Olen ehkä viitisen kertaa käynyt tällä palstalla ja olen pannut merkille, että suurin osa keskustelijoista ei ole vanhoillisia. Varmaan yli 90 prosenttia on muita. Aika paljon tuntuu olevan ex-veeälliä. Mitä mieltä olette?
Sitten vielä:
Täällä on aivan käsittämättömiä käsityksiä uskovaisista. Ei meitä todellakaan kukaan määrää seurakunnassa. Siis tarkoitan ettei puhujat tai saarnaajat sano mitä saa tehdä. Meille keskeistä on henkilökohtainen sydämen usko. Haluamme pitää uskon ja hyvän omantunnon. Siksi emme lähde sellaisille teille, jotka voivat aiheuttaa hengellisen kuoleman. Kuinka monikaan on hylännyt elävän uskon alkoholin, epäuskoisen tyttöystävän tai muun sellaisen takia. Annettu pahalle vain pikkusormi ja sitten...
Esimerkiksi oma isäni hylkäsi uskon toisen naisen takia. Isäni kertoman mukaan kaikki alkoi sivistyneestä keskustelukaverin tarpeesta ja suhde eteni sitten siitä.
Itse otsikkoon: Minusta on erittäin hyvä ettei vanhoilliset täällä notku. Tarkoitukseni ei ole mollata täällä käytyjä keskusteluita, mutta ei täältä kyllä missä suhteessa elävä usko saa sitä ravintoa mitä se halajaa.
t. vanhoillinen
Sitten vielä:
Täällä on aivan käsittämättömiä käsityksiä uskovaisista. Ei meitä todellakaan kukaan määrää seurakunnassa. Siis tarkoitan ettei puhujat tai saarnaajat sano mitä saa tehdä. Meille keskeistä on henkilökohtainen sydämen usko. Haluamme pitää uskon ja hyvän omantunnon. Siksi emme lähde sellaisille teille, jotka voivat aiheuttaa hengellisen kuoleman. Kuinka monikaan on hylännyt elävän uskon alkoholin, epäuskoisen tyttöystävän tai muun sellaisen takia. Annettu pahalle vain pikkusormi ja sitten...
Esimerkiksi oma isäni hylkäsi uskon toisen naisen takia. Isäni kertoman mukaan kaikki alkoi sivistyneestä keskustelukaverin tarpeesta ja suhde eteni sitten siitä.
Itse otsikkoon: Minusta on erittäin hyvä ettei vanhoilliset täällä notku. Tarkoitukseni ei ole mollata täällä käytyjä keskusteluita, mutta ei täältä kyllä missä suhteessa elävä usko saa sitä ravintoa mitä se halajaa.
t. vanhoillinen
Vastaukset 19
Vanhimmat
Olet jossain määrin oikeassa, sillä kyynistä uskovaisten arvostelua täällä on usein veisteissä.
Mutta toisaalta kyllä täällä olemme käyneet keskenämme keskusteluja joissa on uskonkysymyksiä tarkasteltu avoimessa ja terveessä hengessä, esim. täällä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000007201381
Olen havainnut, ettei täällä hirveesti vanhoilliset kirjoittele. Olen turhaan täältä yrittänyt löytää vastausta kysymyksiini, mutta olen vain ajautunut syvemmälle ja syvemmälle.
En ole saanut kysymyksiini järkeviä vastauksia.
Toisilta uskovaisilta en ole rohjennut pyytää apua.
Olen aika ujo poikamies enkä ole sopeutunut oikein meikäläisten porukkoihin.
Tunnen olevani hyvin erilainen luonteeltani, kuin valtaosa vanhoillisista. En pelaa/osaa jäkistä.
En laskettele enkä lautaile. Joukkuepelit ei yleensäkään kiinnosta.
Pidän enemmän luonnosta liikkumisesta ja taulujen maalaamisesta.
Myös uruilla improvisointi on lähellä sydäntäni.
Mulla ei ole paljon yhteistä muiden paikkakunnan uskovaisten kanssa. Ei ole mitn puheenaihetta josta jutella. Monet pitävätkin mua ihan pöhkönä ja siittä syystä en uskalla uskostanikaan puhua.
Käyn edelleen silloin tällöin rauhanyhdistyksen seuroissa, kaikki luulevat mua uskovaiseksi, kun en ole uskaltanut ääneen uskoani kieltää.
