Mieheni (24-vuotias nuorimies, minä 26) on "aina" ollut kova kaljottelemaan. Ekat känninsä hän on vetänyt jo ala-asteiässä. Hänen äitinsä on alkoholisti, kuitenkin työelämässä. Äidiltään on siis ilmeisesti saanut mallin.
Elämämme on välillä aikamoista helvettiä. Mieheni käy töissä, mutta viikonloput on tuskaa etenkin kun alkoholi on kuvioissa. Hänellä on lapsi edellisestä liitosta ja näin ollen joka toinen viikonloppu mies on "pakotettu" olemaan menemättä baariin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kaljaa kuluisi.
Lähes jokaisena arki-iltana mies juo kaljaa, joskus tosin kyseessä on vain pari saunakaljaa, mutta se, että juo vähintään sixpackin tai peräti vielä enemmän, ei ole mitenkään epätavallista. On toki päiviä, joskus jopa useita peräkkäin, ettei mies juo mitään. Mutta voidaan kuitenkin puhua joka viikkoisesta lipittämisestä.
Jos hänellä on "vapaa viikonloppu", tarkoittaa se dokaamista, joka alkaa jo perjantaina, jatkuu lauantaiaamusta (loipparia otettava heti aamusta kun silmänsä auki saa) ja kestää aina sunnuntai-iltaan asti, jolloin yleensä haen hänet vähintään paikalliskuppilasta kotiin. Sunnuntaikännit ovat myös olennaista, kun on lapsi ollut viikonloppuna ja kun on su-aamusta viety takaisin äidille, alkaa kalja maistua. Ja mies todellakin menee känniin, hänen juomisensa on lähes aina humalahakuista.
Mielestäni tämä on hälyttävää käytöstä. Parista saunakaljasta en KOSKAAN sano mitään, mutta jos äijä tulee töistä kotiin mäyräkoira kainalossa ja huomaan kaljaa kuluvan litratolkulla... ei ole kovin normaalia. Ja tosiaan, hyvin tavallista on nuo koko viikonlopun kestävät ryyppyputket. Silloin hän pahimmassa tapauksessa myös jättää tulematta yöksi kotiin, joskus voi kulua koko viikonloppu etten edes näe häntä!! Ja parisuhteessa pitäisi elää.
Olen ollut viime ajat aivan raivona hänen juomisensa takia. Sitä on aina helppo puolustella "eihän se oo ku vaan kaljaa" tai että "kyllähän nyt aikuinen mies saa pari olutta juoda kun haluaa". Ei vaan enää vetele.
Mies ei ole oikeastaan kuin pari kertaa tässä parin vuoden aikana jäänyt pois töistä krapulan tai ryyppäämisen takia. Siinä mielessä positiivista. Hän ei myöskään juo työpäivän aikana ollenkaan. Siitäkin huolimatta en näe järkevää syytä, että kaljaa kuitenkin kuluu useita litroja viikossa.
Viimeisten temppujen (pettämistä, väkivaltaa myös minua kohtaan) jälkeen olen pyytänyt hänen äidiltään (huono valinta) ja siskoltaan apua. Myös hänen isänsä (toisella paikkakunnalla) on tietoinen tilanteesta, joka näyttää vaan pahenevan. Onneksi mieheni sai kuitenkin töitä tammikuun lopulla - alkuvuosi oli yhtä helvettiä juuri työttömyyden takia; silloinhan se kalja vasta maistui ja omien pennien lisäksi piti vetää kurkusta alan minunkin rahani. Laskuja kasaantui, josta sai taas uuden syyn ryypätä. Joka tapauksessa myös hänen muut läheisensä ovat nyt huolissaan ja ovat yrittäneet puhua miehelle ongelmasta. Sitä ei miehen mielestä kuitenkaan ole. Ja koska "kaikki ovat häntä vastaan", saa hän aina vaan uuden syyn lähteä ryyppäämään...
