apua saaneet bulimikot.

pääsin eroon bulimiasta omin avuin(toki retkahduksia on käynyt joskus). yriti syödä terveellisesti jne.

Itse olen kärsinyt bulimiasta jo 5 vuotta. Tällä hetkellä olen ollut oksentamatta jo vuoden mutta olen sitä mieltä että oksentelu voi alkaa uudelleen.
Oksentelu alkoi syksyllä -98 ja jatkui säännöllisen epäsäännöllisesti kevääseen -01, kuitenkin niin runsaana että kärsin siitä. Sitten olinkin oireeton reilut kaksi vuotta. Kun elämäntilanne vaikeutui aloin oksentamaan pahaa oloani helpottaakseni. Tällä kertaa oksentelu alkoi kuitenkin hallita elämääni huomattavasti enemmän kun aiemmin, yksin asuessa kun kukaan ei rajoita tekemisiä tai seuraile mitä ja miten paljon syöt ja mitä kaupasta ostat. Lopulta olo oli niin sietämätön että halusin lopettaa oksentelun. Jatkuvasti kuitenkin sorruin ahmimaan ja oksentamaan ja lopulta totesin että en tällä kertaa yksin selviä. Apua hain psykologin vastaanotolta. Siellä selviteltiin sitten syitä mitkä aiheutti oksentelua ja yritettiin niitä saada poistettua. Ei kovin montaa kertaa tarvinnut siellä käydä (muistaakseni 5 kertaa) kun olo parani ja en enää oksennellut. Uskon kuitenkin että kukaan ei pääse eroon oksentelusta pelkästään ulkopuolisen avulla vaan siihen tarvitaan ennenkaikkea omaa tahtoa ja luonteen lujuutta!
Tällä hetkellä olo on mitä mahtavin! Lääkitykseen ei tarvinnut turvautua mutta siitäkin on varmasti apua jos oksentelu johtuu esim. masennuksesta joka ei helpota pelkällä keskustelulla. Muistakaa että ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa parantua, kaikki tekee niinkun itselle parhaiten sopii.
Sekin on hyvä muistaa että ne jotka haluisivat teitä väkisin "pakkohoitoon" viedä ajattelee vaan teidän parasta. Ei hoitoon menosta voi haittaakaan olla, vai onko jollain negatiivisia kokemuksia hoitoon hakeutumisesta??