minun nähdäkseni keho tottelee masentuneenkin ihmisen aivojen käskyjä. jos pää käskee vaikka siivoamaan asunnon tai hakemaan työtä, niin kyllä se keho sen tekee. eli kyse on siis siitä onko ihminen itselleen tarpeeksi tiukka ja tottleeeko se käskyjä.
yksi masentunut kerran sanoi että onkohan hän vain laiska. sen jälkeen olen alkanut ajatella että masennus on vain tekosyy. en väitä ettei ole oikeasti masentuneita mutta uskoakseni heitä on häviävän vähän masennusdiagnoosin saaneista.
se että ihminen vain lepää ja ottaa lääkkeitä ei auta ketään pois masennuksesta. se mikä auttaa on esimerkiksi metsässä pitkät kävelyt. me tässä yhteiskunnassa ihan liikaa yritetään ymmärtää ihmisiä vaikka tosiasiassa meidän tulisi olla tiukempia ja sanoa, että töihin vain ja lääkkeeksi metsäkävelyitä.
yksi masentunut kerran sanoi että onkohan hän vain laiska. sen jälkeen olen alkanut ajatella että masennus on vain tekosyy. en väitä ettei ole oikeasti masentuneita mutta uskoakseni heitä on häviävän vähän masennusdiagnoosin saaneista.
se että ihminen vain lepää ja ottaa lääkkeitä ei auta ketään pois masennuksesta. se mikä auttaa on esimerkiksi metsässä pitkät kävelyt. me tässä yhteiskunnassa ihan liikaa yritetään ymmärtää ihmisiä vaikka tosiasiassa meidän tulisi olla tiukempia ja sanoa, että töihin vain ja lääkkeeksi metsäkävelyitä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse en usko, että masennus-nimistä sairautta on olemassa. Kyseessä on oire. Samalla lailla kuin ei ole olemassa esim. plantaarifaskiittia, vaan siinäkin kyseessä on oire. Tarvitaan diagnoosi ihmisen kuntouttamiseksi, ja siitä syystä diagnosoidaan. Diagnoosi tosin ei kerro OIREILUN ALKUPERÄstä mitään, joten hoito tai hoitoon reagointikin riippuu siitä, mikä prosessi on kyseessä.
On naurettavaa niputtaa kaikki masentuneet saman otsikon alle. Masentuneissa on myös kaksisuuntaisia (onpa se toinen puoli diagnosoitu tai ei). Masentuneissa on niitä, jotka ovat romuttuneet esim. fyysisen sairauden vuoksi, kun asiallista tukea ei ole ollut saatavilla. Masentuneissa on niitä, joilta on kissa kuollut. On niitä, joiden narsismiin on kolahtanut, kun puoliso jättää. Masentuneissa on huippu-urheilutason tai huippumuusikkotason ihmisiä, joille kilpailupaineet ovat käyneet liian raskaiksi. Masentuneissa on oppimishäiriöisiä. Masentuneissa on alkoholisteja. Masentuneissa on persoonallisuushäiriöisiä. Masentuneissa on alkavia dementikkoja. Masentuneilla on paljon diagnosoimattomia fyysisiä sairauksia (kuten sepelvaltimotauti ja diabetes).
Oletko yhä sitä mieltä, että sama pätee kaikkiin? Itse olen eläkkeellä mielenterveyssyillä, tosin alkusyy oli ruumiillinen sairaus. Ja oltuani jo pari vuotta kuntoutustuella todettiin toinen fyysinen tila, jonka johdosta olen aika vaikeasti työrajoitteinen. Ihan tahtoasia päästä kaikista oireista eroon? Minulla oli onnea, sain psyyken diagnooseista huolimatta myös asiallisia somaattisia tutkimuksia. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Hoitamaton ruumiillinen sairaus vaikuttaa paljon jaksamiseen.
