Humanismi on puppua. Tästä jälleen yhtenä osoituksena tänään pidettävä väitös: ”Kansainväliset situationistit: spektaakkelin kritiikki.” WTF?? = eli mitä vittua tälläkin oikein mahdetaan tarkoittaa?
11.3.2005 VÄITÖS: FM Marko Pyhtilä
Kellonaika: 12
Paikka: Paulaharju, Villa Rana
Tapahtumatyyppi: Väitös
FM Marko Pyhtilän nykykulttuurin tutkimuksen väitöskirjan ”Kansainväliset situationistit: spektaakkelin kritiikki.” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä dosentti Kauko Pietilä (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Erkki Vainikkala.
11.3.2005 VÄITÖS: FM Marko Pyhtilä
Kellonaika: 12
Paikka: Paulaharju, Villa Rana
Tapahtumatyyppi: Väitös
FM Marko Pyhtilän nykykulttuurin tutkimuksen väitöskirjan ”Kansainväliset situationistit: spektaakkelin kritiikki.” tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä dosentti Kauko Pietilä (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Erkki Vainikkala.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Väitöstilaisuudessa asia selviää. Biologia on näpertelyä.
Biologia näpertelyä? Perustelepa vähän väitettäsi. Kyllä biologian tutkimus, varsinkin genetiikan ja fysiologian, on tulevaisuuden ala, joka on jo tähän mennessä tuottanut kullanarvoista tietoa lääketieteen sovelluksiin.
...samanlainen tutkimus itse. Saattaisi mennä sormi suuhun. Biologiankin väitöskirjoista voidaan muuten olla montaa mieltä...
Varmasti on vaikeaa ja aikaavievää puuhaa tuollaisten jonninjoutavien käsiteanalyysien kirjoittaminen. Varmasti on myös niin, ettei monikaan luonnontieteilijä sellaista pystyisi tekemään.
Sitä voikin sitten pohtia, että mitä ihmettä tehdään tolla humanistisella nollatutkimuksella, mitä ihmettä me tehdään ihmisillä, jotka sellaista soopaa kirjoittaa. Etenkin, kun teitä vielä on tuhansia ja taas tuhansia.
Sitten te vielä kehtaatte valittaa tiedekuntienne huonoa rahatilannetta tai sitä, ettei teitä arvosteta. Ihan niin kuin tehokkuusajattelun ei pitäisi ollenkaan kohdistua humanisteihin.
Mielestäni nyt olisi syytä ryhtyä leikkaamaan suomalaisia humanistisia "tiedekuntia" oikein kovalla kädellä. Kaikenlaiset kulttuuri- ja taidealat voidaan lopettaa kokonaan ja kielet voitaisiin siirtää vaikka AMK:hon, samoin kasvatustiede.
Käsiteanalyysista: turhaako? Tieteenfilosofian näkökulmasta ei suinkaan. Käsiteanalyysin eräänä tavoitteenahan on selkeyttää tieteellisessä keskustelussa (~rekisterissä) käytettäviä termejä.
Nollatutkimusta? Mistä näkökulmasta? Pitääkö kaikilla tieteenaloilla olla samalla tavalla mitattavissa olevat tulokset kuin luonnontieteissä? Miksi näin? Miksi luonnontieteet ja niiden metodit toimisivat jotenkin yksiselitteisesti kaiken muun tutkimuksen mittarina?
"Ihan niin kuin tehokkuusajattelun ei pitäisi ollenkaan kohdistua humanisteihin."
Niin, minusta sen ei pitäisi kohdistua yliopistoon lainkaan. Ja humanistisesti suuntautunut tutkija (jo koulutuksensakin kautta) usein kyseenalaistaa erilaisia idelogisia (valta)rakenteita (~yhteiskunnan eri toimintoja jäsentäviä kehyksiä), mm. nyt vaikkapa tätä vallalla olevaa tehokkuusajattelua. Kapeakatseinen ja liuskaotsainen luonnontieteilijä saattaa todeta, että näin se vain maailma toimii - ei voida tehdä mitään. Silloin jää vain tajuamatta se, että kun kerran tiedostetaan asian olevan jollakin tavalla, on sitä myös ajattelevan ja toimivan ihmisen mahdollista muuttaa - historia on tästä todisteena.
"Mielestäni nyt olisi syytä ryhtyä leikkaamaan suomalaisia humanistisia "tiedekuntia" oikein kovalla kädellä. Kaikenlaiset kulttuuri- ja taidealat voidaan lopettaa kokonaan ja kielet voitaisiin siirtää vaikka AMK:hon, samoin kasvatustiede."
Niinpä niin. Varsin perinteinen ja erittäin kapea-alainen näkemys.
Tulipa mieleeni tuosta tehokkuusajattelusta, että siinähän mittarinahan on usein jonkin tarkasteltavana olevan asian /suora) käytännön hyöty. Tässä mielessä voitaisiin sitten kait humanistisen tutkimuksen ohella myös alkaa kovalla kädellä leikkaamaan - kuten asian ilmaisit - myös kaikenmoista luonnontieteellistä perustutkimusta, jonka käytännön sovellettavuus tulee kenties näkyviin vasta vuosikausien kuluttua, välttämättä ei koskaan.
Niin, tässä on se perustavanlaatuinen ajatus - tieteenalasta riippumatta - että tiedettä tehdään tieteen, tiedon ja ideoiden vuoksi, ei siksi että tehokkuusajattelun mukaan pitäisi saada aikaiseksi "tuloksia" tai vielä selvemmin "innovaatioita" jne. Tämä nyt on tosin vain enää ideaali, kun tosiaan elämme tuota esiin tuomaasi tehokkuusajattelun aikaa. Tästä syystä kuitenkin edellä kirjoitin, että mielestäni tehokkuusajattelu ei sovi yliopistoon lainkaan.
