En ollut koskaan varma että voisit välittää. Ennemmin ajattelin sen toisinpäin, ja se sai minut epätoivoiseksi. Tuli aidosti yllätyksenä se yht'äkkinen vahva reagointisi. Itselleni tästä tuli painajaista heti alusta lähtien. Halusin lähellesi, torjuit. Kerta toisensa jälkeen koin hylkäämisen, mikä tuntui todella pahalta.
Mikään sen kaltainen syy ei kuitenkaan tuntunut todennäköiseltä, mitä nyt tuli esiin. Olithan ollut pitkissä suhteissa. Ajattelin vain, että et ole valmis. Sitten ajattelin että minä en kelpaa. Ajattelin, että vierellesi tulee joku hieman parempi. Tai ainakin normaalimpi, tasaisen luonteen omava ja mukava. Kunhan aika on sinulle oikea.
Joskus uskoin, että välität samalla tavalla, mutta tulin aina alas. Kaikki oli kuitenkin sekavaa, liian epäselvää. Mitään ei ollut oikeasti puhuttu/ei oikeastaan edes sivuttu. Vain sen olin ymmärtänyt, että et jaksaisi mitään suhdetta kanssani. Ja koska se oli minun kanssani, aloin miettiä, että jos vaan osaan sopeutua jotenkin, enkä vaadi mitään, nii se voisi onnistua kuitenkin. En pystynyt irrottautumaan, enkä halunnutkaan. En olisi halunnut kokea näin voimakkaita tunteita.
Nyt mietin, vaikka kaikki sotkuista onkin, mikä tekee tästä kammottava vaikeaa, että miten ihmeessä eteenpäin. Jos toinen ei halua/tarvitse ketään lähelle, itse ei muuta halua kuin lähelle, niin jäljelle jäi aika huono vaihtoehto. Mietin kuitenkin, että en halua enää satuttaa sinua ainakaan ja löydän vielä keinon.
Mikään sen kaltainen syy ei kuitenkaan tuntunut todennäköiseltä, mitä nyt tuli esiin. Olithan ollut pitkissä suhteissa. Ajattelin vain, että et ole valmis. Sitten ajattelin että minä en kelpaa. Ajattelin, että vierellesi tulee joku hieman parempi. Tai ainakin normaalimpi, tasaisen luonteen omava ja mukava. Kunhan aika on sinulle oikea.
Joskus uskoin, että välität samalla tavalla, mutta tulin aina alas. Kaikki oli kuitenkin sekavaa, liian epäselvää. Mitään ei ollut oikeasti puhuttu/ei oikeastaan edes sivuttu. Vain sen olin ymmärtänyt, että et jaksaisi mitään suhdetta kanssani. Ja koska se oli minun kanssani, aloin miettiä, että jos vaan osaan sopeutua jotenkin, enkä vaadi mitään, nii se voisi onnistua kuitenkin. En pystynyt irrottautumaan, enkä halunnutkaan. En olisi halunnut kokea näin voimakkaita tunteita.
Nyt mietin, vaikka kaikki sotkuista onkin, mikä tekee tästä kammottava vaikeaa, että miten ihmeessä eteenpäin. Jos toinen ei halua/tarvitse ketään lähelle, itse ei muuta halua kuin lähelle, niin jäljelle jäi aika huono vaihtoehto. Mietin kuitenkin, että en halua enää satuttaa sinua ainakaan ja löydän vielä keinon.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kaunis ja avaava kirjoitus. Kerrotko vähän tunnisteita? Naiselle vai miehelle? Uskallatko laittaa hänen nimen ensimmäisen kirjaimen? Sillä kyselen, että ehkäpä pieni tunniste auttaa asiassasi. Olisi tärkeää puhua noin tärkeät asiat kasvokkain. Ehkäpä sinun hän vastaa sinulle..
Oletko ajatellut jutella hänen kanssaan oikeassa elämässä kasvotusten? Kirjoituksesi perusteella et taida itsekkään tietää toisen sielunmaisemaa ja tapahtumia. Kannustan sinua kohtaamaan sen mikä on kohdattava jo pelkästään sinun hyvinvoinnin kannalta ajateltuna. Avaatko vähän, miksi koet painajaisia?
Miten olet satuttanut häntä ja miksi? Avaa vähän..
Missä se juttu harmaasta tuolista? En kerennyt lukea sitä täältä ja se tuotiin mulle vauvalle täältä, mutta oli erinimi kyseessä vaikka vauvalla taas toisin väitettiin ja joku muukin oli ihan väärin tai siis nimi ja sukupuoli ja vauvalla väitettiin toisin. Olisi kiva lukea mitä ne oikeasti oli ja miksi ne mulle tuotiin:)?
Painajaisia :O. Ai kauheeta.