Voiko hotellissa olla kuin kotonaan

Aamiaiset ja lähinnä muutenkin hotellilomailu. Koska siellä ei kaikki viitsi olla ihan samannäköisenä, kuin kotioloissa, tai jossain mökillä. Jatkuva laittautuneena oleminen, ei tunnu lomalta. Naisena etenkään ei kehtaa esimerkiksi kömpiä suoraan sängystä aamiaiselle. Eikä hikisenä lenkiltä lounaalle, tai päivälliselle.
Jos menetkin sellaisenaan. Minulla on kokemusta siitä töllötyksestä, miten jonkun aamulook saatetaan pistetään merkille.

Erään lomailevan perheen pikkuneiti sen ääneen huudahtamalla kerran todisti.
Nähtyään erään, ilmeisesti suoraan sängystä aamiaiselle tulleen naisen.
Aikansa jonossa naista herkeämättä suu auki tuijotettuaan. Tyttö huudahti pöydässä, naista sormella osoittaen. Kato isi ton tädin tukkaa, se on ihan sekaisin ja ihan rönttö ja se haisikin pahalle! Nainen kuuli sen ja oli silmin nähden vaivautunut. Toisin kuin tytön isä, joka oli ilmeisesti tottunut jälkikasvunsa möläytyksiin ja tälläiseen ihmisten ulkomuodon bongailuun. On myös lapsia, jotka supattavat vanhempiensa korvaan, nähtyään jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Mutta myös samanlaisia aikuisiakin joskus näkee.

Siksi olisikin kiva, jos yhä useammassa hotellissa, sen monipuolisen aamiaisen voisi tilata huoneeseen. Kiusalliset tilanteet kun on vaan kiusallisia. Eikä kaikki ole aamuisin sosiaalisimmillaan, eikä niin vetreitäkään menemään ruokasalin ryysikseen aamiaiselle.
Olisipa niissä ruokasaleissa, joihin aamiainen katettu. Vähemmän avoimia tiloja ja enemmän intiimimpiä looseja, tai kabinetteja. Joissa voisi syödä rauhassa, ilman kenenkään tuijottamista. Ettei olisi tunne, että olet aamiaisella keskellä toria, monen muun ihmisen kanssa. Sitä hälinää ja mölinää ja kilinää. Ei oikein aamuisin huvittaisi kuunnella.
Eikä tarvitse sanoa. Majoitu muualla, kuin hotelleissa. Niin aina teenkin mahdollisuuksien mukaan. Mutta aina se ei valitettavasti ole mahdollista.
Mutta toivoisin, että hotellien käytäntöihin olisi mahdollisuus tehdä muutoksia?