kipeä, ettei sitä saa aukikaan niin tartteis vähän lohdutusta, ei muuta. Pussailut on kaukana mielestä!
Sillon kun suu on niin
Anonyymi
15<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Voi sua. Parane pian.
Miksi vastaat trollille.
Kiitos. On noi antibiootit alkaneet vaikuttaa onneksi!
Hän vastasi aloittajalle -ei sinulle!
Voi voi rassukkaa, kun on vaikea myöntää olevansa väärässä. Aloittaja on nainen, vaikkei sillä mitään merkitystä ole aloituksen kannalta. Jos luet sen tarkkaan huomaat, että se on ajatelma eli aforismi. Eli se ei ole mikään viesti sinulle.
Nämä kaikki on ilmoitettu ylläpitoon. Jos eivät häviä niin ovat peräisin sieltä.
Ymmärrän olotilasi. Ei ole välttämättä hyvä yhdistelmä kun on yksin ja sairastaa. Mulla tulee aika avuton olo silloin, mutta ei ehkä ihan flunssasta enää. Nyt kuitenkin muutamana iltana olen kokenut kuolemanpelkoa. Sitä pelkää, ettei toivu enää. Mutta toipuu sitä, vähitellen. Ei vaan tunnu helpolta se odottaminen aina. Ja ikäväkin vaivaa. Toivottavasti suusi paranee pian aapee!
No ehkei mun olotila ollut niin alakuloinen, kuin aloituksesta voi päätellä. Olenhan isommistakin jutuista yksin selvinnyt. Olen vähän kuin kissat, että vetäydyn omiin oloihini kipeänä, enkä halua että kukaan katselee.
Aloitus oli enemmänkin viittaus edellisen illan aloitukseen, jota varmaan kohde ei ollut edes lukenut. Silloin olo oli pahimmoillaan. Nyt antibiootit jo vaikuttavat.
Miksi kirjoittelet näistä vanhoista naisista, ottaako pakit luonnon päälle vai
No et sinäkään kovin viehättävältä tunnu. Hoet noita nimiäkin koko ajan., vaikka mikään niistä ei osu kohdalleen. En myöskään ole mies, jota seuraavaksi ajattelit tarjota. Enkä tietääkseni ole kenellekään kateellinen! Terveisin aloittaja.
P.S. Voit jättää kirjoitukseni lukematta. Nämä eivät ole tarkoitettu sinulle.
Sitä saattaa parikymppisenä tuntea olevansa superihminen joka elää ja elää ja elää rajattomasti vuosia.
Itselle tuli joskus kun olin joku 21 v angiina ja oli vaikea niellä ja avata suuta. En vaan tajunnut että olin niin sairas kuin olin.
pidin tavallista rajumpana nuhakuumeena enkä millään tajunnut mitä ihme häly ja hätä lääkärillä on kotoa hälyttää mut ensin verikokeisiin ja sitten 2 tuntia myöhemmin ensiavusta soiteltiin että nyt tänne heti. Lääkärin täytyy nyt tutkia sut.
En tajunnut tilanteen vakavuutta edes ensiavussa kun lääkäri sanoi että nyt on selainen tilanne että hän ei voi laskee mua nyt kotiin, vaan lähettää keskussairaalaan.
Keskussairaalassa ensiavussa olin varma että on tapahtunut erehdys. Kun yöllä ensihoitajat herätteli keskussairaalan ensiavusta olin varma että "jes, nyt pääsen vihdoin kotiin täältä!"
Mikä pettymys olikaan kun kuulin että mua ollaankin siirtämässä infektio-osastolle eristykseen. Ihmettelin että mitä? Mulla on vaan vähän enempi kurkku kipeä ja korkeampu kuume. ei iso juttu.
Sitten kun tajusin että olen jossain tartuntatautien osastolla jonne kuljetaan ulkokautta jos vierailijoita tulee ja lääkärit on hanskat, maskit ja kaikki suojavarusteet päällä kun tulee mun luo. Desinfioi kätensa huolella ennen kuin tulee lähellekään mä mietin että; MITÄ VITTUA??