Mutta täytyy tunnustaa, että sydämeni usko ei ole oikea.
En näe mitään pahaa esim popin kuuntelussa jne.
Tiedän varsin hyvin, ettei nuo asiat kuulu uskovaisten elämään, mutta en uskalla puhua niistä muille. Toisekseen sorrun popin kuunteluun sen takia, kun koen olevani niin tajuttoman huono, etten kelpaisi muutenkaan Jumalalle.
Pitää rukoilla, että sellainen uskovainen vielä annetaan, jonka kanssa uskaltaisin puhua asioistani.
Elämäni on todella yksinäistä.
Olen yrittänyt rukoilla Jumalalta ystävää jo vuosikaudet.
Tulee monesti mieleen, että mitä pahaa minä olen tehnyt, kun mulle ei suoda ystäviä.
Miksi olen niin erilainen.
Elämässäni ei tunnu olevan mitään sisältöä.
Ei enää kiinnosta maalailla taulujakaan...
Kävin lähikaupasta hakee six-packin ja join sen yksikseni kämpillä, mutten pitänyt yhtään siitä olotilasta jonka niillä sain.
Täytyy sanoa, että oloni meni vain pahempaan suuntaan. Yksin neljän seinän sisällä kännissä.
Ei siinä oo mitään mieltä.
En haluaisi joutuvani kännääjä porukkoihin.
Rukoilen vielä, josko jonain päivänä löytyisi sellainen uskovaisten joukko, johon voisi sulautua. Niin, ja rukoilen tietysti sitä, että saisin uskoa syntini anteeksi.
sinua. Voin sanoa että yksinäisyydessäkään et ole yksin. Opiskeluaikoinani olessani yksin viikonloppuja, oli mielessä monenlaiset kiusaukset ja lankeemuksiltakaan ei välttynyt. Kun sitten jumala antoi voimia soittaa silloiselle tyttöystävälleni, sai syntinen ihminen kuulla evankeliuman ihanaa ääntä. En osaa sitä tässä kuvata, mutta jos olet ollut uskomassa, tiedät miltä tuntuu saada synnit anteeksi, varsinkin silloin, kun tuntuu että on syntisistä syntisin ja epäilee tokko enää jumala antaa minulle anteeksi. Kun minäkin kumminkin taas lankea uudestaan. Onneksi ollaan vain päivän lapsia.
Soitapa äidillesi, isällesi tai jollekin muulle ja kerro huolesi. Voi olla, että vanhempasi ovatkin sinusta huolissaan? Ja kannattaa muuten mennä erilaisille kristillisyyden leireille ja osallistua muutenkin seurakunnan toimintaan.
t. vanhoillinen
ollut kristillisyytemme leireillä, ja olen ollut aivan yksin. tosin lapsuusaikana.
Riparikin tuntui piinalliselta, kun ei ollut ketään jolle olisi kehdannut puhua.
Toisin sanoen, olin sairaan ujo.
Kun he kuulivat, että harrastan saven muovailua ja kivitöiden tekoa, he nauroivat ja rupesivat pilkkaamaan mua. Mulle jäi riparilta sellaiset traumat, etten kovin hevillä uskaltaudu leirille.
Vaikka on kait sitä nyt mun ikäiset jo sen verran viisaita, että osaavat olla ihmisiks.
Ei ole vain mitään, josta voisi heidän kans puhua.
Kun saan tarpeeksi voimia kasaan, voin ehkä lähteekkin leirille.
Toistaiseksi olen ollut niin huono ihminen, etten ole uskaltanut.
Yksi, mikä hävettää, on se, ettei mulla oo työtä.
Koen itseni täydelliseksi hylkiöksi.
Turhan päiväiseksi olennoksi. Miten voisin hyväksyä itseni.
Ei mulla oo ees autoa. Pyörällä käyn seuroissa ja silleen. Olen niin ujo, etten uskalla sanoo ääneen, etten ole oikeesti uskomassa.
Kertokaa, onko mulla oikeus elää?
En osaa tsempata itseäni, kun en usko itseeni.
Kotoa paasataan, että sun on itse tehtävä itsellesi elämä, ei kukaan muu sitä tee puolestasi.
Näinhän se on, mutten siinä onnistu.
Pitäisikö mun kuolla pois.
Pelkään kyllä kuollakseni helvettiä, en tiedä mitä mä teen.