Pitkällisen stressin/masennuksen/ahdistuksen jälkeen ihminen on joka tapauksesa kuin dementikko. Tiedonkäsittelytaidot ovat pahasti ja ehkä pysyvästi ruosteessa. Yhteiskunnan kelkasta on pudonnut, on rahaton ja aliravittu. Käyntiin lähtö saattaa olla tosi vaikeaa. Ja jos joku päivä jaksaa enemmän, niin toisena onkin sitten paha aivosumu. Tosin tämä jojoilu kuuluu myös omaan ruumiilliseen oireistooni.
On ihmisiä, jotka juoksevat edellisenä päivänä maratonin ja tekevät seuraavana itsemurhan. Liikunta ei poista kaikkea mielenterveysoireilua. Kaikki oireilevat eivät myöskään ole työllisiä, eikä oireilu mitenkään edistä työllistymistä.
Kyllähän koko yhteiskunta on joka tapauksessa kävelemässä suoraan metsään. Masentuneet pääsevät siinä ikään kuin mukana - vaikka eivät vastuullisia olekaan, ehtivämpien tavoin.
Ehdotuksesi on siis täysin turha.
Samoin koskien noita "aivojen käskyjä". Valtaosa työväestähän toimii oravanpyörässä jo valmiiksi noin, ilman ajatuksia, pelkillä kehon "aivoja" tottelevilla käskyillä ympäri oravanpyörää.
Kerrassaan typerä ja turha ehdotus siis kaikkiaan. Ottaisit itseäsi niskasta kiinni ja alkaisit ajatella. Ei se nyt niin vaikeaa voi olla.
Jospa ne aivot pitävätkin töiden hakemista ja metsässä hortoilua turhana ja järjettömänä? Viinaksien loppuminen saattaa hyvinkin motivoida liikkeelle paljon paremmin.
Kohtahan metsät on täynnä peikkoja noilla neuvoilla.
Töiden hakeminen on pitkälti turhaa, jos olet yli 5-kymppinen, mikäli tarkoitus on saada töitä. Työnhaku on siis järjetöntä touhua. Eriasia on, jos työnhaku on itse tarkoitus.
Jos joudut 9-euron hommiin järjenvastaisuus kasvaa käsittämättömästi.
Päätin leipoa pullaa, kun en uskaltanut mennä metsään piirakkatarpeita hakemaan, Aamulla lähdin sitten kauppaan jauhoja ostamaan ja huomasin miten onnettomilta ja tympääntyneiltä töihin menevät ihmiset järjestään näyttivät, Nyt herkuttelen .
Aloittajalle. Minulla on nyt kurjaa masennusta ja kun väkisin päätöksellä pakottauduin kävelylle, niin se ei jaksanut sujua kuin vähän aikaa, niin oli romu olo koko kehossa, raajat eivät kerta kaikkiaan toimineen. En osaa selittää, mutta aina olen kokenut sitä, että masennus ja ahdistuneisuus vie kehosta voimat, silloin ei vain pysty. Siksi olen kuntosalikamppeet repussa välillä palannut takaisin kotiin, kun voimaa ei olekaan salille mennä tekemään.
Toinen juttu on tuo luonnossa-kävely-resepti. Ei toimi minulla. Minua metsässä ahdistaa, oireet vain korostuvat ja yksinäisyys moninkertaistuu. Minua metsä ei hoida yhtään, olen siellä jokseenkin levoton kun yritänkin. Outoa.
Aloittajalla on tuo hankaluus, että hän ei ehkä käske aivoitse itseään tajuamaan kommenttiasi.
Mutta ajattelin sanoa tuohon, että nuokin kokemukset voivat ehkä muuttua. Siis se, mitä luonnosta tai liikkumisesta saa irti.
Ja tämän tarkoitus ei todellakaan ole patistaa ketään mihinkään liikkeelle, ts. en ole trolli tai muu idiootti. Kaikella on aikansa masennuksessa toipumisessa, kuten sitä kokeneet tietävät...