Tiedän, että järkevintä omalta kantiltani olisi pakata kamat ja häipyä. Tai siis heittää mies pihalle. Mutta rakkaus on sokea. Ja alkoholismihan on sairaus... millä ihmeen keinolla saan miehen ymmärtämään, että hänellä on ongelma?? Hänen mielestään sitä ei ole, mutta oma elämäni on pelottavaa ja epävarmaa, koska joudun pelkäämään kauhunsekaisin tuntein jokaista sunnuntaita tai hänen vapaata viikonloppuaan. Tuleeko kotiin vai onko jossain muualla, pettääkö... ja jos tulee kotiin, käykö käsiksi...? Ei tällainen ole mitään elämää.
Miksei mies tajua??? Ja vielä kehtaa väittää rakastavansa; eikö "rakastavan parisuhteen" ylläpitämiseksi pitäisi sitten osata tehdä jotain asialle???
Elämämme on välillä aikamoista helvettiä. Mieheni käy töissä, mutta viikonloput on tuskaa etenkin kun alkoholi on kuvioissa. Hänellä on lapsi edellisestä liitosta ja näin ollen joka toinen viikonloppu mies on "pakotettu" olemaan menemättä baariin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kaljaa kuluisi.
Lähes jokaisena arki-iltana mies juo kaljaa, joskus tosin kyseessä on vain pari saunakaljaa, mutta se, että juo vähintään sixpackin tai peräti vielä enemmän, ei ole mitenkään epätavallista. On toki päiviä, joskus jopa useita peräkkäin, ettei mies juo mitään. Mutta voidaan kuitenkin puhua joka viikkoisesta lipittämisestä.
Jos hänellä on "vapaa viikonloppu", tarkoittaa se dokaamista, joka alkaa jo perjantaina, jatkuu lauantaiaamusta (loipparia otettava heti aamusta kun silmänsä auki saa) ja kestää aina sunnuntai-iltaan asti, jolloin yleensä haen hänet vähintään paikalliskuppilasta kotiin. Sunnuntaikännit ovat myös olennaista, kun on lapsi ollut viikonloppuna ja kun on su-aamusta viety takaisin äidille, alkaa kalja maistua. Ja mies todellakin menee känniin, hänen juomisensa on lähes aina humalahakuista.
Mielestäni tämä on hälyttävää käytöstä. Parista saunakaljasta en KOSKAAN sano mitään, mutta jos äijä tulee töistä kotiin mäyräkoira kainalossa ja huomaan kaljaa kuluvan litratolkulla... ei ole kovin normaalia. Ja tosiaan, hyvin tavallista on nuo koko viikonlopun kestävät ryyppyputket. Silloin hän pahimmassa tapauksessa myös jättää tulematta yöksi kotiin, joskus voi kulua koko viikonloppu etten edes näe häntä!! Ja parisuhteessa pitäisi elää.
Olen ollut viime ajat aivan raivona hänen juomisensa takia. Sitä on aina helppo puolustella "eihän se oo ku vaan kaljaa" tai että "kyllähän nyt aikuinen mies saa pari olutta juoda kun haluaa". Ei vaan enää vetele.
Mies ei ole oikeastaan kuin pari kertaa tässä parin vuoden aikana jäänyt pois töistä krapulan tai ryyppäämisen takia. Siinä mielessä positiivista. Hän ei myöskään juo työpäivän aikana ollenkaan. Siitäkin huolimatta en näe järkevää syytä, että kaljaa kuitenkin kuluu useita litroja viikossa.
