ihanaa olla uskomassa

Ihan toimiva lista, jos sattuu oikea puoliso itselle, eikä itse halua lähteä maailmalle.

Lista on kuitenkin enemmän lista "ihanaa noudattaa sääntöjä", kuin "ihanaa olla uskossa". Ehkä kuitenkin sen verran sanoisin, että ei kaikki ei-vl:kään tee ihan kaikkea tuota. Kuvasi maailmasta on siksi vähän mustavalkoinen.

hyvä ihminen!

vanhurskautta rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä

Ei ole huono asia, että täällä saa lukea hyvissä tuntemisissa olevan uskovaisen ajatuksia. Kyllä se on ilman muuta tärkeä asia, että elämä on ajallisessa mielessä onnellista ja tuntee elävänsä juuri sellaista elämää joka on oikeaa, hyvää ja tyydyttävää, turvallista ja rauhallista elämää. Tästä nimimerkille Victoria kiitokset.

Itselleni tuli Victorian tekstiä lukiessa kuitenkin vähän outo olo (hmmm... ettei Victorian teksti olisi sittenkin feikki?). Tekee mieli aralla mielellä tässä pyytää niitä lukijoita, jotka pitävät kirjoittajan asennoitumista pinnallisena, huomioimaan, että vanhoillislestadiolaisissa on myös niitä, jotka eivät jaa kirjoittajan kieltämättä hieman omahyväistä ja tämänpuoleiseen menestykseen suuntautunutta, varman-päälle turvallisuushakuista elämän- ja uskonnäkemystä. Omassa onnistumisessaan kieriskelevästä ei ole pitkä tie omavanhurskaaseen "menestyskristillisyyteen".

Kyllä meitä on sellaisiakin, joille ovat tuttuja inhimilliseen elämään liittyvä kärsimys, kipu, pelko ja raadollisuus. Meidän Jumalamme on vahva heikkoudessa ja tulee esiin vähimmissä veljissä ja sisarissa. Meitä on sellaisiakin jotka ajoittain kipuilemme uskon ja epäilysten aalloissa, sillä uskomiseen on aina liittynyt se että teemme matkaa kaksiosaisina, epäilysten keskellä. Meitä on sellaisiakin jotka teemme kysymyksiä ja pohdiskelemme uskonkysymyksiä, se ei ole meiltä myöskään kiellettyä. Sellaisinamme, kaksiosaisina, teemme matkaa ja saamme ottaa vastaan evankeliumin varmoina armon osallisuudesta.

Kirjoituksesi on aivan kuin omasta elämästä, vaikka en kuulukkaan lestadiolaisiin. Onnea eteenkin päin.

Victorialle ja muillekin keskustelijoille. Me teemme kaksiosaisina matkaa, uskovaiset. Me olemme armahdettuina Jumalan lapsina täydellisiä.

"Olkaa siis täydellisiä niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."

Mutta me olemme joka päivä aivan alusta uskomisen alkavia, emme sen kummampia kuin ketkä tahansa muut ihmiset, vaikka teemmekin matkaa ahkeroiden hyvällä omallatunnolla elää, armonkerjäläisinä. Olemme pahoina pyhiä ja syntisinä armahdettuja.

"Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani.
Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani.
Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan. Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!
"Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan."

Muu ei auta kuin uskoa ristillä kärsineen Kristuksen anteeksiantamukseen ja Jumalan täydellistä rakkautta hämmästellen pyytää Häneltä voimia.

Farisealaisuus ei ole meille siionissa ihan tuntematon käsite.

Hyvä kirjoitus sinänsä, mutta siitä saa vain sen kuvan, että vain vl-uskovilla on asiat hyvin. Kiva että sinulla asiat hienosti, ja onnea eteenpäinkin:)

Mutta, siinä sinä erehdyt, myös ulkopuolella on hyvin onnelisia ihmisiä, perheitä jotka voivat taivaltaa matkaansa toisiaan rakastaen ja kunnioittaen.

Kel onni on se onnen kätkeköön:)

jotka voivat elää täysin turvallisin ja luottaivaisin mielin :) Kirjoituksestasi henkii sellainen ajatus, että niin kuin nuo kirjoittamasi asiat olisivat vain vl:n etuoikeus. Olet kirkkaasti metsässä tämän luulosi kanssa!

Ymmärrän hyvin pointtisi, ja iloitsen, kun noin tunnet. Ihmettelen vain sitä, että vaikka koen myös itse kuvailemaasi turvallisuutta ja rauhaa, niin koen, että tuo rauha tulee nimenomaan JUMALALTA. Luotan Jumalaan, hänen rakkauteensa ja johdatukseensa siinä määrin, että voin elää täysin luottavaisin mielin, rauha sydämessä.

Toki ulkoisetkin asiat tuovat rauhaa, uskollinen aviopuoliso jne., mutta pääasia on luottamus Jumalaan ja hänen lupauksiinsa. Aina se ei ole tietenkään helppoa, omat pelkonsa on varmaan jokaisella, mutta tuo turvallisuus on kuitenkin elämän perusvire. Sitä turvallisuutta ei voi rakentaan itsensä eikä toisen ihmisen varaan.

lähinnä noihin Victorian saamiin kommentteihin liittyen... Luin tekstin läpi moneen kertaan, eikä missään kohti mielestäni Victoria sano, että tuo "plussalista" olisi vain vl:ien erityisoikeus... kyllä varmasti on paljonkin muullakin tavoin uskovia, joilla on samanlaisia "maallisia" syitä olla uskomassa. Eikä luetellut asiat mielestäni ole mitään utopiaa vaan ne voivat olla myös täyttä totta, silloin kun molemmat aviopuolisot ovat aidosti uskomassa (mihin sitten uskovatkin) ja - ennen kaikkea - kunnioittavat toisiaan. Ei tuossa tekstissä minusta "farisealaisuuskaan" maistu, kyllä itse näkisin nuo asiat pikemminkin uskon hedelminä ja Jumalan siunauksena, ei niinkään omana hyvyytenä ja onnistumisena.

Kaikkea hyvää ja aurinkoista kevättalvea tämänkin foorumin lukijoille!