Kuten varmaan voitte jo sotilas arvostanikin päätellä, olen erittäin hyvin menestynyt elämässäni ja yhtenä osa-alueena tässä menestystarinassa mainittakoon työelämäni uroteot, niin miksipä en tässä nyt näin ollen voisikin suoraan myöntää kohonneeni aivan askettäin erään erittäin hyvin menestyneen konsernin johtoportaaseen.
Toimenkuvaani ja vastuualueeseeni kuuluukin tänäpäivänä hyvin paljon erinlaisia asioita, mutta kerrottakoon että yhtenä osa-alueenani on henkilöstöjohtaminen, jossa olen muuten osoittautunut myöskin pirun eteväksi.
Suoria alaisiahan on huolehdittavani n.400 ja jokainen heistä ansaitsee vähintäänkin kiitettävän arvosanan, kun arvioidaan monipuolisesti heidän työskentelyään. Itseäni en tietenkään halua tässäkään asiassa vähätellä.
No, kuinkako se sitten on onnistunut? Vähättelemättä edelleenkään luontaisia lahjojani, on yhtenä periaatteenani ollut osoittaa välittömästi OVEA, mikäli pakeilleni sattuu pääsemään armeijan käymätön veltto häviäjä tai vielä pahempaa, sivari. Tämän valtakunnan vihoviimeinen pohjakansalainen.
Onneksi olen itse kuitenkin jo melkolailla liian kallis mies hoitamaan rekrytointia. Mutta ohjeeni talossa pätevät silti ja ovat erittäin selvät: ULOS JA NOPEASTI, mikäli kysymyksessä ei ole sotilasarvoltaan vähintäänkin alik. tasoinen henkilö. Naisten suhteen asiaa ei voida tietenkään yhtälailla vaatia, vaikka jostain syystä heitä ei montaakaan alaisenani ole. No heittäkääpä kommenttia, jos olette asiasta erimieltä edes teoriassa. Käytäntöhän on osoittanut kyseisen tapani aivan ylivertaiseksi!
Toimenkuvaani ja vastuualueeseeni kuuluukin tänäpäivänä hyvin paljon erinlaisia asioita, mutta kerrottakoon että yhtenä osa-alueenani on henkilöstöjohtaminen, jossa olen muuten osoittautunut myöskin pirun eteväksi.
Suoria alaisiahan on huolehdittavani n.400 ja jokainen heistä ansaitsee vähintäänkin kiitettävän arvosanan, kun arvioidaan monipuolisesti heidän työskentelyään. Itseäni en tietenkään halua tässäkään asiassa vähätellä.
No, kuinkako se sitten on onnistunut? Vähättelemättä edelleenkään luontaisia lahjojani, on yhtenä periaatteenani ollut osoittaa välittömästi OVEA, mikäli pakeilleni sattuu pääsemään armeijan käymätön veltto häviäjä tai vielä pahempaa, sivari. Tämän valtakunnan vihoviimeinen pohjakansalainen.
Onneksi olen itse kuitenkin jo melkolailla liian kallis mies hoitamaan rekrytointia. Mutta ohjeeni talossa pätevät silti ja ovat erittäin selvät: ULOS JA NOPEASTI, mikäli kysymyksessä ei ole sotilasarvoltaan vähintäänkin alik. tasoinen henkilö. Naisten suhteen asiaa ei voida tietenkään yhtälailla vaatia, vaikka jostain syystä heitä ei montaakaan alaisenani ole. No heittäkääpä kommenttia, jos olette asiasta erimieltä edes teoriassa. Käytäntöhän on osoittanut kyseisen tapani aivan ylivertaiseksi!
Vastaukset 5
Vanhimmat
puhu paskaa uneksija!
!!!
Joo . Enpä jaksaisi millään uskoa , että olet hyvä henkilöstöasioissa . No , toisaalta maailma on kummallinen paikka . Itse en tahtoisi työskennellä firmassa , jossa on tuollainen politiikka . Tuleeko sinulle myös talosi ulkopuolelta kiitosta henkilöstöpolitiikastasi ? Mitä tapahtuu sitten , jos joku toinen henkilö rekrytoi sinun tietämättäsi sivarin teille töihin ? Oletetaan , että vastoin kaikkia olettamuksia kaveri olisi hyvä työssään ? Jopa avainhenkilö ? Tulisiko kenkää ? Onko sinulla ystäviä ? Arvaan , olet töissä varuskunnassa kesäkessuna !
Tuota samaa soopaa olet jauhannut jo aikaisemminkin näillä maanpuolustus/sivarit sivuilla. Lopeta itsesi toistaminen ja keksi jotain uutta.
Enpä näillä sivuilla juurikaan kommentoi ,enkä aio tuhlata sinuun aikaani . Hauskaa jatkoa siis .