Viimeisten temppujen (pettämistä, väkivaltaa myös minua kohtaan) jälkeen olen pyytänyt hänen äidiltään (huono valinta) ja siskoltaan apua. Myös hänen isänsä (toisella paikkakunnalla) on tietoinen tilanteesta, joka näyttää vaan pahenevan. Onneksi mieheni sai kuitenkin töitä tammikuun lopulla - alkuvuosi oli yhtä helvettiä juuri työttömyyden takia; silloinhan se kalja vasta maistui ja omien pennien lisäksi piti vetää kurkusta alan minunkin rahani. Laskuja kasaantui, josta sai taas uuden syyn ryypätä. Joka tapauksessa myös hänen muut läheisensä ovat nyt huolissaan ja ovat yrittäneet puhua miehelle ongelmasta. Sitä ei miehen mielestä kuitenkaan ole. Ja koska "kaikki ovat häntä vastaan", saa hän aina vaan uuden syyn lähteä ryyppäämään...
Tiedän, että järkevintä omalta kantiltani olisi pakata kamat ja häipyä. Tai siis heittää mies pihalle. Mutta rakkaus on sokea. Ja alkoholismihan on sairaus... millä ihmeen keinolla saan miehen ymmärtämään, että hänellä on ongelma?? Hänen mielestään sitä ei ole, mutta oma elämäni on pelottavaa ja epävarmaa, koska joudun pelkäämään kauhunsekaisin tuntein jokaista sunnuntaita tai hänen vapaata viikonloppuaan. Tuleeko kotiin vai onko jossain muualla, pettääkö... ja jos tulee kotiin, käykö käsiksi...? Ei tällainen ole mitään elämää.
Miksei mies tajua??? Ja vielä kehtaa väittää rakastavansa; eikö "rakastavan parisuhteen" ylläpitämiseksi pitäisi sitten osata tehdä jotain asialle???
Vastaukset 10
Vanhimmat
Alkoholistille on pään sekoittaminen, olkoon aine mikä tahansa aina numero yksi. Kaukana sen jälkeen tulee työ, vaimo. lapset....
Niin kauan kuin hän juo, et tule olemaan hänelle ykkönen, siitäkin vielä, jos myöntää ongelmansa, voi mennä kauan ennen kuin haluaa ruveta sitä ratkaisemaan tosissaan. Sinä päätät omasta elämästäsi, mutta älä sairastu hänen kanssaan.
Olen 36 vuotias alkoholisti ja olen saanut elää raittiina joitakin vuosia . Minun oma ryyppäämiseni alkoi rippikouluiässä ja paheni jatkuvasti kunnes eräänä päivänä tuli mitta täyteen ja löysin oman pohjani , jota alemmas en halunnut vajota.
Minulle oli juominen yhteen aikaan kaikkea muuta tärkeämpää. Keksin "hyviä" tekosyitä voidakseni tyynnytellä juomisen satuttamaa omaatuntoani. Olen juomisellani rikkonut omia parisuhteitani useamman kerran .
Kun juominen muuttuu alkoholismiksi ei ole olemassa pilleriä tai psykiatria , joka voisi auttaa. Siksi kehotankin sinua Zara lähtemään suhteestasi , et voi auttaa miestäsi. Miehesi rakkaus sinua kohtaan saattaa olla hyvin voimakas , mutta kun alkoholi kerran on saanut yliotteen miehesi tunteet jäävät väistämättä taistelussa toiseksi.
Kerron näitä asioita omaan kokemukseen perustuen.
...vastauksestanne. Tilanne on kieltämättä aika hirveä. En pysty käsittää mihin pystyn itse vielä repeämään ja paljonko annan äijän heittää paskaa silmille.
TIEDÄN (kuten jo edellisessä viestissäni sanoin), että parasta olisi häipyä. Antaa miehen itse selvittää sotkunsa ja ryypätä itsensä vaikka hengiltä. Olen huomannut, etten todella voi auttaa häntä. Mutta rakastan häntä todella. Jotenkin jaksan vielä uskoa siihen parempaan huomiseen, vaikka sitä ei yleensä tule. Meillä on niin paljon hyvää suhteessamme ja olemme saaneet aikaan paljon, en haluaisi romuttaa sitä kaikkea.
