Miten saada turvallisuudentunne takaisin?

Olen ollut vähän samankaltaisessa tilanteessa. Perusturvallisuuteni ei ole palautunut vielä kolmen vuoden jälkeen.

Älä kuitenkaan puhu itsestäsi "psykoosisairaana." Sillä leimaat itsesi ja ihan väärällä tavalla. Arvosta kokemuksiasi ja tietoasi.

Kuutta kertaa ei kukaan joudu pakkohoitoon ymmärtämättä täysin syytä. En usko että lähtö koskaan nyt ihan milloin tahansa tulee, vaikka varsinainen syy olisikin lähinnä lääkärin tai jonkun toisen ihmisten pehmoisessa päässä tai siinä, että ihminen on niin laitostunut, ettei oikein osaa katkaista siteitään fyysistä ja psyykkistä koskemattomuuttaan loukkaaviin ihmisiin.. Itse lopetin jo kerrasta hoitosuhteeni ja laitoin estot Kanta-järjestelmään. Turvallisuudentunteeni ei koskaan palaa, eikä siihen ole välttämättä kovin vahvoja perusteitakaan. Ihmiset eivät ole keskimäärin kovinkaan viisaita, älykkäitä tai hyväntahtoisia. Monet asiantuntijana toimivat ihmiset eivät oikeasti tajua mitään aiheesta, johon ovat erikoistuneet. Koko mielenterveyden hoito pohjautuu enemmän tietyn ammattikunnan fantasioille, joita rahoitetaan lääkeyhtiöiden miljardivoitoilla, kuin oikealle empiiriselle näytölle. Sillä tavalla maailma toimii ja siihen kannattaa yrittää jotenkuten sopeutua. Älä luota yksinkertaisiin, autonomiaasi loukkaaviin puoskareihin. Se on hyvä opetus, eikä siitä kannata pyrkiä eroon tuudittautumalla valheelliseen turvallisuudentunteeseen. Se ei ole mielisairauden oire eikä paranoiaa, kuten sinulle on opetettu. Jotkut ihmiset ja systeemit ovat ihan oikeasti epäluotettavia ja toimivat sinua vastaan. Sinuna lopettaisin hoitosuhteen, muuttaisin paikkakuntaa, lopettaisin Kanta-järjestelmän käytön ja hankkisin muuta sisältöä elämään kuin fiktiivisen sairauden sairastamisen.

"Turvallisuudentunteeni ei koskaan palaa, eikä siihen ole välttämättä kovin vahvoja perusteitakaan. "

Minäkin tiedän, että "lähtö ei tule ihan koska tahansa". Olen katkaissut kaikki siteet siihen järjestelmään. Eikä tule tapahtumaan enää sellaista, että heille tulisi peruste lähettää hakemaan minua. Olo on kuitenkin edelleen aika sietämätön. Tuntuu että koti ei ole koti, minut on merkattu muista erilaiseksi, olen niitä joilla ei ole oikeutta olla rauhassa kotonaan. Eikä missään. Jos "he" vain päättävät. Muilla se oikeus kuitenkin on.

Muille ei voisi koskaan sattua sitä mitä minulle, ja se on omaa syytäni. Näinhän ei ole. Kokemus on sama kuin raiskatuilla kai yleensä, mitä olen kuullut. Minulla se tapahtui psykiatrisen järjestelmän taholta.

Anonyymi
16.8.2019 13:50

Tuli terve- ja sairas sanoista mieleen että tavallaan voisin ajatella että psyykeongelmaisia voisi paremmin kuvailla sanalla poikkeava kuin sairas. Johtuen siitä että ei ole varsinaista sairautta, sattuu vaan aivotoiminta olemaan erilaista kuin ns. terveillä ihmisillä. Ja sieltä se aivoista turvattomuudenkin tunne tulee.

Katsokaa kotimainen elokuva - Siunattu hulluus. Se herättää ajatuksia todellakin. Kuka on "hullu" ja kuka on hullu ?

