Ihan kyllä olit oikeassa siinä, mitä mulle olit vastannut. Juttuni oli kyllä pelkästään yksipuolinen, en ollut kertonut lainkaan sitä uskovaisena elämisen toista puolta, niin sanotusti. Mutta kirjoitin sen takia vain niitä hyviä puolia, kun tuntuu että kukaan ei oikein muista mitään positiivista elämässä. Ja ihan totta sekin, että tietysti myös ei- meikäläistenkin elämässä voi mainitsemani asiat olla samalla tavalla- ja tiesinkin sen, mutta kun ei jaksa niin perusteellisesti ruveta kirjottaan.
Siis: alunperin halusin vain kertoa mitä hyviäkin asioita voi olla uskovaisen elämässä. Mutta ehkei niitä nyt välttämättä olis tarvinnu kirjoittaa... Itsellenikin tuli vähän sellainen olo, kun luin juttuani, että aika omahyväistä.
Ensisijaisesti pitäisi muistaa, miksi on uskomassa, eikä niillä maallisilla asioilla pitäisi olla liian suurta merkitystä, vaikka tietysti haluaa olla niistä kiitollinen Jumalalle, mutta kaikki voi muuttua päinvastaiseksi, ja siltikin kannattaa pysyä uskomassa.
Siis vaikka puoliso jättäisi tai mitä tahansa pahempaakin.
Siis: alunperin halusin vain kertoa mitä hyviäkin asioita voi olla uskovaisen elämässä. Mutta ehkei niitä nyt välttämättä olis tarvinnu kirjoittaa... Itsellenikin tuli vähän sellainen olo, kun luin juttuani, että aika omahyväistä.
Ensisijaisesti pitäisi muistaa, miksi on uskomassa, eikä niillä maallisilla asioilla pitäisi olla liian suurta merkitystä, vaikka tietysti haluaa olla niistä kiitollinen Jumalalle, mutta kaikki voi muuttua päinvastaiseksi, ja siltikin kannattaa pysyä uskomassa.
Siis vaikka puoliso jättäisi tai mitä tahansa pahempaakin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kiitos viestistäsi, Victoria!
(Tein aika myöhään ensi viikon valmistelutöitä ja vastaan siksi tähän aikaan.)
Tottakai sinä teit ihan oikein, Victoria, mikä onkaan syvempää ja aidompaa inhimillistä riemua kuin onnellisuus kun on elämän tärkeimmät asiat parhaimmalla mahdollisella tolalla. On syytä iloon ja kiitollisuuteen, ja tekstistäsi oikein pulppusi tyytyväisyys. Eikö sellaista saisi olla.
> kirjoitin sen takia vain niitä hyviä puolia, kun tuntuu että kukaan ei oikein muista mitään positiivista elämässä.
Kuinka usein me olemmekin ympäristöömme päin sellaisia latistusmankeleita, olemme katkaisemassa esiin kohonneen ilon kukan... kuten vähän siihen suuntaa täällä minäkin kun kommentoin viestiäsi, tarpeettoman kärkevästi. Anna anteeksi, toivon että en aiheuttanut pahastusta.
> Ja ihan totta sekin, että tietysti myös ei- meikäläistenkin elämässä voi mainitsemani asiat olla samalla tavalla- ja tiesinkin sen, mutta kun ei jaksa niin perusteellisesti ruveta kirjottaan.
Niin, se varmaan täällä saattaa monia ärsyttää että uskovaisilla on tapana mieltää että toisella tavoin elävien elämä on surkeaa ja ilotonta. Helposti ajatellaan että onnellisuus on rajallinen kakku, ja jos sitä saa itselle, se on toiselta pois. Se ei onneksi pidä paikkaansa! Onnellisuutta riittää kaikille. Miten, se onkin jo vaikeampi kysymys...
Toinen asia on että elämänkatsomukselliset kysymykset tuntuvat toisinaan olevan heppoisen yhdentekeviä, jopa uskovaisillekin. Ahkeroidaan tuoda esille onnistuneisuutta perhe-elämässä, lasten kasvattamisessa, on saavutettu sosiaalista menestystä ja niin edelleen. Mitataan vakaumuksen arvoa näillä asioilla.
Kohtuullisesti itsestään pitäminen ja menestyksen osoittaminen on tietenkin paikallaan.
> alunperin halusin vain kertoa mitä hyviäkin asioita voi olla uskovaisen elämässä. Mutta ehkei niitä nyt välttämättä olis tarvinnu kirjoittaa...
KYLLÄ piti! Se oli tärkeä viesti, ja se varmasti rohkaisi monia jotka saattoivat olla sillä heltkellä lukiessaan kannustuksen tarpeessa. Jatka samaan malliin!
:-)
Ei anneta koskaan periksi!