Hei!
En tosiaankaan vihaa tai halveksi ammattikorkeakouluja, mutta ammattikorkeaan kuuluu ammattikorkean koulutus ja yliopistoihin yliopistokoulutus.
Humanistiset alat on vähän muutakin kuin jotain ihmeen käsiteanalyysia.
Suomen hyvä sijoittuminen esim Pisa-tutkimuksessa on pitkälti yliopistossa tapahtuvan opettajakoulutuksen ansiota. Mutta opettajat ovatkin ihan turhia humanisteja, vai?
Jos joskus saat aivoverenvuodon ja afasian, et varmaankaan halua saada minkäänlaista apua, koska sinua auttavat henkilöt olisivat ehkä vain turhia humanisteja. Toisaalta, asiasta olisi se hyvä puoli, että silloin et pystyisi ilmaisemaan erittäin typeriä mielipiteitäsi, joista voi päätellä, että itsetuntosi on heikkoakin heikompi.
Yksinkertaistaen, tehokkuus jaetaan julkisella sektorilla (esim. yliopistot) kolmeen osaan.
-Taloudellisuus ( Saavutetaan sama tulos halvemmalla)
-Tuottavuus ( Suurempi tuotos samalla panoksella)
- Vaikuttavuus ( Tehdään oikeita asioita)
Milloin "humanistit" ym. kommunistit tajuavat, että kaikelle on VAIHTOEHTOIKUSTANNUS. Ja valtio ei rikastu painamalla lisää seteleitä.
Siis miksi on parempi tehdä vääriä asioita huonosti? Mikä siinä tehokkuudessa on niin kamalaa?
Pikku huomio ensin käsitteistä. Humanismi ja humanistinen tutkimus/humanistiset tieteet eivät tarkoita samaa asiaa. Humanismi on maailmankatsomus, joka suhtautuu mm. (valtion)kirkkoon ja kirkon valtaan kriittisesti. Humanistiset tieteet taas tutkivat ihmistä kulttuurisena olentona. (Kts. lisää Suomen humanistiliitto: http://www.kolumbus.fi/humanistiliitto/)
Luulenpa, että biologina sinäkin olet tod. näk. humanistisen maailmankatsomuksen kannalla.
No niin. Humanistinen tutkimus pohjaa varsin usein hermeneuttiseen tutkimusotteeseen - siis tulkintaan. Esim. tuossahan käsitellään (tulkitaan~tutkitaan) erästä pientä osaa läheisestä kulttuurihistoriasta: situationistit olivat muistaakseni siinä 60-70 luvun taitteessa vaikuttava taideporukka, tai paremminkin eräänlainen taide(tiede)projekti. Spektaakkelin kritiikki viittaa mm. Guy Debordin jo varsin klassiseen spektaakkeliyhteiskunnan ajatukseen. Kyseessä on medioituvan ja kapitalistisen (kulutus)yhteiskunnan kritiikki.
Biologin on paha mennä huutelemaan mitään aiheesta, josta ei selvästi omaa minkäänlaista käsitystä.
No miten sitten humanistinen tutkimus voi perustella olemassaoloaan? (Miksihän muuten juuri humanistinen tutkimus usein nyky-yhteiskunnassa joutuu tämän asian eteen? Tässä voisi olla jopa aihetta HUMANISTISELLE tutkimukselle.) Humanistiset tutkimukset tuottavat siis perusteltuja tulkintoja. Tutkimustuloksena voidaan pitää usein jo sitä, että tutkimus herättää uusia ideoita ja lisää pohdintaa aiheesta. Toisin sanoen mitään selvästi mitattavissa olevia tai konkreettisia tuloksia ei välttämättä tarvitse tuottaa. Voisi sanoa, että (hyvä) humanistinen tutkimus tuottaa ideoita kohteestaan.
"Humanismi on maailmankatsomus, joka suhtautuu mm. (valtion)kirkkoon ja kirkon valtaan kriittisesti." En ole ikinä kuullut tällaista määrittelyä.
Ei humanismi mikään uskontoa/kirkkoa poissulkeva maailmankatsomus toki ole. Ihminen voi siis toki hyvinkin olla uskova humanisti.
Mutta, humanismihan kuitenkin painottaa ihmisyyttä - ihmisyyteen perustuva maailmankatsomus. (Hieman pahasti sanottuna ihmiskeskeinen näkemys maailmasta.) Luulenpa, että osittain tästä syystä mm. ranskalaisfilosofi Sartre kirjoitteli taannoin essen "Eksistentialismi on humanismia". Sartrehan oli ateisti. Kannattaa myös tutustua transhumanisteihin: http://www.transhumanismi.org/
Tässäpä vielä Suomen humanistiliiton sivulta lainattua:
"Suomen Humanistiliitto [...] edistää vapaata keskustelua ja maailmankatsomuksellista pohdintaa ja tuo samalla esille uskontokuntiin sitoutumattomien kannan pyrkii edistämään katsomuksellista tasa-arvoa tuo esille humanistista tapakulttuuria humanistit ovat suvaitsevia, ihmisyyttä kunnioittavia, kriittisiä kansainväliselle humanistiliikkeelle ja myös Suomen humanisteille ovat tärkeitä ihmisen arvo ja vastuu: humanisti uskoo elämään ennen kuolemaa."
Vai tuollainen liitto on kaapannut käsitteen omakseen. En enää kehtaa tunnustautua humanistiksi. Onko Sartre jumalanne?
Tai opiskella komparatiivista taiteentutkimusta ja kuolla omaan turhuuteen.
http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php?topic=6089.0