Se kun kukaan ei välitä edes sulla 23 vuotta sopineesta lääkityksestä mitään vaan lyödään kaiken maailma eri neuroleptit ym .deprakinet ja muut turpaan. Joo, siis tiedän,että jos tilanne menisi niin,että joku haluaa minut pakkohoitoon niin diagnoosin perusteella on mahdollista tehdä minulle mitä vaan.Se riittää jos joku haluaa tehdä niin,joko omainen tai terveydenhuoltohenkilökunta. Diagnoosini mahdollistaa sen,että minulle voidaan tehdä ihan mitä vaan.
Luottamus ja turvallisuudentunne eivät tule takaisin.Toisaalta tässä maailmassa turvallisuudentunne on vaan harhaa,sanovat muut.Mutta se ei poista sitä ,että sinulla on suurempi turvattomuuden tunne .Se kun joku mielenterveysdignosoimaton sanoo,että kun meille kaikille voi tapahtua mitä vaan,niin se ei ole sama asia,kuin mitä psykoosi-diagnosoidulle voidaan tehdä ihan milloin vaan.

Luottamalla Jumalaan.
Jumala ei luonut ihmistä vain siksi että ihminen olisi suojaton ja kärsivä.
Jumalalla on suojelusenkeleitä.
Missä ikinä kuljetkin ja mitä ikinä sattuukin, on kanssasi suojelusenkeli.
Kiitä Jumalaa siitä, mitä olet saanut.

Lukekaapas noita narsisti topiikkeja ja voiko terapia viedä itsemurhan partaalle.

Keskustelua hoidoista, jos sinulla on narsisitisia piirteitä. Gustav Schulman toteaa mm. Narsistin uhrit sivuilla julkaistuissa artikkeleissa, että hoidot ovat tunteiden sietokyvyn kasvattamista. Ja että hoidoissa negatiivinen transferenssi on pakollinen sekä että väkivaltakokemusten on aktualisoiduttava hoitosuhteessa. Jos sinulla on siis ollut vaikkapa elämän kriisitilanteessa piirteitä, olet voinut joutua prosessiin jossa niitä tutkitaan kuinka siedät väkivaltatriggereitä - ja jos et siedä, raivostut niin koetko, että sinua pidettäisiin yhteiskunnallisesti vaarallisena ja siksi sinä olet pakkohoidossa.

Toisaalta kuka ei reagoituisi vökivaltatilanteessa joissa menee sietokyky..

Mulla alkaa kohta keittää se että tuppaat sitä narsismia ja Schulmania joka paikkaan!

- ystävyydellä

normien mukaan?

elän normien mukaan, enkäytä päihteitä, syön terveellisesti, liikun kohtuullisesti,
olen normipainoinen, silti sekään ei estä kuntoutumista.

siis... on pakko kuntoutua vuodesta toiseen, pysähtyneisyyttä ei sallita,

siten estetään pakkotoimenpiteet, mutta on se raadollista, kun pitää
olla paremmassa kunnossa henkisesti ja fyysisesti kuin moni normi.

tuo on vaan jännä, mikä on "normi" hoitohenkilökunnan mielestä.

Ohjeita on annettu kyllä miten paniikkikohtauspotilaita kohdellaan,mutta jos papereissa lukee skitosfrenia ja saat paniikkikohtauksen ja sinut sidotaan kiinni ja tajuat,että edes läheisin ihmisesi ei voi auttaa ja sitten kiidätetään sairaalaan,jossa kidutetaan nauretaan ja tungetaan väkisin naamaan lääkkeitä sidottuna. Kukaan ei auttanut,auttaisiko tänään?? Mitäköhän??
Ei varmaan auttaisi vaikka olen sanonut kyllä,että en anna enää anteeksi kenellekään noin sairasta käytöstä.

"Mutta se ei poista sitä ,että sinulla on suurempi turvattomuuden tunne .Se kun joku mielenterveysdignosoimaton sanoo,että kun meille kaikille voi tapahtua mitä vaan,niin se ei ole sama asia,kuin mitä psykoosi-diagnosoidulle voidaan tehdä ihan milloin vaan."

