Karoliinisen instituutin tutkimuksen mukaan anorektiokoita on "hoidettu" mielisairautena, minkä takia heille on määrätty psyykelääkkeitä, mikä on johtanut aikaisempaa vakaviin oireisiin lääkkeiden sivuvaikutusten takia. Lääkkeettömän hoidon tulokset ovat olleet huomattavasti parempia. Anorektiokoita oli opetettu SYÖMÄÄN, sillä oli todettu että anorektikoiden mielen oireet johtuivat nälästä, eikä päinvastoin kuten perinteinen psykiatria oletti: mielisairaus aiheutti anorektian.
anoreksia ja mielisairaus!
uusi hoitomuoto
5634
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hetkinen? Mistä tuollainen ajatus edes olikaan? Vuodelta peruna? Valmistun tänä keväänä psykologiksi, eikä missään vaiheessa minun elämäni aikana ole väitetty, että oireet johtuisivat nälän tunteesta! Anoreksia on mielen sairaus ja aina ollut näin. Se on totta, että joskus anoreksiaa on "hoidettu" niin, että syötetään ja kun oikea, ei hengenvaarallinen paino on saavutettu, jää omilleen. Onneksi nykyään jo ymmärretään, että paras tulos saadaan ravintotottumusten muuttamisella, terapialla ja mahdollisesti lääkkeillä.
Jos ravinnossa ei ole tarvittavaa tasapainoa, potilas lakkaa syömästä, ja seuraa mielen reaktio. Jos ravinto on oikeanlaatuista ja sitä on riittävästi, mutta metabolia ei toimi, potilas lakkaa syömästä, ja seuraa mielen reaktio. Onko siis anoreksia mielen sairaus, koska näin on "aina ollut"?
Onneksi näin ei tarvitse aina olla. Uudet tuulet puhaltavat jo!
noin, mutta totuushan on, että jos puhutaan anoreksiasta, ei siitä syökö ihminen vai ei, ruumiinkuva on vääristynyt. Silloin kun peilistä katsoessaan näkee lihavan ja inhottavan itseöön etovan otuksen, on mieli järkkynyt. Puhutaan ikään kuin samasta, mutta kuitenkin eri asioista. On eri asia miettiä anoreksian pakkotoimintoja taio pakkoajatuksia ja toisaalta taas esim. ravinnon heikkouden aiheuttamista mielen reaktioista. Totta puhut, katsomme vain asiaa eri kantilta ja näkökulmasta. Tuo näin on aina ollut viittaa nimenomaan siihen, että mieli on järkkynyt sairauden taustalla. hyvä vaan kun asioita tutkitaan monelta kantilta, pääasia, että hoidetaan myös mieli, ei vain ruumis.
"Anoreksia on mielen sairaus ja aina ollut näin." Näin väittävät edelleen useat psykologit, joille uudenlainen teoria tuntuu väärältä. Tämä todettiin myös tuossa äskettäisessä dokumentissa. Uuden teorian mukaan kyseessä ei kuitenkaan olisi mielen sairaus, vaan mielenterveyden ongelmat alkavat vasta anoreksian puhjettua. Jos oikein käsitin, niin uudessa teoriassa lähtökohtana on liiallinen laihduttaminen ja samanaikainen liiallinen liikunta, joiden aiheuttaman energiaepätasapainon myötä sairaus puhkeaa. Keho tottuu tähän epätasapainoon, jossa energiaa saadaan aivan liian vähän. Syitä liiallisen laihduttamisen tarpeeseen voidaankin sitten lähteä hakemaan, vaikka vääristyneestä kauneusihanteesta, erityisesti nuorten naisten keskuudessa. Varsinaisesta mielen sairaudesta ei kuitenkaan olisi kyse, koska ulkonäköpaineet voivat kannustaa aivan terveenkin ihmisen tiukalle laihdutuskuurille.
Dokumentissa viitattiin myös toisen maailmansodan jälkeen tehtyyn tutkimukseen, jossa haettiin apua sodassa miltei hengiltä näännytettyjen vankien ravitsemisen tueksi. TUtkimus suoritettiin niin, että terveet vapaaehtoiset koehenkilöt laitettiin tiukalle laihdutuskuurille ja harrastamaan runsasta liikuntaa. Saatujen tuloksien mukaan koehenkilöiden saamat oireet muistuttivat täysin anoreksiaa. Mielenterveyden ongelmat eivät olleet siis lähtökohtainen syy, vaan kehon tottuminen energiaepätasapainoon, josta seurasi myös psyyken ongelmia.
Insituutin hoito ei muuten perustu vaan siihen, että potilaita syötetään ja hengenvaarallisen painon saavutettuaan heidät jätetään omilleen. Ensinnäkinen syömisen opettelu on pitkä prosessi ja vaatii paljon asiantuntijoiden ja kanssasisarien tukea. Lisäksi seuranta jatkuu viisi vuotta instituutista kotiutumisen jälkeen, jotta paraneminen olisi pysyvää. Tulokset ovat olleet paljon parempia, ja "toivottomatkin tapaukset" ovat saaneet apua. Tämä on mielestäni tarpeeksi suuri näyttö siitä, että tällaiselle terapialle olisi tarvetta muuallakin. Tuntuu lisäksi kummalliselta, että eräät psykologit eivät pysty tunnustamaan hoitomuodon tehokkuutta ja Freudin teorioiden kyseenalaistamista. Mikään muu tieteessä ei taida olla pysyvää kuin se tosiasia, että teoriat ovat alttiita muutoksille.
Totta edelleen kaikki tyyni. Homma on nyt vaan niin, että on eri asia ja oikeastaan turha asia puhua siitä kumpi oli ensin. Homma menee joka tapauksessa niin, että jos keskitytään vain toiseen puoleen aiheuttajana tai yleensäkin, kokonaisuus unohtuu. Eli: anorektikolla, jolla on vääristynyt minäkuva (aiheutti sen sitten mikä vain) mieli on järkkynyt. Aina kun uudistetaan ajattelua (mikä siis edelleen on hyvästä) on muistettava, että nähdään metsä puilta.