Arki meillä menee periaatteessa ihan mukavasti, kun en anna parin kaljan häiritä. Nekin viikonloput, kun olemme lapsen kanssa menevät hyvin - teemme paljon yhdessä ja meillä on mukavaa. Mutta kun sunnuntai koittaa, iskee pelko.
Tässä on tosiaan alkuvuonna tapahtunut todella paljon pahaa... olen laittanut miehen selkä seinää vasten ja kertonut missä mennään. Olen antanut hänelle viimeisen varoituksen ja nyt totta puhuen muutama viikko on mennyt ihan hyvin. Viimeiset pari sunnuntaita hän on ollut juomatta, ei täysin, muttei ole lähtenyt kapakkaan rilluttelemaan. Viime sunnuntaina joi muistaakseni juuri tasan ne 2 saunakaljaa. Ai että, kun tietäisi miten onnelliseksi minut teki!!
En usko, että ongelma on vielä pahimmalla mallilla, sillä miehen ei ole mikään "pakko" saada kaljaa. Hän juo omaksi ilokseen, koska tykkää olla kännissä. Voiko mitenkään olla mahdollista, että hän olisi nyt hieman viisastunut vai onko täysin toiveajattelua?
Kuulostaako tämä edes teidän mielestä vakavalta ongelmalta vai kuvittelenko ja ylireagoinko vain??
Kuulostaa pahalta ja et ylireagoi.
Sinulle menee nyt vielä selitys, että ei ole pakko, vaan se on hauskaa. No hänen mielestään on hauskaa baaritella, käydä vieraissa, olla väkivaltainen. Sitten hyväksyt sen hänen hauskanpitonsa.
Ja jos kerran ei ole pakko, niin yritäpä kuukauden totaalista taukoa, niin ymmärrät onko pakko vai ei.
Pahinkin alkoholisti pystyy kärvistelemään pari päivää ilman.
Ole rehellinen itsellesi, lue mitä olet kirjoittanut ja mieti, mitä sanoisit ystävällesi, joka kertoo tuollaiset asiat.
(kaunis nimimerkki sinulla).
Se, että miehesi on joutunut -vaikka "vain" parikin kertaa - olemaan töistäkin pois juomisensa takia, osoittaa ettei kyse ole enää mistään varhaisvaiheen alkoholismista. Se, että hän käyttäytyy humalassa aggressiivisesti, on myös hälytysmerkki.
Kukaan ei voi pakottaa eikä oikeastaan edes kehottaa sinua lähtemään suhteestanne, se on niin paljon helpommin sanottu kuin tehty, mutta jos päätät kaikesta huolimatta jäädä suhteeseenne niin sinun kannattaa tehdä yksi asia selväksi itsellesi:
Et pysty vaikuttamaan miehesi juomiseen, et hyvällä etkä pahalla. On siis parempi hyväksyä asia nyt heti ja lakata edes uskomasta hänen lupauksiinsa tai kontrolloimasta hänen juomistaan. Elämänne on sellaista kuin se on, ei ole mitään syytä olettaa, että seuraavalla kerralla hän toimisi toisin kuin kaikilla aiemmilla kerroilla.
Haluatko jatkaa yhteiselämäänne sellaisena kuin se tähän saakka on toiminut? Jos haluat, niin tee se tietoisena valintana. Väkivaltaa sinun ei kuitenkaan tulisi missään muodossa sallia!
Tee myös päätös, että tapahtui tulevaisuudessa mitä tahansa niin et katkeroidu. On täysin mahdollista, että jossain vaiheessa kumppanisi haluaa raitistua ja hakee apua, ja sen jälkeen suhteenne korjautuu. On vain mahdotonta tietää montako vuotta siihen tarvitaan. Mutta on myös mahdollista, että hän ei raitistu koskaan. Tai hän raitistuu, mutta suhteenne kaatuu siitä huolimatta johonkin muuhun syyhyn (pettämiseen tms). Jos voit elää niin, ettei sinun tuossa viimeisessäkään tapauksessa tarvitse jälkeen päin tuntea katkeruutta siitä, että olet "parhaat vuotesi" kuluttanut häneen, niin silloin voit hyvällä omallatunnolla jatkaa suhdettanne. Mutta jos haluat elämältä jotain muuta; perhettä, lapsia, erilaista elämää kuin nykyinen, älä jää odottamaan niitä liian pitkään.