Aloin vasta kuumeen laskiessa alle 39 asteen päästä siihen kuosiin että jaksoin alkaa kyseleen että mikä kuoleman sairaus mulla on kun kaikki heiluu kauheet suojavarusteet päällä mun lähellä.
Selvää vastausta en saanut, mutta kysymyksiä tuli että mistä ihmeestä olet saanut tartunnan. Lopulta kun pääsin kotiin sain sairauslomatodistuksen ja antibioottikuuriin lääkemääräyksen niin luin lapuista Streptokokki A
Otin selvää että tuo on joku nielutulehduksen, keuhkokuumeen ja tulirokon aiheuttaja...
ilmeisesti aika ärhäkkä kun sairaalaan lähdin niin pirun nopee. Kannattaa ottaa vakavasti vaikka välillä joku saatttaa höröttää täälläkin jonku valituksille mutta ei sitä tiedä kuule että mikä tauti siellä luuraa tavallisen kuumeen ja kurkkukivunkin takana
Tiedän hyvin miltä tuntuu olla isossa sairaalassa. Mäkin heräsin kerran sellaisessa niin, että rintakehä oli tikkejä täynnä. Kukaan ei vaivautunut kertomaan mitään ja olin niin peloissani etten uskaltanut kysyä. Lääkäri kävi tuppisuuna silmäilemässä sängyn päädystä kerran päivässä. Tilanpuutteen takia jouduin olemaan miesten kanssa samassa huoneessa. Oli kiva kun pääsi elävänä kotiin. Ja tulihan sinne kotiin se epikriisi josta voi lukea mitä oli tehty 😁
Eipä se sairaala siinä se ongelma ollut vaan se että piti istua, piti kävellä, piti siirtyä sinne ja tänne. liikkua autoon, liikkua autosta ulos, nousta istumaan jne.
yli 39 asteen kuumeessa kun ei kauheesti tekis mieli hilata itseään mihinkään muuhun asentoon kuin vaakatasoon. Makuulleen pyrinkin ja koti merkitsi minulle rauhassa nukkumista ilman piinaavia hoitajia ja lääkäreitä jotka pakottaa kokeisiin ja istumaan ja syömään ja vaihtaan sänkyä ja rakennusta missä nukkuu ja autoa.. ja ja ja…
Kuumeiselle kiusantekoa. Olisinkin ollut varmaan aika kiukkunen, jos en olisi ollut niin uupunut ja kuume vienyt kaiken energian niin ettei suuttumiselle ollut enää voimia.
Enkä+mä+niin+nuorena+tyttönä+kuin+21+v+edes+tajunnut+että+Streptokokki+A:han+kuolleisuus+on+15%+ja+se+on+sairaalaympäristössä+todella+harvinainen+tartunta+aikuisella+ihmisellä.
Kerran selkäkipuisena vietin yhden päivän terveyskeskuksessa ja olin tosi onnellinen, kun pääsin sieltä kotisohvalle löhöilemään. Kaikkein paras oli, kun piti mennä röntgeniin toiselle puolelle isoa rakennusta niin se piti tehdä itse kävellen. En vieläkään ymmärrä logiikkaa. Selkä oli niin kipeä, että pelkäsin lyyhistyväni matkalla, mutta heillä ei kuulemma ollut mitään apuvälineitä kävelyyn. Kun pyysin apua siihen että olisin päässyt sängystä ylös vessaan mennäkseni tuli pari hoitajaa sängyn viereen ja vääntäydyin siitä vaivalla itse kontalleni lattialle ja siitä sängystä tukea ottaen ylös heidän katsellessa. No kai seuraavaa sitten osasivat neuvoa miten sängystä päästään kipeän selän kanssa ylös.
Pitää olla tosi kipeä, että viitsii tuollaiseen kohteluun mennä.