Kuulkaat rakkaat nuoret sisaret ja veljet Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa!
Te kun nyt etsitte elämäänne uutta suuntaa jos minkäkilaisista aatteista, niin rohkenen sanoa teille, että pelasusta ei tämä maailma ikinä pysty tarjoamaan.
Aina on ollut vääriä opettajia, aina on ollut vääriä opetuksia, mutta Jumalan Sana on ollut sama eilen, tänään ja niin se on myös huomenna!
Kuulkaat rakkaat nuoret, jotka emmitte, jättäisinkö tämän kalliin isien uskon! Harkitkaa vielä. Se on kuulkaat helppo jättää, mutta palaamisen armon kohdalla asia ei ole yhtä helppo. Elämän lahjaa kun ei oteta, se annetaan. Mutta se vain annetaan jos se on Jumalan tahto. Itse emme voi vaikuttaa siihen millään tavoin.
Jos menetät uskon kalliin lahjan, et välttämättä saa sitä koskaan takaisin, vaikka kuinka haluaisit.
Haluan tässä kertoa ihan omakohtaisesti luottamuksella minulle kerrotun tarinan jossa toki en tuo nimiä esille.
Siionissamme eräs palaamisen armon saanut kertoi, että oli nuorena ollut kovin uppiniskainen. Olkoon vaikka Martin nimeltään. Hän ei jaksanut elää niin, kuin Jumalan valtakunnassa on aina opetettu. Hän ajatteli, että voihan hän aina saunan jälkeen muutaman kaljan ottaa. Pikku hiljaa hän kuitenkin juurtui syvemmin maailmaan, kunnes eräänä päivänä hän joutui sitten vakavaan onnettomuuteen, jossa hengen lähtö ei ollut kaukana. Lääkäritkin olivat sitä mieltä, että hän tulee menehtymään saamiinsa vammoihin.
Martinille tuli syvä tunnon hätä. Hän tiesi, että täytyy saada parannus tehtyä. Muuten hän joutuu helvettiin. Ikuiseen tuleen. Hänen mahdollinen elinaika laskettiin muutamissa tunneissa. Tuona aikana piti tehdä parannus. Martin vain ei saanut tilaisuutta tehdä parannusta. Hän ei kyennyt uskomaan. Toisekseen hänen sydämensä ei ollut valmis siitäkään huolimatta, että synnintunto oli hyvin voimakas ja tieto siitä, että joutuu kohta helvettiin, on hyvin vahvana mielessä.
Uskon lahjaa ei annettu. Martinin onneksi hänen päivänsä eivät kuitenkaan loppuneet, vaan hän sai ihmeen kaupalla selvitä elävien kirjoissa. Parannusta hän ei kuitenkaan edelleenkään kyennyt tekemään, vaan vasta vuosien kuluttua hän sai palaamisen armon. Jos Martin olisi kuollut saamiinsa vammoihin sairaalassa, hän olisi nyt helvetissä. Jumalan suunnitelmat olivat onneksi toiset.
Tarinan opetus on se, että me emme todellakaan voi ottaa uskoa takaisin milloin tahdomme. Joka vuosi kuolee jossain päin maailmaa uskonsa menettänyt, joka ei saakkaan kuolinvuoteella palaamisen armoa. Tämä on todella surullista ja siksi tahdon ihan muistuttaa teitä rakkaat nuoret, että ei kannata jättää elämän kalleinta lahjaa. Ette välttämättä koskaan saa sitä takaisin!
Te kun nyt etsitte elämäänne uutta suuntaa jos minkäkilaisista aatteista, niin rohkenen sanoa teille, että pelasusta ei tämä maailma ikinä pysty tarjoamaan.
Aina on ollut vääriä opettajia, aina on ollut vääriä opetuksia, mutta Jumalan Sana on ollut sama eilen, tänään ja niin se on myös huomenna!
Kuulkaat rakkaat nuoret, jotka emmitte, jättäisinkö tämän kalliin isien uskon! Harkitkaa vielä. Se on kuulkaat helppo jättää, mutta palaamisen armon kohdalla asia ei ole yhtä helppo. Elämän lahjaa kun ei oteta, se annetaan. Mutta se vain annetaan jos se on Jumalan tahto. Itse emme voi vaikuttaa siihen millään tavoin.
Jos menetät uskon kalliin lahjan, et välttämättä saa sitä koskaan takaisin, vaikka kuinka haluaisit.
