinen..olen muuten yrittänyt unohtaa, mutta siitä ei tullut mitään... KIITOS TODELLA PALJON AVUSTA!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Juuri nyt Sinusta tuntuu, ettet koskaan pysty häntä unohtamaan, mutta kyllä hän aikanaan unohtuu tavatessasi Sen Oikean rakastettusi. Sinulla ei kuitenkaan ole kiire mihinkään, tämä suloisen kalvava ihastumisen tuska kuuluu nuoruuteen ja teini-ikään. Helli rakkauttasi rauhassa haaveissasi, ei sinun tarvitsekaan vielä ihastua kehenkään toiseen. Opit samalla tuntemaan itseäsi ja sitä, mikä sinua miellyttää.
Yritä kääntää ihastumisen tunne täysin positiiviseksi ja päästää turhauttavasta kivusta ja epätoivosta irti, sillä se vain syö energiaasi turhaan - puhdas kaunis rakkauden vaaleanpunainen energia sen sijaan kasvattaa sen moninkertaiseksi! Muista positiivisten ajatusten uskomaton voima! Kaunista kevättalven jatkoa Sinulle!
KIITOS todella paljon! ja hyvää kevättä Sinullekin!