Rakas Jumala, siunaa mulle ystäviä, joiden kanssa voi puhua uskomisen asioista.
Anna voimia puhua vaikeistakin asioista. Anna mulle vielä mahdollisuus, vai onko mahdollisuuteni jo mennyt?
Hei, nimimerkki "uskonsa menettänyt",
älä ole epätoivoinen. Muista se Jeesuksen sana, että sitä joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. Ei Jeesus heitä sinua ulos Jumalan valtakunnasta. Olet Hänen rakas lapsensa.
Maalaa, muovaile, kulje luonnossa. Kulje seuroissa. Ehkäpä voit jotakin kivaa tyttöä katsoa vähän silmiin, ja kysästä, mitä kuuluu. Joskus ystävyys voi alkaa pienestä.
Onhan sinulla Raamattu kotona. Lue psalmi 139. Se on nyt tarkoitettu Sinulle.
Rakkaudella isosisko
jos sinulla on kutsumusta, niin palaa jälkiäsi takaisin. Ole rehellinen toisille ja ennen kaikkea itsellesi, silloin saat tietää ja nähdä miten asiat pala palalta loksahtavat paikalleen.
Itse olen ex ja ns. totuudenetsijä, mutta vielä vain etsijä. En tiedä löydänkö sitä koskaan, ja se epävarmuus hieman rassaa. Ei laaja tieto ja maailma tuo autuutta ja onnea, usein tuskaa vain.
...ystäväiseni, miksi sanot ettet ole "oikeasti uskomassa" tai ettei uskosi ole lainkaan oikea? Oletko löytänyt sellaisen kohdan raamatusta jossa näin väitetään? Kokemustesi perusteella voit varmasti itsekin yhteenvetona todeta, että myös vanhoillislestadiolaisten, kuten kaikkien muidenkin ihmisten, keskuudessa esiintyy toisen ihmisen karttamista, välttelyä ja joukosta eristämistä. Olemmehan ihmisiä. Tuntuu siltä että olet joutunut kiusaamisen ja pilkan kohteeksi. Olen pahoillani puolestasi. Kukaan meistä ei ole yli-ihminen tai jumalallinen olento ja elämänkatsomuksesta riippumatta voimme joskus olla pahoja toisillemme, halusimmepa tai emme. Moinen kiusaaminen ei ole missään uskontokunnassa taikka kulttuurissa hyväksyttyä.
Uskosi mitta ei ole ajopelin tyypissä tai hinnassa. Sinulla on pyörä, ole siitä iloinen. Saat pyöräillessäsi raikasta ilmaa ja kuntosi kohenee. Sinulla on selkeästi taiteellisia lahjoja, käytä niitä hyväksesi. Säästä rahaa ja osta tarvikkeita. Kuuntele vaikkapa mieleistäsi poppia ja anna siveltimen lentää!
Maailmassa on enemmän uskovaisia kuin luuletkaan, myös muualla kuin Suomessa. Kukapa tietää vaikka joskus tapaisit kaltaisesi taiteellisen ja tunteellisen ihmisen, jolloin kemiat ehkä sopisivat hienosti yhteen?
Mielestäni olet vahva ihminen kun rohkenet tunnustaa itsellesi, että olet paremman elämän arvoinen. Tiedäthän että suurin osa ihmisistä kaipaa joskus tukea, jolloin esimerkiksi hyvinkoulutettu ja sivistynyt ammattiauttaja voi saada itsetuntosi takaisin. Luulen että petät itseäsi jos väität ettet moiseen usko tai että olet jo sellaista kokeillut.
Pahan mielen hälventämiseen joutuu jokainen tekemään työtä, mutta kun ensin annat itsellesi mahdollisuuden hankkia tukea - oli se sitten "oikeilta uskovaisilta" tai muilta yhtä oikeamielisiltä, elävässä uskossa olevilta (jotka siis eivät kuulu em. klaaniin) taikka etevältä, kirjansa lukeneelta ammattiauttajalta, niin se varmasti koituu sinulle hyväksi! Olen varma että moni haluaa juuri sinut ystäväkseen.
Voimia sinulle!
Hei, vaikka en ole vl, niin tuo kertomasi tuo paljon yhtymäkohtia omaan nuoruuteeni. Omaan sairaalloiseen ujouteeni auttoi paljon sellainen työpaikka, joka oli palveluammatissa. Eli kohtasin jatkuvasti ihmisiä työn merkissä, ja jouduin väkisinkin ottamaan kontaktia.