Haluan tässä kertoa ihan omakohtaisesti luottamuksella minulle kerrotun tarinan jossa toki en tuo nimiä esille.
Siionissamme eräs palaamisen armon saanut kertoi, että oli nuorena ollut kovin uppiniskainen. Olkoon vaikka Martin nimeltään. Hän ei jaksanut elää niin, kuin Jumalan valtakunnassa on aina opetettu. Hän ajatteli, että voihan hän aina saunan jälkeen muutaman kaljan ottaa. Pikku hiljaa hän kuitenkin juurtui syvemmin maailmaan, kunnes eräänä päivänä hän joutui sitten vakavaan onnettomuuteen, jossa hengen lähtö ei ollut kaukana. Lääkäritkin olivat sitä mieltä, että hän tulee menehtymään saamiinsa vammoihin.
Martinille tuli syvä tunnon hätä. Hän tiesi, että täytyy saada parannus tehtyä. Muuten hän joutuu helvettiin. Ikuiseen tuleen. Hänen mahdollinen elinaika laskettiin muutamissa tunneissa. Tuona aikana piti tehdä parannus. Martin vain ei saanut tilaisuutta tehdä parannusta. Hän ei kyennyt uskomaan. Toisekseen hänen sydämensä ei ollut valmis siitäkään huolimatta, että synnintunto oli hyvin voimakas ja tieto siitä, että joutuu kohta helvettiin, on hyvin vahvana mielessä.
Uskon lahjaa ei annettu. Martinin onneksi hänen päivänsä eivät kuitenkaan loppuneet, vaan hän sai ihmeen kaupalla selvitä elävien kirjoissa. Parannusta hän ei kuitenkaan edelleenkään kyennyt tekemään, vaan vasta vuosien kuluttua hän sai palaamisen armon. Jos Martin olisi kuollut saamiinsa vammoihin sairaalassa, hän olisi nyt helvetissä. Jumalan suunnitelmat olivat onneksi toiset.
Tarinan opetus on se, että me emme todellakaan voi ottaa uskoa takaisin milloin tahdomme. Joka vuosi kuolee jossain päin maailmaa uskonsa menettänyt, joka ei saakkaan kuolinvuoteella palaamisen armoa. Tämä on todella surullista ja siksi tahdon ihan muistuttaa teitä rakkaat nuoret, että ei kannata jättää elämän kalleinta lahjaa. Ette välttämättä koskaan saa sitä takaisin!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mää tunnen kanss ton Martinin.
Sen tiedon varassa joka minulla on, niin Martin erosi sittemmin lestaadiolaisuudesta ja liittyi erääseen toiseen lahkoon.
Käydään nykyään Martinin kanssa kaljalla harva se päivä.
Ja joka kerta se Martin jaksaa hämmästellä lestaadiolaisten pitkää syntilistaa.
Onneksi Martin valisti vapauden.
Illalla mennään Martinin kanssa taas paariin yhelle tai kahelle.
Siellä missä yksi tai kaksi hörpitään, siellä on myös Jeesus Kristus. Pöytäseurana. Voi olla varmaa, että sen jälkeen ei enää lasketa!
Tuo yksi ja ainoa oikea usko EI ole vl-usko, vaan usko Herraan Jeesukseen, eikä tuota uskoa voi kukaan monopolisoida itselleen! Monet lahkothan ova sitä yrittäneet, mutta Jumala ei ole kenenkään yksinoikeus.
Näitä uskovia on "kaikista kielistä ja kansanheimoista", kuten Raamattu ennustaa, eikä vain muutama tuhat Pohjanmaalla.
Srkvlkultti on vaarallinen itsemurhakultti. Karttakaa tätä, täysjärkiset ihmiset!
Min emme voi saada uskoa takaisin? Lestadiolaisuuteenko?
Ei varmaankaan, kun löytää Jeesuksen, Kaikkivaltiaan pelastajan. Silloin uskollakin on fokus.
Miksi toit lurituksessasi esiin nuoret? Tilastollisesti tarkasteltuna olisi aiheellisempaa kohdistaa sanat vanhuksille,
Mutta kun eihän se vl-usko ole se ainoa oikea usko, sinä hölmö.
Entäs helluntai-usko , sinä hullu.
Entä usko Jeesukseen Messias, Hän on pelastuva, vaikka ilman seurakuntaakin?
Ilman seurakuntaa- oppi ei ole kristinuskoa. Kristuksella on YKSI seurakunta, joka on koko maailmanlaajuinen Kristukseen uskovien joukko.