Suurin osa ihmisistä kulkee ympäri harhaisen turvallisuudentunteen vallassa. Turvallisuudentunne heikkenee mm. taloudellisen aseman myötä, köyhillä on turvattominta joka suhteessa. Puhumattakaan, mitä muuta on päässyt tapahtumaan elämässä. Jos on joskus esim. joutunut väkivallan kohteeksi, oli sitten kotona tai muualla, tai työpaikkakiusaamisen, tms. Sellaisen jälkeen on vaikea luottaa siihen, että jos kohtelee muita hyvin ja noudattaa kaikkia sääntöjä, niin todennäköisesti ei itselle tapahdu mitään pahaa.

Mutta jos joutuu sellaiseen aivan erityiseen lokeroon tässä yhteiskunnassa, joka on "mielenterveyspotilas." Ja vielä, jos on psykoosidiagnoosi. Niin sitten. Saa luvan ottaa vastaan sellaista turvattomuutta, mistä suuri yleisö ei tiedä yhtään mitään.

Diagnosointiin kuulu sekin, että ei katsota voivan muodostaa omaa perusteltua ja asiallista mielipidettä mistään. Oikeus tuntea ja tahtoa viedään. Kun "ei ymmärrä omaa parastaan."

"niin se on vain potilaan oma vika miten koki asiat ja terapeutti hoitaa ja antaa ymmärryksen kuinka voi kokea toisin. "

Tuo ei ole oikeaa terapiaa. Tiedän että on monia terapeutiksi itseään kutsuvia ja koulutettuja, jotka toimivat juuri noin. Oikeassa terapiassa ihmistä kuunnellaan ja tuetaan, ja omat ajatukset selkiytyvät sitä kautta että kukaan ei painosta. Eikä pidä paikkaansa sekään kun sanotaan, että jossain "akuuttivaiheessa", "liian masentuneena" tms. ei "kestäisi" terapiaa. Silloin ei vaan kestä HUONOA tai vääränlaista terapiaa. Pahimmillakin hetkillä ihminen tarvitsee ja hyötyy, ainakin yleensä, siitä että joku on läsnä, rauhoittaa painostamatta, antaa puhua ja kuuntelee. Tämä siis on terapiaa, ainakin minun mielestäni.

Pakkohoitoa ei tarvittaisi, jos ihmisellä olisi mahdollisuus selvittää tilannettaan kunnollisella terapialla. Eikä sitä tarvita kyllä muutenkaan. Aina löytyy joku muu ratkaisu, jos halutaan.

"diagnoosin perusteella on mahdollista tehdä minulle mitä vaan.Se riittää jos joku haluaa tehdä niin,joko omainen tai terveydenhuoltohenkilökunta. Diagnoosini mahdollistaa sen,että minulle voidaan tehdä ihan mitä vaan.
Luottamus ja turvallisuudentunne eivät tule takaisin."

Aika realistista.

Tämä on skandaali. Näin on monen ihmisen kohdalla tällä hetkellä Suomessa ja muualla länsimaissa, missä länsimainen psykiatria on vallalla. Asiaan pitäisi saada muutos.

Kokemusten jakaminen on ensimmäinen askel. Sen avulla nukkuu ehkä jo piirun verran rauhallisemmin.

ostaa lepakko

Kannattaa kehittää tai hankkia oveensa jokin takalukko jonka avulla sitä ei saa avaimellakaan auki ulkopuolelta.

Ikkunoihin pimennysverhot, ettei ulkopuolelta näe onko sisällä valot tai jotkut pitävät myös valoja kokoajan samalla tavalla päällä, niin ettei valoista voi päätellä ollaanko kotona. Radio tai tv päällä myös kun ei kotona.

Ei kai sille turvallisuudentunteelle mitään perusteita ole niin kauan kuin yhteiskunta ei muutu näiden asioiden suhteen ja pitäisin sen muuttumista epätodennäköisenä tai ainakin hitaana syystä että väkövaltaisuus vain näyttää jotenkin kuuluvan ihmislajin luonteeseen.

Jos ongelma on syy on se ettei tiedä, niin ratkeaisiko se sillä että hankkii tietoa?