Eli se mistä voisi aloittaa, jos et keksi puhuttavaa on ihmisten kanssa oleminen ja elämisen harjoittelu. Kaikille ei sekään ole luontaista, jos lapsena sitä ei ole päässyt harjoittelemaan. Työ, harrastuskurssit, ehkä jopa terapiakin, kirkon kurssit, miten olisi luontoliiton kurssit, opiskelu yms.
Työttömyys sinänsä jo aiheuttaa tietysti masennusta. Se ei kuitenkaan kosketa sinua yksin. Monet joutuvat jakamaan samanalaisen kohtalon. Yritä pärjätä.
Olen ex-vl ja käyn täällä palstalla silloin tällöin. Minun kokemukseni määräyksistä ja säännöitä ovat toiset.
Paikkakunnalla, jolla asuin, saarnamiehet todella antoivat konkreettisia sääntöjä ja ohjeita, miten pitäisi elää ja mitä ei saa tehdä. Tätä tapahtui myös nuortenilloissa ja muissa keskustelutilaisuuksissa muiden uskovaisten, etenkin vanhempien miesten taholta. Myös perheeni asetti ja yritti asettaa normeja ja puhua, mitä "on hyvä tehdä", miten "hyvä uskovainen elää, ettei joutuisi pois uskosta" jne.
nun uskosi on lähetnyt hakoteille jo silloin aikoinaan. Itse olen kiitollinen että joku vahvistaisia ja nousvoisi, jota saisin pysyä uskomassa. Näin se on. Ne jotka ovat poies poikenneet niin niitä Jumalan sana vihastuttaa(sääntöjä, vanhoja miehiä neuvomassa, kyttäämistä jne.), osaa vielä kylläkin puhututtaa ja aina on palaamisen armo...Tämä on oma näkemykseni. Kukaan ei varmastikkaan saa palaamista uskovaiseksi miettimällä joitain "sääntöjä". Kyllä ne asiat ovat syvällisempiä, miten saada rauha sydämmeen jne.
Näyttää kyllä, että enimmäkseen on vetoomuksia ja sättimisiä, mutta en keksi muutakaan paikkaa, jossa olisi TEORIASSA mahdollista keskittyä pelkästään jostain asiasta keskusteluun, ilman henkilökemioita ym ennakkoluuloja. Tiedätkö sinä?
Tällä palstalla sheriffinä toimiva loukkaa toistuvasti palstalaisten luovuttamatonta sananvapautta: täältä poistetaan asiallisia ja hyvin perusteltuja kannanottoja.
Jos ollaan oikealla asialla, mitä pelättävää on kansalaiskeskustelussa, olivatpa osallistujat vl-uskovaisia tai muuten asioisat kiinnostuneita?
Sensuuri sen sijaan paljastaa että kyse on vallankäytöstä. Minne sen juuret vievätkään?
rajoittaa ensimmäiseksi juuri sananvapautta. Mielenkiintoista että vl-diktatuurin lonkerot ulottuvat jo Eniron sisälle. Jotenkin olettaisi että vapaassa länsimaisessa demokratiassa sananvapaus olisi totta myös rauhanyhdistyksissä.
"asialliset ja perustellut kannanotot" ovat olleet esim. yksityishenkilöihin käyviä sopimattomia viestejä.
Samoin olen poistanut viestejä, joissa nimittelemällä halvennetaan esim. homoseksuaaleja.
eroilmoituksestaan huolimatta kertoo paljon enemmän kuin tuhat sanaa...
"yksityishenkilöön käyvä sopimaton viesti" on ollut kyseessä, kun Moppi on 4 kertaa poistanut kysymykseni: "Onko Sanoma Oy:n toimitusjohtaja vl tai entinen vl."
Sinä poistelet täältä muutakin kuin yksityishenkilöiden nimiä sisältäviä tai homoja halventavia viestejä. Poistelet jatkuvasti myös asiallisia, palstan sääntöjen mukaisia viestejä.
Poikkeuksiakin on. Luin allaolevasta aloituksesta painokkaita ajatuksia uskomisen ja järjen suhteista. Herää mielessä paljon ajatuksia vapaudesta ja niistä "määräyksistä".
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000007266530