En tarkoita kuulostaa tylyltä, mutta tiedän omasta kokemuksesta että rakkaus on voimaton alkoholismisairauden edessä :-(
Tollasta se elämä oli mullakin,mutta vuosien mittaan sitä väsyy!
...käyttäytyy juuri noin.Alkoholismi on itse hankittu sairaus,johon on perinnölliset geenit usein.Mutta toivoa ei ole kun hän ei itse tiedä/välitä mitä elämälleen/elämällenne tekee.Katkaisuhoitoon on turha häntä yrittääkään,koska siitä ei ole hyötyä,hänellä ei ole omaa motivaatiota.
Väkivaltaisuus ja pettäminen on suurin syy jättää hänet mahdollismman pian.Juuri tuollaiset miehet tekevät tappoja,,menee helposti koko perhe "lihoiksi"!!
Neuvo,,muuta pois,,ilmoita postiin,että sinun osoitettasi ei saa kertoa kenellekään.Jos hän ilmestyy häiritsemään,ilmoita poliisille ja hanki lähestymiskielto.Myös puhelinumerot on vaihdettava ja tehtävä salaisiksi,ettei juoppo pääse häiritsemään teitä.Lähestymiskielto koskee myös puheluja!Jos hän ehtii vielä pahoinpidellä sinut,mene lääkärin tutkittavaksi ja tee rikosilmoitus.Sillä konstillaKIN saat asian etenemään.MUTTA, kannattaako odottaa turpiin saantia?EI!
Toimi heti,ennekuin on myöhäistä.SURKUTTELU EI AUTA!!!!Ei myöskään miehen sukulaisista ole apua,hän on heidän poikansa....
Olen hoitanut alkoholisteja aikoinani kauan.Tiedän mistä puhun.
Kaikkea hyvää sinulle elämääsi,olet nuori nainen ,,elä elämääsi ilman häirikköä !!
Niin no, asiaa vaikeuttaa se, että kämppä on minun eikä siitä noin vaan lähdetä.
Taas takana yksi HYVÄ viikonloppu, kaikki oli taas kuin ennenkin. Antaa lisää toivoa paremman varalle. Mieheni ei ole hirviö, vaikka siltä sainkin sen kuulostamaan. Rakastan häntä, ja kovasti rakastankin.
Täytyy tarkkailla tilannetta... Kiitos kaikille neuvoista, ymmärrän toki itsekin ettei tilanne ole mitenkään normaali... mutta... ei sitä noin helpolla lähdetäkään...
Kuulostaa tutulta tarinalta Zara.
Itse en ole väkivaltainen, eikä minulla ole ollut vieraita suhteita, mutta muuten kuulosti kun meikäläinen pahimmillaan.
Sen tiedän että et sinä, eikä kukaan muukaan voi raitistaa miestäsi, ellei hän sitä itse halua. Ongelma hänellä kuitenkin tuntuu olevan. Joskus alkoholisti vaatii "kovankin kolauksen" ennen kuin huomaa ongelmansa.
Samoin sinun on tehtävä päätös oman elämäsi suhteen, haluatko jatkaa parisuhdettasi tuollaisenaan, vai haluatko korjausta siihen.
Nämä ovat vaikeita päätöksiä niin sinulle kuin miehellesikin, mutta ennen pitkään ne on tehtävä.
Olkoon elämä myötäsi...
millaset juntit rupee keskiikäseksi 24 v?????lapset, koti, avioliitto, viina ja hups, mikä menikään vikaan???