Estonian kadonneet

Riippuu siitä, mitä tarkoitat "selviämisellä". Muutaman tunnin olisi voinut pysyä hengissä muttei missään tapauksessa siihen asti, että mikään pelastusryhmä olisi päässyt hylkyyn.
Puhuin asiasta muutama viikko tapahtuman jälkeen kokeneen ammattisukeltajan kanssa, joka vahvisti aivan täysin oman (harrastesukeltajan) käsitykseni.

Kyse ei ole pelkästään ilmamäärästä vaan myös paineesta ja hiilidioksidin määrästä hengitysilmassa sekä lämpötilasta. Ja tietysti kropan nesteytyksestä jne.

Ne ilmataskupelastumiset liittyvät aivan poikkeuksetta sellaisiin tapauksiin, joissa alus on kaatunut/uponnut hyvin matalaan ja pelastajat ovat päässet pinnan yläpuolelta sisään rakenteisiin. Estonian tapauksessa tilanne olisi ollut toivoton jopa siinä tapauksessa, että sää olisi sallinut sukellusoperaation aloittamisen heti uppoamisen jälkeen. Jo ihan aluksen koon eli siis eloonjääneiden paikallistamisen vuoksi.

Ja muuten: jos joku olisi sattunut jäämään aluksen upotessa sellaiseen ilmataskuun, josta olisi kyennyt omin avuin suunnistamaan ilman paineilmalaitteita ulos hylystä, olisi lähes varmasti repinyt keuhkonsa matkalla pintaan, koska ei olisi osannut sukeltajien perustaitoa eli keuhkoissa laajenevan ilman ulospuhaltamista.

Tuosta keuhkojen tyhjäksi puhaltamisesta: eiköhän se ollut peräti Avaruusseikkailu 2001 jossa viimeinen eloonjäänyt joutuu siirtymään pienestä kapselista avaruusalukseen ilman avaruuspukua. Tämä vetää keuhkot pinkeälle ilmaa ennen noin 15 sekuntia kestävää siirtymää tyhjiön halki. Kaiken järjen mukaan keuhkot olisi pitänyt puhaltaa mahdollisimman tyhjiksi ja vielä pyrkiä hengittämään ulos paineen hävittyä.